Keinolihasta povataan tulevaisuuden ruoantuotannon pelastajaa ja vaihtoehtoa teolliselle eläintuotannolle. Uuden teknologian kehityksessä on kuitenkin vielä monia eläineettisiä kysymysmerkkejä verrattuna kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin.
Singaporessa on jo mahdollista testata ravintolassa keinolihasta valmistettua pihviä tai ostaa kaupasta hulppealla hinnalla keinolihasta tehtyjä kananugetteja. Myös Yhdysvalloissa keinolihan myynti on laillista, mutta tuotanto on vielä kokeiluluontoista. Keinolihaa tutkitaan nyt ympäri maailmaa ja sen ympärille on noussut useita startup-yrityksiä. Kaupallisen tuotannon edessä on kuitenkin vielä paljon haasteita.
Viljelty liha eli keinoliha tuotetaan eläinsoluista bioreaktorissa viljelemällä soluja ravinneliuoksessa. Soluja otetaan ohutneulanäytteenä elävän eläimen, esimerkiksi naudan, lihaskudoksesta. Toinen vaihtoehto on käyttää eläimen alkiosta otettuja kantasoluja, jotka voidaan erilaistaa esimerkiksi lihaskudosta rakentaviksi lihassoluiksi.
Eläineettistä pohdintaa tarvitaan
Keinolihan tuotantoa on perusteltu perinteistä eläintuotantoa eettisempänä, sillä siihen tarvittavat eläinmäärät ovat merkittävästi pienempiä. Eläimille olisi siten mahdollista järjestää mahdollisimmat hyvät olot.
”Vielä ei tiedetä, kuinka paljon eläimiä lopulta tarvittaisiin kaupallisen mittakaavan tuotantoon. Joidenkin arvioiden mukaan yhdestä nautaeläimestä saatu solumäärä voisi kattaa Euroopan naudanlihan kulutuksen 10 vuoden ajan nykyisillä soluviljelyteknologioilla. Joka tapauksessa eri eläinlajeja pitäisi olla riittävän suuret kannat, jotta niissä olisi mahdollista ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta”, kertoo professori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta ja Luonnonvarakeskuksesta.
Toistaiseksi keinolihatuotanto kietoutuu perinteiseen eläintuotantoon, sillä solut saadaan teuraaksi joutuvilta eläimiltä, kuten naudoilta tai sioilta.
Solujen ottaminen elävästä eläimestä ohutneulalla on itsessään epämukava ja kivulias operaatio. Kantasolujen ottaminen eläimen alkiosta taas on eettisesti erittäin arveluttavaa. Nykyään kantasolut otetaan teuraaksi menevän eläimen alkiosta. Eläinsolujen viljelyssä käytetään perinteisesti syntymättömästä vasikasta saatavaa seerumia. Seerumille kehitetään parhaillaan vaihtoehtoja, kuten mikrobien tuottamia proteiineja tai levistä ja kasveista saatavia ainesosia.
Kehitteillä on myös menetelmiä, joilla soluja voidaan monistaa loputtomasti. Helsingin yliopistossa toimiva startup-yritys Myocopia on kehittänyt menetelmän, jolla solut saadaan jakaantumaan teoriassa ikuisesti ilman geenimuuntelua. Näin solujen lähteenä olevia eläimiä tarvittaisiin vain hyvin vähän.
Tosiasia on, että keinolihan kehityksessä hyödynnetään tällä hetkellä tuntevia eläinyksilöitä. Tuotantoon tulisikin luoda eettiset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät ohjeistukset ajoissa.
Ympäristövaikutukset tarkastelussa
Keinolihan tuotannon ympäristövaikutuksissa on vielä paljon epävarmuutta, koska tuotantoprosesseja vasta kehitetään ja testataan. Tuomisto ryhmineen tutkii erityisesti keinolihan ympäristönäkökulmia.
”Olemme mallintamalla arvioineet suuremman mittakaavan bioreaktoreiden tuotantoa. Tulosten mukaan suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat ravinneliuoksen valmistuksesta ja bioreaktorin energiankäytöstä. Keinolihalla on mahdollisuuksia vähentää tuotannon hiilijalanjälkeä erityisesti perinteiseen naudanlihantuotantoon verrattuna. Jos sitä verrataan broilerintuotantoon, hiilijalanjälki ei välttämättä ole pienempi”, sanoo Tuomisto.
Voiko keinoliha sitten ratkaista edessä väistämättä olevan ruokamurroksen, jossa teollista lihantuotantoa on vähennettävä?
”Oma näkemykseni on se, että emme voi nojata ruokamurroksessa keinolihaan. Menee vielä muutama kymmenen vuotta ennen kuin sitä saadaan edes kohtuuhinnalla markkinoille. 30 vuoden päästä se voi olla jo varteenotettava ratkaisu”, Tuomisto sanoo.
Ruuantuotannossa tulee edelleen panostaa kasvipohjaisiin tuotteisiin sekä esimerkiksi sienien ja mikrobien viljelyyn proteiinien tuottamiseksi. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillintä edellyttävät, että päästöjä vähennetään nyt – siksi on käytettävä jo olemassa olevia ratkaisuja.
Artikkelin kirjoittaja, Animalian pitkäaikainen aktiivi, entinen työntekijä ja entinen hallituksen jäsen Hannele Ahponen menehtyi äkillisesti ennen lehden ilmestymistä. Hannele jätti suuren aukon ja kaipauksen jälkeensä. Otamme osaa kaikkien Hannelen läheisten ja ystävien suruun.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2024. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Petra Coufalova / Unsplash