TV-dokumentti Sairaaksi kasvatettu lohi Norjan lohenkasvatuksen epäkohdista järkytti monia kalojen ystäviä. Ulkomaiden tapa kohdella eläimiä on helppo tuomita, mutta onko kotimainen kalankasvatus sitten ongelmatonta?
Viime vuoden lopulla televisiossa nähtiin Ylen MOT.-toimituksen dokumentti suomalaisten suosikkikalan eli lohen (Salmo salar) kasvatuksesta. Suomen oma luonnonvarainen lohikanta on erittäin uhanalainen, ja lohi kaupan kalatiskeillä onkin yleensä kasvatettua ”kassilohta”, josta suuri osa tulee Norjasta. Sen kauppanimiä ovat merilohi, Jäämeren lohi ja Norjan lohi. Suomessa taas kasvatetaan Tyynestä valtamerestä kotoisin olevaa kirjolohta (Oncorhynchus mykiss).
Ympäristöongelmat ovat sekä norjalaisessa lohen- että suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa osittain samanlaiset, kyse on lähinnä mittakaavasta. Kalojen uloste ja rehujäämät rehevöittävät ja autioittavat merenpohjaa. Luonnonkantoja uhkaavat karkulaiset ovat suurempi ongelma Norjan vuonoissa kuin meillä, sillä kirjolohi ei vielä pysty lisääntymään Suomen viileissä vesissä.
Kirjolohia kasvatetaan meillä sekä meri- että maa-altaissa. Viimeksi mainituista osa kierrättää vettä, mikä pienentää laitoksen ympäristökuormaa. Ympäristöhaittoja on pyritty vähentämään myös lisäämällä rehun kasvipitoisuutta. Suomalaisille kirjolohille syötetäänkin paljon ulkomaista soijaa.
Onko fyysinen terveys yhtä kuin hyvinvointi?
Kun kasvatetuista kaloista puhutaan, keskitytään yleensä kalankasvatuksen taloudelliseen puoleen tai ympäristöhaasteisiin. Itse kalat ovat harvoin keskiössä edes silloin, kun aiheena on niiden terveys. Kalojen yksilöllisestä hyvinvoinnista ei puhuta oikeastaan lainkaan.
Ylen dokumenttiohjelmassa kerrotaan, että Norjassa vuosittain kasvatetuista noin 450 miljoonasta lohesta jopa 20 prosenttia kuolee kasvatuksen aikana. Kasvatetuilla lohilla esiintyy sydämen epämuodostumia, jotka altistavat ne ennenaikaiselle kuolemalle. Ahtaissa oloissa stressaantuneisiin kaloihin iskee tauteja ja loisia, jotka leviävät myös villilohiin. Kuoleman riskiä lisäävät kovakouraiset hoitotoimenpiteet, kuten kalojen kylvetys lämpimässä vedessä ihoa jäytävien loisten häätämiseksi.
Kalojen terveydessä on parannettavaa Suomessakin. Täällä ei esiinny lohiloista, mutta kasvatetuilla kaloilla esiintyy lukuisia muita tauteja, kuten herkästi tarttuvia viruksia ja vesihometta eli leväsienen aiheuttamaa ihosairautta.
Suuri kuolleisuus kertoo siitä, että kasvatusoloissa on jotain vialla. Tautien ja loisten esiintymistä voidaan hillitä muun muassa kalatiheyttä väljentämällä. Mutta riittääkö fyysisestä terveydestä huolehtiminen kalojen hyvinvointiin?
On yhä enemmän todisteita siitä, että kalat eivät häviä muille selkärankaisille eläimille tuntoisuudessa tai tietoisuudessakaan. Kalojen on osoitettu kokevan kipua ja pystyvän oppimaan ja muistamaan. Kaloissa on persoonallisuuseroja, ne tunnistavat muut yksilöt ja kykenevät solmimaan jonkinlaisia ystävyyssuhteitakin. Luontoon vapautetut kalanpoikaset pärjäävät sitä paremmin, mitä enemmän niillä on ollut virikkeitä kasvatuslaitoksessa. Tämä kaikki kertoo paljon suuremmista mielen kyvyistä kuin mitä kaloilla haluttaisiinkaan nähdä.
Edes kuolema ei ole tuskaton
Lainsäädännössä kalojen tuntoisuus tunnustetaan, mutta puutteellisesti. Suomessakin laki edellyttää, että kasvatetut kalat tainnutetaan ennen tappamista. Suomessa on yleisesti käytössä hiilidioksiditainnutus. Hiilidioksiditainnutusta varten kalat siirretään kasvatusaltaasta tankkiin tai altaaseen, jonka vesi kyllästetään hiilidioksidilla. Hiilidioksidi kirvelee tuskallisesti kiduksissa, ja tajunnan menetys voi kestää kirjolohella useita minuutteja.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA suositteli jo vuonna 2009 hiilidioksiditainnutuksen välttämistä. Norjassa se onkin kielletty, ja siellä kalat tainnutetaan sähköllä tai lyömällä niitä koneellisesti päähän. Näissäkin menetelmissä on huonot puolensa.
Kalojen kannalta ongelmia on siten niin norjalaisessa kuin suomalaisessakin kalankasvatuksessa. Eläintuotantoon liittyy aina eläinyksilöiden oikeuksien polkemista, eikä hyvinvointia voida tuhansien yksilöiden kasvatusyksiköissä varmistaa.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2023. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Davealan / Istockphoto.com
