Hyönteiset hyväksyttiin Suomessa elintarvikkeiksi vuonna 2017. Kauppoihin ilmestyneet tuotteet kuitenkin katosivat nopeasti, eivätkä hyönteiset löytäneet paikkaansa lautasillamme. Hyönteisruoan tutkimusta on kuitenkin jatkettu monissa hankkeissa. Kehittely painottuu hyönteisten käyttöön rehuna. Hyönteisiä on sallittua käyttää kalojen, lemmikkieläinten ja turkiseläinten rehuna, jatkossa kenties myös kanojen ja sikojen ruokana.
Suomessa on viitisenkymmentä ruokahyönteisten kasvattajaa. Alasta odotetaan ”uutta Nokiaa”: vientiä, valkuaisomavaraisuutta, ratkaisua jäteongelmiin. Toimijoiden tavoitteissa on, että hyönteiset vakiintuvat myös ihmisravinnoksi. Niiden kerrotaan olevan ”luonnostaan kestävän kehityksen mukaista ruokaa”, kunhan se vain saadaan kuluttajalle ”helposti ymmärrettäväksi”.
Hyönteisalan toimijat vaikuttavat sokeilta alan eettiselle ongelmallisuudelle. On takaperoista, että teolliseen tuotantoon otettaisiin uusi eläinryhmä, kun samalla on käynnissä väistämätön siirtymä eläintuotannosta kohti kasvipohjaisia ruokajärjestelmiä. Hyönteisrehu on eläintuotannon tekohengitystä. Hyönteinenkin on eläin, eikä ongelma poistu markkinoinnilla.
Ihmiset pärjäävät kasvisravinnolla, lemmikkieläinten tilanne on hankalampi. Lemmikkiruoan globaalit ilmastopäästöt vastaavat Mosambikin tai Filippiinien kokonaispäästöjä. Kissat ja koirat eivät pärjää kasvisruoalla, ja hyönteisistä on kaavailtu ”eettistä” ruokaa lemmikeille. Oikeuttaako lemmikkien pito hyönteistuotannon?
Samanaikaisesti huolta herättää luonnonvaraisten hyönteisten katoaminen. Kolme neljästä keskeisestä viljelykasvista on riippuvainen hyönteispölytyksestä. Suhtautumisemme hyönteisiin on kummallisen ristiriitaista. Miten pihan pörriäisestä tulee huolenpidon kohde, mutta hyönteisten automatisoidussa massatuotannossa ei nähdä ongelmaa? Onko huoli pohjimmiltaan ihmiskeskeistä – huolta ”ekosysteemipalveluista”, ei pörriäisistä itsestään?
Tutkimustieto hyönteisten tuntoisuudesta lisääntyy jatkuvasti ja moraalisesti arvokkaina pidettyjen olentojen joukko laajenee. Tulevaisuudessa ajanjakso, jolloin hyönteisiä suunniteltiin teollisesti kasvatettavaksi, näyttää synkältä kummallisuudelta.
Minna Santaoja
tutkijatohtori (Turun yliopisto), yliopistonlehtori (Jyväskylän yliopisto)
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Toukan kuva: Joshua J. Cotten / Unsplash
