Maarit Auranen oli 46-vuotias, kun hän päätti omistaa loppuelämänsä kaikkien eläinten elämän puolustamiselle. Forssalaisen ensihoitajan kipinä eläinten oikeuksien puolustamiseen kasvoi, kun hänet yritettiin vaientaa.
Maarit Auranen on vapaa-aikanaan mukana monessa eläinoikeus- ja eläinsuojelutyössä. Hän toimii organisaattorina Forssa Pig Savessa, joka on osa tuotantoeläinten oikeuksien puolesta toimivaa Animal Save Movement -järjestöä. Auranen toimii lisäksi Finland Fur Animal Save -liikkeessä, joka puolustaa turkiseläinten oikeuksia. Ja hänen aikaansa kuluu myös Trophy Free EU -työryhmässä, jonka tavoitteena on saada metsästysmuistojen, eli trofeiden, tuontikielto EU-maihin.
Näiden lisäksi Auranen osallistuu Viipurin koirat ry:n toimintaan. Hän on myös ollut mukana perustamassa Romanian kodittomia koiria auttavaa Embla Rescue -järjestöä sekä ylläpitää Facebookissa kaikkien eläinten yksilöarvoa kunnioittavaa Eettistä eläinsuojelua -ryhmää.
Auranen kuvaa kiinnostusta eläinten oikeuksiin prosessiksi, eräänlaiseksi poluksi. Eläinten oikeuksien puolustaminen on välillä raastavaa, mutta ilman sitä hän ei voisi elää rikasta elämää.
”Ymmärsin, että ollakseni onnellinen ja sinut itseni kanssa, minun täytyy kulkea tämä polku. Se ei kuitenkaan ole sanktio. On kuoppaisempiakin teitä kuljettavana”, Auranen kertoo.
Käräjäoikeuden tuomio lannisti hetkellisesti
Maarit Aurasen sisäinen eläinaktivisti heräsi, kun hän ymmärsi, miten laajasti ja monella eri tavoin eläimiä hyödynnetään ja kuinka sitä pidetään hyväksyttävänä. Tähän liittyy erityisesti loppuvuodesta 2018 tapahtunut kohtaaminen.
Auranen ohitti tuolloin paikallisen teurastamon, jossa parhaillaan purettiin rekkalastillista sikoja. Auranen kertoo nähneensä, miten sikoja pakotettiin ulos rekasta ja niitä lyötiin kumisella melalla. Hän järkyttyi suuresti näkemästään. Tämän jälkeen Auranen kirjoitti sosiaalisessa mediassa nähneensä, kuinka teurasauton kuljettaja huusi ja löi sikoja. Lopulta tilanne kuitenkin kääntyi niin, että hänestä tehtiin rikosilmoitus, joka johti tuomioon kunnianloukkauksesta. Koska rekasta sisältä ei ollut videokuvaa, ei Auranen kyennyt todistamaan näkemäänsä oikeaksi. Käräjäoikeus määräsi Auraselle 18 000 euron kulut maksettavaksi.
Auranen kokee, että tuomiolla viestittiin, että kyseisen kaupallisen toimijan sektorille ei sopinut puuttua. Hän olisi halunnut jatkaa oikeusprosessia ylemmälle oikeusasteelle, mutta ei pystynyt siihen taloudellisen tilanteensa takia.
”Kuinka moni katsoo nyt pois nähdessään eläinten kaltoinkohtelua siinä pelossa, ettei ole tarpeeksi voimia tai rahaa puolustaa niiden oikeuksia?”
Tuomion jälkeen muiden eläinten oikeuksien puolustajien antama henkinen tuki ja kannustus on auttanut Aurasta jatkamaan työtään eläinten puolesta yhä innokkaammin.
”Jos ajateltiin, että vaikenen tai annan periksi, niin päinvastoin. Lannistuin hetkellisesti. Se henkinen tuki ja palaute, minkä olen saanut ihmisiltä, yhdistyksiltä ja järjestöiltä ja ne tahot, joihin olen saanut tutustua, saavat minut jatkamaan työtäni yhä suuremmalla palolla.”
Riittääkö, että eläimellä on vähän parempi olla?
Auranen on ollut aina kiinnostunut eläin- ja luonnonsuojelusta, mutta eläinoikeusajattelun kehittyminen vei aikaa. Eläinsuhteen muutos vaati muutosta ajatustasolla ja tietyistä asioista luopumista.
”Aiemmin pohdin, mitä voisin tehdä, jotta eläimellä olisi parempi olla samalla kun sitä hyödynnetään. Nykyään mietin, mitä voin tehdä, jotta eläintä ei hyödynnettäisi ollenkaan.”
Aurasen mukaan tärkein keino, jolla eläinten oikeuksia voi tällä hetkellä edistää, on tukea Suomen eläinoikeusjuristit ry:n eläinten perustuslain muutosehdotusta. Sen avulla eläimille taattaisiin tietyt perusoikeudet.
”Eläinten perusoikeuksien tunnustamiseen tulisi suunnata kaikki resurssit, koska se tekisi nykyisen tehotuotannon mahdottomaksi. Jos laki eläinten itseisarvosta olisi ollut olemassa esimerkiksi oikeudenkäyntini aikana, lähtökohdat koko asetelmaan olisivat olleet erilaiset. Possuille olisi voinut hakea oikeutta.”
Vertaistukea on saatavilla
Aurasen muuttuneeseen eläinsuhteeseen on vaikuttanut erityisesti tiedon jano ja into oppia. Hän suositteleekin tutustumaan Vegaaniliiton kotisivuihin, josta saa vinkkejä eläintuotteiden kulutuksen vähentämiseen. Lisäksi kannattaa osallistua eläinoikeusjärjestöjen toimintaan, kuten esimerkiksi Animalian tai Oikeutta eläimille -järjestön tapahtumiin. Hän kannustaa myös liittymään Eettistä eläinsuojelua -ryhmään Facebookissa.
”Sinun ei tarvitse olla vegaani tai eläinaktivisti, vaan tahto tehdä jotain ja huoli eläinten puolesta lajista riippumatta riittävät perusteiksi”, Auranen kertoo.
Omasta jaksamisesta on kuitenkin pidettävä huolta. Auranen hakee voimia metsässä kävelemisestä rescuekoiriensa kanssa, valokuvauksesta, äänikirjojen kuuntelemisesta ja vegaanisesta kokkailusta.
Lopuksi hän muistuttaa, että me kaikki voimme tehdä jotain eläinten puolesta. Pieniltäkin tuntuvat teot ovat merkityksellisiä eläinten kannalta.
”Osoitetaan kunnioitusta kaikkea elämää kohtaan.”
Kuva: Veera Nuri
