Viime aikoina olemme saaneet lukea useita uutisia siitä, miten lemmikkien hankkiminen on koronapandemian myötä kiihtynyt ja esimerkiksi koiranpentujen kysyntä on kasvanut merkittävästi. Ilmiö on näkynyt myös rescuekoirien parissa adoptiokyselyiden lisääntyneessä määrässä.
On helppo ymmärtää ajatus koiran hankkimisesta juuri näinä aikoina. Kun ihmiset ovat paljon kotona, monella aktivoituu tai herää ajatus siitä, että olisipa mukavaa omistaa koira, jonka kanssa touhuta kotosalla ja lenkkeillä ulkona. Uskon, että näinä aikoina koiran rooli on entisestään kasvanut monissa perheissä, kun ulkopuolista tekemistä on ollut rajatusti.
Väistämättä on herännyt myös huoli. Mitä tapahtuu, kun rajoja aletaan avata, ravintolat aukeavat ja harrastukset taas elpyvät? Elämä palailee entisiin uomiinsa pikkuhiljaa. Kuinka silloin käy lemmikin? Tuntuuko ajatus koiran lenkityksestä ja sen kanssa touhuamisesta vielä yhtä houkuttelevalta, kun sen rinnalle tuleekin loputtomasti muita vaihtoehtoja ̶ niitä, joita kuukausia rajoitettiin?
Ensimmäiset viitteet aiheesta ovat huolestuttavia. Uutiset niin maailmalta kuin Suomestakin kertovat jo nyt hylättyjen lemmikkien lisääntymisestä. Lemmikkien, jotka on pahimmillaan hankittu muutamaa kuukautta aiemmin. Herääkin kysymys, hankitaanko lemmikki puhtaasti itsekkäistä syistä.
Kun arki palaa ennalleen, myös lemmikin tarpeet pysyvät ennallaan. Eläin tarvitsee tasapainoiseen, onnelliseen elämään sopivassa suhteessa liikuntaa, sosiaalisuutta, lajityypillistä käytöksen mahdollistamista ja aktiviteetteja. Laadukasta ravintoa, koulutusta ja tarvikkeita.
Lemmikin hankinnan harkintaa ei voi korostaa liikaa. Harkinnan tulisi perustua realiteetteihin, kuten asumismuotoon, taloudelliseen tilanteeseen ja ajallisiin resursseihin, pitkäaikaiseen motivaatioon ja todelliseen vuoropuheluun itsensä kanssa. Miksi minä haluan lemmikin?
Hetken mielijohteet, tai etenkin rescuetoiminnassa vastaan tulevat tunteet, kuten sääli tai pelastamisen halu, eivät saa olla lemmikin hankinnan määrittäviä tekijöitä.
Lisäksi peiliä olisi arvokasta kääntää myös toiseen suuntaan ja nähdä asia lemmikin näkökulmasta. Olenko minä paras mahdollinen omistaja tälle eläimelle, pystynkö minä tarjoamaan sille kaiken sen tarvitseman tänään, huomenna ja vuosien päästä?
Olenko minä tämän eläimen arvoinen?
Kuva: Tea J Photography
Koirakuva: Justin Veenema / Unsplash
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2020. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta.
