Syyllistäminen ja syyllistyminen ovat termejä, joilta ei voi nykyään välttyä. Veganismi aiheuttaa identiteettiuhkaa ja joskus pelkkä vegaanin läsnäolo saa muut paikallaolijat ärtymään tai syyllistymään. Mistä oikein on kyse?
Syyllisyyden herättämistä pidetään jopa moraalisena rikkomuksena, hyökkäyksenä ihmisen autonomian tilaan. Vallalla on ajatus oikeudesta elämään vailla syyllisyyden kokemusta. Vegaaneille eläinperäisistä tuotteista kieltäytyminen on moraalinen kysymys, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä se ei sitä ole. Yleinen tiedostus lihansyönnin kulttuurisista ongelmista kasvaa, mutta lihansyöntiä pidetään makuasiana, henkilökohtaisena valintana, jonka kyseenalaistaminen koetaan yksilön omaa päätäntävaltaa horjuttavana.
Moraali- ja väitöskirjatutkija Tuomas Salosen mukaan veganismi voi aiheuttaa lihansyöjille identiteettiuhkaa. Yhteiskunnan turvallisuus- ja elinolojen parantuessa useimmat ihmiset sisällyttävät myös eläimet moraalinsa piiriin ja lihansyönti voidaan kokea moraalisesti ongelmallisena tapana.
“Moraalinen evoluutio palautuu yhteistyön evoluutioon. Ihmisellä on perustavaa laatua oleva tarve tulla nähdyksi hyvänä, koska moraalisesti tuomittava toiminta voisi johtaa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen. Hyökkääminen ja vähättely helpottavat potentiaalista syyllisyyttä. Kukaan ei halua näyttää huonolta muiden silmissä”, Salonen sanoo.
Arvomaailma vaikuttaa syyllisyyden kokemukseen
Henkilökohtaiset preferenssit, kulttuuriset tavat ja moraaliset kysymykset eivät aina kohtaa. Tavallinen sekasyöjä voi olla niin sanotussa neutraalissa tilassa suhteessa lihansyöntiin eikä juuri ajattele asiaa. Petromaskuliinisuuteen tai karnistiseen ideologiaan nojaavilla ihmisillä lihansyönti on vahvemmin osa identiteettiä. Mikäli identiteetin lähteiden moraalia tai uskottavuutta kyseenalaistetaan, se voi syyllisyyden lisäksi aiheuttaa myös vihaa ja aggressiota. Salonen ounastelee lihansyöntiin liittyvän myös häpeää. Syyllisyyttä voi helpottaa hyvittämällä omaa toimintaansa, kun taas häpeä voi johtaa piiloutumiseen tai oman toiminnan oikeuttamiseen.
”Kun jokin asia, jota itse tekee, esitetään sellaisessa valossa, että siinä on jotain moraalisesti väärää, se aiheuttaa dissonanssia, vaikka keskustelu ei kohdistuisi suoraan itseen. Syyllisyys syntyy ajatuksesta, että pitäisi itse toimia toisin. Ihmiset sietävät huonosti eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta”, Salonen sanoo.
Hän nostaa esiin moraalisen etäännyttämisen strategian: moraalisesti kyseenalainen toiminta selitetään pois omasta tietoisuudesta uskottelemalla esimerkiksi luomutuotteiden olevan eettisiä tai lakien ja valvontaeläinlääkäreiden suojelevan eläimiä.
Illuusio rapautuvasta moraalista
Tutkimustulosten perusteella konservatiivien ja liberaalien välillä on havaittu olevan hyvinvointieroja, joita selittää se, että konservatiiveilla on usein enemmän vallitsevia oloja oikeuttavia periaatteita kuin liberaaleilla. On vaikea sanoa, syyllistytäänkö tai syyllistetäänkö nykyään aiempaa useammin tai herkemmin, mutta toisaalta esimerkiksi somen kautta omalle “väärin – tai oikeintekemiselle” saa enemmän huomiota kuin aiemmin.
Äärioikeiston ja populistipuolueiden nousun myötä olisi helppo vetää johtopäätös ihmiskunnan moraalin rapautumisesta, mutta Salonen luottaa tutkittuun tietoon: Maailma menee parempaan suuntaan. Ihmisten moraalinen piiri laajenee ja kattaa monilla jo niin muunlajisia eläimiä kuin tuntemattomia, apua tarvitsevia ihmisiä. Salonen uskoo myös ruokakulttuurin muuttuvan tulevaisuudessa vääjäämättä kasvispainotteisemmaksi ja viittaa Tanskan vastikään tekemään päätökseen maatalouskarjan hiilidioksidipäästöverosta.
Kuinka veganismiin liittyvää vastakkainasettelua sitten voisi muuttaa?
“Usein puhutaan toisten ohi. Se, että lihansyönti on yhdelle moraalinen kysymys ja toiselle ei, on asetelma, jota puretaan liian harvoin. Ihmisten käytös – ja ajattelumallien avaaminen voisi kehittää keskustelukulttuuria ja syyllisyys toimia käyttäytymistä muuttavana liikkeelle panevana voimana.”
Salosen mukaan yksilön toimiin henkilöityvän huomion sijaan keskustelun soisi suuntautuvan esimerkiksi veganismin positiivisiin puoliin sekä lainsäädäntöön ja instituutioihin.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2024. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Claudio Schwarz / Unsplash
