Ilmastokriisi ja luontokato pakottavat ruuantuotannon murrokseen, mutta keskusteluun ovat vihdoin nousseet myös eläinten oikeudet.
Tänä vuonna Porin SuomiAreenassa käsiteltiin ensimmäistä kertaa eläinten oikeuksia useammassa tilaisuudessa. Animalian järjestämässä Miksi söisimme eläimiä enää vuonna 2050? -keskustelussa mukana olivat tutkija Annika Lonkila, yliopistonlehtori Markus Vinnari, MTK Uusimaan puheenjohtaja Aleksis Kyrö sekä Animalian kampanjavastaava Tiina Ollila.
Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs taas pääsi SuomiAreenan lavalle yhdessä Third rock Finlandin toimitusjohtaja Leo Straniuksen kanssa. Lavalla väiteltiin liha-alan edustajia vastaan siitä, pitäisikö suomalainen eläintuotanto pelastaa. Lavalla kuultuihin liha-alan väitteisiin vastataan Animalia-median jutussa Kotimaista lihantuotantoa ei tarvitse pelastaa.
Kummassakin keskustelussa nousivat esiin kulttuuriset tavat ja perinteet, jotka istuvat tiukassa. Maatalous mielletään usein automaattisesti eläintuotannoksi, vaikka niin ei ole. Ruuantuotantojärjestelmämme on kuitenkin rikki.
Nykyinen ruokajärjestelmä on haavoittuvainen
Suomalainen ruuantuotantojärjestelmä on perustettu toisen maailmasodan jälkeen, jolloin oli puutetta ruuasta. Pula-ajan muisto mielessä eläintuotantoa pyritään edelleen koko ajan kasvattamaan, ja tämä johtaa ylituotantoon. Venäjän hyökkäyssota kuitenkin osoitti, että järjestelmä on haavoittuvainen.
Eläintuotannon edustajien mukaan monimahaisissa eläimissä on etuja huoltovarmuuden kannalta, sillä ne syövät nurmea ja apilaa. Mutta eikö kasviproteiinin tuottaminen ja varastointi olisi tehokkaampaa ja helpompaa? Rehun, kuten muidenkin tuotteiden, tuonti saattaa kriisien aikana sakata, ja viljan viljelyyn soveltuvat Suomen pellot voisi muutenkin käyttää suoraan ihmisten ruuan kasvattamiseen.
Myös pandemiat aiheuttavat kriisejä tuotantoketjuun. Useissa maissa oli koronapandemian aikaan tilanteita, joissa teurastamohenkilökunnan sairastuminen johti teurastamoiden toiminnan romahtamiseen ja suurien eläinmäärien tuhoamiseen. Eläintuotannon puolustaminen resilienssillä ei kestä tarkastelua. Se, mitä päätyy lautaselle, on vain pieni osa ruuantuotantoketjua. Jos katsoo kokonaiskuvaa, ei omavaraisuutemme ole kovin korkea.
Ruokatottumustemme tulee muuttua
SuomiAreenan keskusteluissa broilerit nousivat esiin usein. Broilereita teurastetaan ja syödään Suomessa yli 80 miljoonaa yksilöä vuosittain. Kun broileri korvaantuu kasviproteiinilla, ruuaksi tapettavien eläinten määrä vähenee radikaalisti.
Toisaalta pitääkö broileri korvata, vai voisimmeko muuttaa ylipäätään ruokatottumuksiamme? Nykyiset lihansyöntimäärät ovat varsin tuore asia. Vasta 1960-luvulta lähtien lihansyönti on alkanut lisääntyä, kun broileri kelpuutettiin ruokapöytään ja tuotanto alkoi kasvaa.
Suomessa on jo valtavasti osaamista uusista tavoista tehdä ruokaa. Luonnonvarakeskuksen EU-rahoitteinen hanke SIMBA (Sustainable innovation of microbiome applications in food system) tutkii muun muassa fermentointia vilja- ja palkokasvipohjaisten tuotteiden valmistuksessa. Lisäksi Suomessa on kehitetty uusia innovaatioita laboratorioissa, esimerkiksi proteiinia ilmasta ja sähköstä sekä kananmunanvalkuaista vedestä, glukoosista, mineraaleista sekä sienestä.
Satsaako Suomi menneisyyteen vai tulevaisuuteen?
Ilmastokriisi ja luontokato ovat ruokamurrokseen pakottavia asioita. Teknologinen kehitys tarjoaa uusia ratkaisuja, mutta lähteekö Suomi mukaan vai nojaako se menneeseen? Poliittinen uskallus puuttuu. Etujärjestöt pitävät kynsin ja hampain kiinni vanhasta mallista, vaikka meidän pitäisi kysyä, mikä on säilyttämisen arvoinen asia, kenenkään kannalta. Eläintuotantoa ei tarvitse pelastaa, mutta maatalous kyllä.
Muutos on välttämätön, mutta meidän tulee ottaa siinä huomioon niin eläimet kuin ihmisetkin. Viljelijöiden lisäksi reiluus tarkoittaa muunlajisten eläinten ja ympäristön oikeuksien huomioon ottamista ja niiden itseisarvon kunnioittamista. Miten turvaamme kaikkien lajien elinolosuhteet myös tulevaisuudessa?
Tuet tulisi siirtää proteiinipitoisten kasvien tuotannon tukemiseen eläintuotannon sijaan. Suomen olosuhteisiin sopeutuvien proteiinipitoisten kasvien lajikkeita tulee tutkia ja lisätä viljeltäväksi, vain härkäpapu ja herne eivät riitä. Lisäksi tarvitsemme kasviproteiineja käsitteleviä tehtaita, jonne uusia raaka-aineita voidaan toimittaa.
Tuleville sukupolville mikään näistä asioista ei ole uusi eikä eläinten syöminen ole enää välttämättömyys. Vuonna 2050 maailma on hyvin erinäköinen kuin nyt.
Teksti perustuu SuomiAreenan Miksi söisimme eläimiä enää vuonna 2050? -keskusteluun ja Kotimaista lihantuotantoa ei tarvitse pelastaa -väittelytilaisuuteen. Keskustelut ovat katsottavissa MTV:n Katsomossa (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Nadiia Ganzhyi / Unsplash
