Kieli vallankäytön välineenä

Iiris Ikonen & Eveliina Piispanen

Jokapäiväisellä kielenkäytöllämme on valtava vaikutus muiden eläinten asemaan yhteiskunnassa. Se vaikuttaa myös siihen, millaista kohtelua pidetään moraalisesti hyväksyttävänä.

Kielenkäyttö on aktiivista toimintaa. Sillä miten asiat ilmaistaan ja miten asioita kuvaillaan, vaikutetaan siihen, miten vastaanottaja jäsentää maailmaa ja toimii siinä.

Diskurssit vaikuttavat ihmisten uskomuksien, tiedon ja mielipiteiden omaksumiseen. Toistuva tietynlaisten tekstien tuottaminen mediassa voi antaa ajan myötä ideologialle luonnollistetun aseman, jolloin asiaa ei enää kyseenalaisteta. Tällainen on esimerkiksi väite “Ihminen on lihansyöjä”. Ajatusrakennelmat vaikuttavat siihen, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä toimintaa. Diskurssien käyttö onkin merkittävä vallan muoto.

Millaisia diskursseja eläimistä mediassa käytetään?

Anne Heinonen tutki pro gradu -tutkielmassaan tapoja, joilla eläimistä puhutaan mediassa. Diskursseja löytyi useita, ja näistä yleisimpiä olivat inhimillistäminen, esineellistäminen, eläimen esittäminen uhkana, eläimellistäminen sekä huumori.

Ensimmäinen epäedullinen diskurssi on esineellistäminen, missä eläimeen liitetään elottomia piirteitä, ja hänestä puhutaan ilman älyä, tarpeita tai tunteita kuin esineestä. Näin puhutaan erityisesti tuotantoeläimistä.

Toinen näistä diskursseista on eläimen esittäminen uhkana, jolloin eläimen käytöstä kuvaillaan aggressiivisena eikä käytökselle anneta syitä. Viholliskuvan antaminen tekee eläimen rankaisemisesta tärkeää.

Inhimillistys on eläimen kannalta hieman parempi puhetapa. Eläin esitetään yksilönä, mutta toiminta selitetään ihmisten toiminnan syillä, ei lajityypillisellä käyttäytymisellä. Eläimellistäminen huomioi tämän ja on eläimen kannalta paras puhetapa. Eläin on arvokas olematta ihmisen kaltainen, ja hänellä on omat kokemuksensa ja tunteensa. Lisäksi on huumoridiskurssi, joka esittää eläimet humoristisesti.

Kielenkäyttö ja kiertoilmaisut

Kielenkäyttö ei ole asioiden kuvaamista sellaisenaan. Se määrittelee sen, mitä asenteita ja arvotuksia tekstistä välittyy. Niinpä diskurssit ja sosiaaliset rakenteet vaikuttavat toisiinsa. Norman Fairclough kuvailee kirjassaan Miten media puhuu diskurssia paitsi toiminnaksi, myös keinoksi olla maailmassa ja suhteessa toisiin ihmisiin. Representaatio on merkitysten tuottamista ja asioiden esittämistä tietyin merkityksin. Esimerkiksi kiertoilmaisuja käyttämällä annetaan asioista yleensä todellisuutta valoisampi kuva ja sananmukaisesti kierretään asioita.

Kiertoilmaisut ovat vaikuttaneet viestintään monella tapaa. Representaatiot ovat muodostaneet spesismin, jossa ihminen ja eläin asetetaan suoraan toisiaan vastaan. Kyse on siis lajisorrosta.

“Eläimen näkeminen alempiarvoisena kuin ihminen on ongelmallista ja vaikuttaa siihen, minkälaisia eläinsuhteita luomme lapsuudesta lähtien. Opetamme esimerkiksi lapsille, että eläimien elämä on vähemmän arvokas kuin ihmisen. Maapallo on yhtä lailla toisten eläinten koti kuin meidänkin”, kertoo väitöskirjatutkija Maria Saari Oulun yliopistosta.

Spesismillä oikeutetaan muiden eläinten käyttö

Ruokaviraston eläinsuojeluasiamiehen virkaan nimitetty tutkija Saara Kupsala mainitsee esimerkkinä kiertoilmaisuista, että ruokatuotteille on olemassa oma sanastonsa.

“Puhutaan vaikka fileistä, mikä luo etäisyyttä syötävään eläimeen”, Kupsala sanoo.

Jo se, että ihmisistä ei yleensä käytetä se-pronominia, tekee eläimestä selkeästi alempiarvoisen. Se-sanan tarkoitus on usein demonstratiivinen, mikä muovaa eläimestä osoitetun osapuolen. Se-pronomini välineellistää eläimen automaattisesti puheen sisällöstä huolimatta ja tekee eläimistä sukupuolettomia ja elottomia. Tuntevana, elävänä ja kokevana olentona eläinyksilö on ’hän’, ei ’se’.

Kupsalan mukaan eläimen moraalinen arvo nähdään huonompana kuin ihmisen, ja sitä käytetään hyväksi esimerkiksi rasistisessa kielessä.

“Eläimen moraalisesta arvosta kertoo se, että joihinkin ihmisryhmiin voidaan liittää kielteisesti määriteltyjä eläimen piirteitä kielenkäytön keinoin. Se kertoo siitä, että ihminen ikään kuin siirretään alempaan kategoriaan, eli lähtökohtaisesti eläimen moraalista statusta pidetään alhaisena. Eläinkategoriaa voidaan siis hyödyntää osana alistamisen ja syrjinnän mekanismeja. Eläin taas on jo valmiiksi toiseutettu”, Kupsala sanoo.

Maria Saari kertoo, että ihmiset uskottelevat ihmiskeskeisyyden ja spesismin nojalla, että ihmisellä on oikeus käyttää muita eläimiä omiin tarpeisiinsa tai mieltymyksiinsä. Saari kertoo, että eläimen tulisi näkyä myös puhetavasta.

“Eläinyksilöt arvotetaan usein ihmisten määrittelemän hyödyn tai haitan perusteella, vaikka eläimen oma kokemusmaailma tai lajityypilliset tarpeet ei muutu luokittelun mukaan”, Saari kertoo.

Sekä Saari että Kupsala tuntevat kategorioiden merkityksen.

“Luokittelu vaikuttaa esimerkiksi siihen, millä tavoin eläintä suojellaan lainsäädännöllisesti, vai suojellaanko ollenkaan, ja minkälaisia asenteita ja kohtelua eläin kohtaa. Esimerkiksi kani lemmikkinä kohtaa erilaisen asenteen ja kohtelun, kuin esimerkiksi ’citykani’, joka nähdään haittaeläimenä, tai kanit, joita käytetään eläinkokeissa”, sanoo Saari.

Kupsala korostaa kontekstin vaikutusta.

“Eläinten hyvinvoinnista voidaan puhua hyvin eri tavalla riippuen siitä, puhutaanko lemmikkieläimistä vai tuotantoeläimistä. Kun puhutaan kuolemasta, lemmikkien kohdalla puhutaan eutanasiasta ja tuotantoeläinten kohdalla teurastuksesta tai lopettamisesta”, Kupsala kertoo.

Vältä esineellistävää kieltä

Saaren mukaan tavat, joilla puhumme eläimistä, vaikuttavat asenteisiimme. Eläinsuhteita luodaan ja muokataan myös kielellisesti. Myös Kupsala uskoo kielen vaikutukseen.

“Ilman muuta sillä on merkitystä, miten puhutaan ja minkälaisia sanoja käytetään eläimistä. Se rakentaa sitä, miten eläimiin suhtaudutaan. Kieli on olennaista! Jos käytetään hyvin kliinistä tai teknistä puhetta, se voi rakentaa etäisyyttä eläimen kokemaan kärsimykseen”, Kupsala kertoo.  

Mistä sitten kannattaisi aloittaa?

“Helpoin lähtökohta on esineellistävän kielen välttäminen, niin että tulee esille se, että puhutaan elävistä ja tuntevista olennoista”, Kupsala sanoo.

Yksi helppo vinkki on vaihtaa ‘se’-pronomini ‘hän’-pronominiin: kyse on pienestä sanasta, jolla on suuri vaikutus.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2020. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta.

Kuva: Gary Bendig / Unsplash
Kuvitus: Iiris Silvola

 

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: