Vaatesuunnittelija ja elokuvantekijä Paola Suhonen on Animalian ainaisjäsen, joka haluaa kertoa kaduilta pelastettujen koirien tarinat – ne julmimmatkin.
Kaksi vuotta sitten Paola Suhosen Affe-koira kuoli. Affe oli suuri persoona ja Suhosen rakas ystävä, ymmärtäjä ja matkakumppani. Suru oli musertavaa. Hän halusi tehdä jotain Affen muistoksi. Animalian ainaisjäsenyys tuntui hyvältä tavalta olla se ääni, joka eläimiltä puuttuu.
Suhoselta kysellään usein, milloin hän ottaa uuden koiran.
”Vierastan ajatusta, että mennään ja valitaan tai jopa shopataan koira. Ehkä sitten, kun on oikea aika sille, kohtalo tuo uuden eläintyypin seikkailemaan rinnalleni. Uskon löytäväni uuden eläinkumppanin samalla tavalla kuin elämään tule uusia ihmisystäviä tai rakkauksia. Mutta nyt suruaikani on vielä kesken.”
Sietämätön elämänlaiskuus
Elämänlaiskuus on asia, jota Suhonen ei ole voinut koskaan sietää. Se on hänen oma terminsä ja tarkoittaa sitä, ettei asioihin tartuta eikä niistä edes haluta kuulla. Haaveillaan kaikenlaista, mutta ei tehdä mitään.
”Tämä pätee myös eläinsuojelutyöhön, jossa jokaisen ihmisen arjen valinnat ovat tärkeitä. Jokainenhan joka tapauksessa syö. Ruokakaupassa on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa helposti, ilman eri ponnistuksia.”
Eläinten asialla Suhonen on ollut oikeastaan aina. Hän muistaa jo lapsena samastuneensa eläimiin ja tunteneensa suurta surua, kun hän näki kuolleen jäniksen maantiellä. 12-vuotiaana hän jätti lihansyönnin. Viimeinen pisara oli perheen etelänlomalla nähty torilla myytävien eläinten teurastus. Vähän myöhemmin kotona Helsingissä varhaisnuori alkoi liikkua kaveripiireissä, joissa skeitattiin, kuunneltiin reggaeta ja vastustettiin hampurilaisketju Carrolsia. Noissa piireissä oli muitakin kasvissyöjiä. Nykyisin hän on vuoroin kasvissyöjä, vuoroin vegaani.
”Teininä luin Peter Singerin Oikeutta eläimille -kirjaa, joka oli raamattuni, ja josta sain argumentointiin lisäpotkua väittelyissä, joihin jouduin usein”, Suhonen kertoo.
Huikentelevaisia mielipideasusteita
Animaliaan liittymisen lisäksi Paola Suhonen on tehnyt paljon muutakin konkreettista eläinten eteen. Hän on muun muassa matkannut Rescueyhdistys Kulkurien mukana löytökoiratarhalle Romaniaan. Hän haki vettä kaivosta, ruokki, harjasi ja ulkoilutti koiria. Ja kohtasi samalla monta surullista kohtaloa.
Totuus on se, että yhteiskunnan sivistystasoa heijastaa sen tapa kohdella eläimiään.
Ensi vuonna Romanian koirat seikkailevat Suhosen brändin Ivana Helsingin vaatteissa ja asusteissa, sillä eläinten oikeudet ovat Ivana Helsingin vuoden 2017 teema. Mallistossa on esimerkiksi koirakuosisia bomber-takkeja, Animal Rights -trikootuotteita sekä uutuutena lastenvaatteita. Alati uutta hakevana ja luovana ihmisenä Suhonen haluaa uudistaa sen, mitä meillä tulee mieleen vaatteista, jotka ilmaisevat mielipiteitä. Ne eivät ole vain t-paitoja, joissa on logo tai iskulause.
”Mielipideasusteetkin voivat olla hauskalla tavalla huikentelevaisia tavaroita. Mielipidettään voi tuoda julki iltariennoissa vaikkapa paljettipussukalla, jonka lukossa on muistutus eläinten oikeuksista.”
Vuoden aikana Ivana Helsingin kampanjoissa kerrotaan myös kurjista oloista pelastettujen koirien tarinoita. Osa niistä on sietämättömän julmia. Suhonen on esimerkiksi tavannut koiran, joka oli yritetty pentuna tappaa sytyttämällä se tuleen. Se oli päässyt karkuun ja sammuttanut liekit kieriskelemällä maassa. Nyt koira on onneksi asunut jo seitsemän vuotta hyvässä perheessä Suomessa.
”Totuus on se, että yhteiskunnan sivistystasoa heijastaa sen tapa kohdella eläimiään. Jotkut tarinat ovat niin hirveitä, että niitä on vaikea kuunnella. Mutta olen tehnyt päätöksen, etten voi mennä piiloon tai sulkea korviani. Asiat on otettava sellaisina kuin ne eteen tulevat. Jos voin edes yhden tarinan jakaa eteenpäin, se on plussaa, sillä se voi herättää välinpitämättömän ajattelemaan.”
Haastattelun jälkeen Paola Suhonen adoptoi Romaniasta koiran, joka pääsi jouluksi kotiin.
Kuvat: Veera Nuri Photography (artikkelikuva) & Kim Öhrling (kuva Paola Suhosesta).
