Nokkela Otto-kettu otti jalat alleen turkistarhalta ja asuu nyt Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.
Kello oli neljä aamuyöllä, kun Otto saapui Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Mieluinen turvapaikka löytyi sille varatun 12 neliön tilan ylähyllyltä, jolle se asettui tarkkailemaan pelastajiaan.
Otto on sinikettu, eli tarhattu naali. Turkistarhataustasta kielii esimerkiksi se, että Oton jalat ovat vääntyneet, mikä on tyypillistä turkistarhoilla eläville ketuille.
Otto löytyi kesäkuussa 2015 kokkolalaiselta teollisuusalueelta. Jos Otto olisi jätetty oman onnensa nojaan, se olisi todennäköisesti lopetettu. Niinpä Otto otettiin kiinni poliisin luvalla ja kuljetettiin Tuulispäähän.
”Otto oli heti alusta alkaen todella utelias, mutta paljon arempi kuin nyt”, kertoo Tuulispään perustaja ja puheenjohtaja Piia Anttonen.
Otto osoittautui kiltiksi ja ihmisistä kiinnostuneeksi ketuksi. Ääniin ja erilaisiin ihmisiin Otto on jo tottunut hyvin.
Myös Tuulispäässä vieraileva huomaa Oton koiramaisen käytöksen, kun kettu tulee heti tervehtimään tulijaa. Se istuu vierailijan eteen tai nousee hänen polvelleen – herkkuja ja huomiota odotellen. Jos huomio herpaantuu hetkeksi, saattaa Otto nykäistä ihmistä takin helmasta.
Vapaus valita
Vaikka Otto on todennäköisesti turkistarhalla syntynyt, Anttonen kertoo sen näyttävän piirteitä myös villistä puolestaan.
”Liikutin kerran kättäni olkien alla, jolloin Otto teki hienon myyrähypyn. Se oli upeaa nähdä.”
Vaikka Otto elää Tuulispäässä aidatulla alueella, on ero sen turkistarhalla elävän lajitoverin oloihin valtava. Otto voi halutessaan haistella maan hajuja ja se voi valita, onko se sisällä tai ulkona.
”Suurin ero turkistarhalla elävään kettuun on liikkumisen vapaus. Otto pystyy venyttelemään ja tekemään myyrähyppyjä. Vaikka tämän kaiken on tiennyt, asia on konkretisoitunut nyt samalla tavalla kuin silloin, kun näin lehmien ensimmäistä kertaa liikkuvan täällä vapaana.”
Ketun luontaisista käyttäytymistarpeista
- Luonnossa kettu liikkuu muun muassa silloin, kun se hankkii ravintoa ja tutkii elinpiiriään. Ruuakseen kettu käyttää sekaravintoa. Se kaivaa saalista etsiessään sekä piilottaa ruokaa.
- Ketut ja naalit ovat sosiaalisesti joustavia, mutta yleensä luonnossa naalit elävät yksin tai pareittain. Kettu pitää reviiriään yllä hajumerkein ja partioimalla.
- Kettujen, kuten muidenkin turkiseläinten, pennut leikkivät. Ketut tekevät muun muassa myyrähyppyjä sekä leikkivät erilaisilla materiaaleilla niin pentuina kuin aikuisinakin.
- Turkistarhalla ketulla on tilaa 0,8 neliötä, ja sen häkissä on verkkopohja. Se ei mahdu hyppimään eikä liikkumaan tarvitsemallaan tavalla. Se ei voi kaivaa eikä tutkia ympäristöään. Leikkimiseen ja pureskeluun sille on annettu purukapula tai -luu, mutta nämä virikkeet muuttuvat eläinten silmissä nopeasti tylsiksi, jos niitä ei säännöllisesti vaihdeta. Ketuilla on häkeissä makuuhylly, mutta pesäkoppi niillä on ainoastaan pentujen syntymisen aikaan.
Kuvat: Taija Rinne.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2015. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
