En ollut uskoa silmiäni, kun luin joulunalusviikolla julkistettua ehdotusta laiksi eläinten hyvinvoinnista. Luonnoksen 38. pykälää lukiessa vaikutti siltä, ettei uusi laki salli nykyisenlaista eläinten tehotuotantoa:
”Eläimen pysyvän pitopaikan on oltava riittävän tilava sekä muutoinkin rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden sekä niiden olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, jotka liittyvät liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään tai muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin.”
Sanotaan, että jos joku asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se todennäköisesti on. Niin tässäkin tapauksessa. Seuraavassa pykälässä nimittäin listataan poikkeukset, joita kirjaus ei koske, eli lehmät ja siat. Broilereita, turkistuotannossa kasvatettavia eläimiä tai kaloja ei tässä yhteydessä edes mainita. Niiden elinolot tullaan määrittelemään vasta asetustasolla. Broilereita laki käsittelee vain lihamassana, ”elopainokiloina neliömetriä kohti”.
Käytännössä tämä tärkeä pykälä, ja koko lajityypillisiä käyttäytymistarpeita painottava lain henki, ei siis koske valtaosaa suomalaisten vastuulla olevista eläimistä.
Toisin sanoen myönnämme niinkin virallisessa paikassa kuin laissa, miten eläimiä tulisi mielestämme –kansainvälisten esimerkkien, yhteiskunnallisen tahtotilan ja ennen kaikkea tutkimustiedon pohjalta – kohdella. Samaan hengenvetoon sanomme, että emme kuitenkaan aio toimia tämän mukaisesti. Mielestäni tämä on pahimman laatuista tekopyhyyttä.
Lakiluonnoksen perusteluissa sanotaan toki rehellisesti, että 38. pykälän vastaiset, liikkumisen estävät parsinavetat ja emakkohäkit sallitaan ”tuotannollisista ja taloudellisista syistä”. Mitä merkitystä on hienoilla kirjauksilla, jos niille ei osoiteta rahoitusta? Siirtymäajoilla ja tuotantotuilla esimerkiksi Animalian vaatimat parsinavetta- ja emakkohäkkikiellot olisivat mahdollisia.
Vuosittain miljoonat eläimet tulevat kärsimään tästä laista tulevina vuosikymmeninä. Ei anneta lakiehdotuksen mennä tällaisena läpi!
Maa- ja metsätalousministeriö ottaa helmikuun loppuun asti vastaan asiantuntijoiden ja kansalaisten näkemyksiä lain sisällöstä. Eduskunnan odotetaan ottavan lakiluonnoksen käsittelyyn kevätkaudellaan. Nyt siis todellakin on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa.
Eläinjärjestöt järjestävät 17.2. Eläinten ääni -mielenosoituksen Helsingissä. Meitä jokaista tarvitaan näyttämään päättäjille, että haluamme paremman eläinlain. Yhdessä voimme tuoda eläinten äänen kuuluville, mutta ilman meitä se ei tule tapahtumaan. Kollegani sanoin, ”jos jonnekin ikinä sinua pyytäisin, niin tänne. Uusi eläinlaki on järisyttävä pettymys ja juuri sinua tarvitaan. Tulethan?”
Kuva: Jo-Anne McArthur.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2018. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
