Mitä yhteistä on broilerilla, villillä kanalinnulla ja ihmisellä? Voiko eläinten mieltä ymmärtää ja miten tunteet vaikuttavat eläinten hyvinvointiin? Kysyimme näitä kysymyksiä eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänrannalta.
Kaikki selkärankaiset eläimet, kuten nisäkkäät, kalat ja linnut, muistuttavat mieleltään toisiaan enemmän kuin on aikaisemmin oletettu. Tämä on käynyt ilmi eläinten kognition eli mielen toiminnan tutkimuksessa viime vuosikymmenten aikana. Aivojen kemia ja toiminta ovat muun muassa linnuilla ja ihmisillä samantapaisia. Tämä onkin loogista evoluution näkökulmasta. Kaikki selkärankaiset polveutuvat yhteisistä esi-isistä, jotka elivät noin 500 miljoonaa vuotta sitten.
”Eläinten tunteiden tutkimus on ollut omana järjestelmällisenä tieteenalanaan olemassa noin 30 vuotta. Tänä aikana on kertynyt vahva näyttö siitä, että selkärankaiset tuntevat perustunteita. Nisäkkäillä ja linnuilla esiintyy iloa, kiintymystä, leikkisyyttä, seksuaalisuutta, pelkoa, aggressiota, surua ja yllättymistä. Kaloilla, sammakkoeläimillä ja matelijoilla esiintyy näistä ainakin osa. Kaikkien selkärankaisten perustunteet ovat tietoisia kokemuksia, joiden voimakkuus ei riipu lajin älykkyydestä”, kertoo Helena Telkänranta.
Älykkäimmillä eläimillä, kuten ihmisillä, norsuilla ja delfiineillä, on näiden lisäksi tunteita, jotka edellyttävät kykyä kuvitella, miltä toisesta tuntuu. Esimerkiksi käy empatia, jota on havaittu myös muun muassa rotilla.
Tunteilla on tarkoitus
”Eläinten tunteilla on voimakas yhteys yksilöiden hyvinvointiin ja selviytymiseen. Kaikki eläimet, esimerkiksi linnut ja kalat, kokevat iloa siitä, että ne voivat etsiä ruokaa ympäristöstään. Ruuan etsimisen aikana ja sen löytyessä aivoissa erittyy hermovälittäjäaineita, kuten serotoniinia ja dopamiinia, jotka tuottavat mielihyvää ja ylläpitävät aivojen tervettä toimintaa”, Telkänranta kertoo.
Yksipuolisessa ympäristössä, kuten broileri- tai kalankasvattamossa, eläimet eivät saa tarpeeksi mielihyvän kokemuksia ja niiden hyvinvointi heikkenee. Myös masentuneilta ihmisiltä löytyy aivoista normaalia vähemmän näitä samoja mielihyvää aiheuttavia aineita.
”Jalostettujen, tuotannossa käytettävien eläinten käyttäytymistarpeet ja tunteet ovat lähes täysin samat kuin niiden luonnonvaraisilla esi-isillä. Käyttäytymiseen liittyvät monimutkaiset, useiden geenien säätelemät ominaisuudet ovat erityisen tärkeitä eläinten eloonjäännin kannalta. Siksi ne muuttuvat hyvin hitaasti”, Telkänranta muistuttaa. Sen sijaan eläinten fyysiset ominaisuudet, kuten väri tai koko, voivat muuttua nopeasti evolutiivisena sopeutumana ympäristön muutoksiin tai ihmisen tekemien jalostusvalintojen tuloksena.
Tuotantoeläimissä tunnetaan vain yksi poikkeus, jossa jalostus on muuttanut eläimen käyttäytymistarpeita. Eräiltä kanaroduilta ja munijakanahybrideiltä puuttuu tarve hautoa muniaan.
Punaviidakkokanan perintö ei katoa
”Kanoilla on villien kanalintujen, kuten esi-isänsä punaviidakkokanan, lailla tarve muun muassa hoitaa kehoaan, nokkia etsiäkseen ruokaa, nukkua orrella, munia piilopaikassa sekä liikkua monipuolisessa ympäristössä. Kanat myös solmivat keskenään kumppanuus- ja ystävyyssuhteita”, kertoo Telkänranta.
Munijakanojen ja broilerien kasvatusolosuhteet vähentävät merkittävästi eläinten mahdollisuuksia luontaiseen käyttäytymiseen. Broilerikasvattamoissa ja munituskanaloissa eläintiheys on suuri, mikä aiheuttaa eläimille stressiä. Kehonhoitoliikkeitä, kuten siipien venyttelyä, on usein hankala toteuttaa. Kerrosritiläkanaloissa aremmat yksilöt eivät uskalla liikkua koko alueella, vaan ne viettävät kaiken ajan ylimmillä ritilöillä. Häkkikanaloissa kaikki kanat eivät mahdu yhtä aikaa orrelle tai pienelle kuivikealueelle, mikä aiheuttaa turhautumista.
Kanaemon ja poikasten välinen suhde on erityisen vahva. Hautomakoneessa syntyneiden kananpoikasten on todettu olevan stressialttiimpia kuin emonsa hautomat poikaset. Kananpoikasten leikillä on tärkeä merkitys yksilöiden käyttäytymisen joustavuuden ja hyvinvoinnin kehittymiselle. Kanat leikkivät kuitenkin vain oloissa, joissa tuntevat olonsa turvallisiksi. Etenkin broilereilla tilanahtaus ja jalostuksen aiheuttama raskasrakenteisuus haittaavat leikkimistä, joten sitä esiintyy vain vähän.
”Pitkittynyt pelkotilanne on yksi merkittävimpiä eläinten hyvinvointia heikentäviä tekijöitä. Kanat eivät kasvatusoloissa yleensä totu ihmisten käsittelyyn, vaan se aiheuttaa pelkoa. Yksittäiselle kanalle pelottava tilanne on myös joutua kokemaan toistuvaa höyhenten nokkimista tai kannibalismia”, sanoo Telkänranta.
Kalojen maailma avautuu
Kalat eroavat ulkomuodoltaan ja elinolosuhteiltaan merkittävästi nisäkkäistä. Ne pystyvät silti tuntemaan iloa, pelkoa ja aggressiota, ja eräät lajit myös kiintymystä ja leikkisyyttä. Monet kalalajit muodostavat sosiaalisia yhteisöjä, joissa ne tuntevat toisensa yksilöinä ja oppivat toisiltaan.
”Kaloilla on luontainen tarve liikkua monipuolisissa ympäristöissä etsien ravintoa. Kalankasvattamoissa olosuhteet ovat hyvin yksipuoliset ja piilopaikkoja ei juurikaan löydy. Kalat joutuvatkin uimaan melkein koko ajan ympyrää, eivätkä ne pääse lepäämään tarpeeksi”, kuvailee Telkänranta. Myös kasvattamoiden tilanahtaus, veden huono laatu ja kalojen käsittely aiheuttavat stressiä.
Kalojen kivuntunnosta on väitelty pitkään, mutta tiede on osoittanut, että ne tuntevat yhtä lailla kipua kuin ihminen. Esimerkiksi kirjolohen kipukäyttäytyminen katoaa kipulääkkeen antamisen jälkeen, mikä osoittaa, että kipukäyttäytymistä aiheuttaa nimenomaan kivun tunne, koska lääke ei muuta kivun varsinaista aiheuttajaa. Kasvatusoloissa kipua aiheuttavat esimerkiksi kirjolohien lypsäminen mädin saamiseksi sekä tilanahtauden aiheuttama kalojen evien vaurioituminen.
Kohti parempaa tulevaisuutta?
Hyvinvointiongelmat koskevat valtavia määriä eläinyksilöitä. Suomessa teurastetaan vuosittain yli 81 miljoonaa broileria, munivia kanoja on maassamme lähes neljä miljoonaa ja vuosittain kasvatetaan arviolta 7 miljoonaa kalaa. Yksilöiden kärsimyksellä on väliä – esimerkiksi kivun tai pelon tunteminen on iso asia jokaiselle eläimelle.
Nykymuotoisessa eläintuotannossa lihaa, maitoa tai kananmunia tuotetaan mahdollisimman halvalla, mikä heijastuu tuotantoeläimiin huonoina oloina.
”Pienet parannukset, kuten vanhanmallisten häkkikanaloiden kielto vuonna 2012, ovat olleet askelia eteenpäin, mutta ne eivät ole ratkaisseet keskeisiä hyvinvointiongelmia. Merkittävät parannukset eläinten oloihin merkitsevät aina tuotantokustannusten kasvua, joten ne tulevat mahdollisiksi silloin, jos kuluttajat ovat valmiit maksamaan tuotteista selvästi enemmän”, sanoo Telkänranta.
Telkänrannan mukaan tarvittaisiin tutkimusta muun muassa siitä, kuinka paljon ihmiset olisivat valmiita maksamaan eettisemmästä eläintuotannosta ja siitä, millä keinoilla saadaan tietyllä summalla aikaan eniten eläinten olojen paranemista.
”Pitkän tähtäimen ratkaisu, jolla hyvinvointiongelmista päästäisiin eron lopullisesti, on kuitenkin kasviproteiinien ja keinolihan kehittäminen kilpailukykyisiksi tuotteiksi”, hän muistuttaa.
Helena Telkänranta
- Eläinten kokemusmaailmaan ja hyvinvointiin erikoistuneen tiedeviestintä- ja tutkimusyritys Arador Innovations Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja
- Toiminut eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkijana Helsingin yliopistossa ja Bristolin yliopistossa Britanniassa
- Moninkertaisesti palkittu tietokirjailija. Häneltä on juuri ilmestynyt kolme lemmikkieläinten kokemusmaailmaan liittyvää kirjaa.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2023. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Andrew Skowron , kuvitus: Nilgün Yilmaz
