Unescon rauhan määritelmään kuuluu kolme osa-aluetta: sisäinen rauha, sosiaalinen rauha, ja rauha luonnon kanssa. Nykyisellään koulujen opetukseen sisältyvä rauhankasvatus keskittyy etenkin ihmisoikeuskysymyksiin, mutta sitä olisi mahdollisuus laajentaa myös ihmisten ja muiden eläinten väliseen rauhaan.
Rauhankasvatusneuvola – Ihmisiksi elämisen taito on Hanna Niittymäen tekeillä oleva esseekokoelmakirja, joka käsittelee rauhankasvatukselle keskeisiä teemoja, kuten empatiaa ja myötätuntoa, dialogisuutta ja sovittelua, arvoja, syrjimättömyyttä sekä ekokriisiä. Niittymäki on entinen peruskoulun inkluusio-opettaja, joka tarjoaa muun muassa rauhankasvatukseen liittyviä tukipalveluita erityisesti ammattikasvattajille, jotta näitä teemoja saataisiin sisällytettyä lasten ja nuorten opetukseen. Kirja pohjautuu hänen kirjoittamaansa samannimiseen Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneeseen palstaansa.
Rauhankasvatukselle ei Niittymäen mukaan ole virallista määritelmää, joka rajaisi, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, ja sillä onkin selkeästi yhteyksiä myös eläintensuojeluun. Niittymäen omaa asiantuntemusalaa ovat ihmisoikeuskysymykset, mutta jollekulle toiselle rauhankasvattajalle kärkiasia saattavat hyvinkin olla eläinten oikeudet.
“Näen, että rauhankasvatus liittyy kaiken elämän suojeluun”, Niittymäki sanoo.
Empatia yksin ei riitä
Rauhankasvatus pyrkii yhteiskunta- ja kulttuurirajat ylittävään ymmärrykseen, ja Niittymäki uskoo, että se voisi pyrkiä myös lajirajat ylittävään ymmärrykseen. Rauhankasvatus tähtää myös empatian lisäämiseen, mutta empatian pohjalta olisi ongelmallista tehdä päätöksiä eläinten oikeuksista ja suojelusta.
“Pitää tietenkin olla empatiaa ja myötätuntoa, mutta empatia sinänsä ei ole hyvä moraalinen ohjenuora. Pitäisi tehdä järkiperusteisia päätöksiä, jotta emme suojelisi pelkästään eliöitä, jotka herättävät empatian tunteita”, Niittymäki sanoo.
Rauhankasvatuksella pyritään myös kehittämään moraalista ja sosiaalista vastuuta. Niittymäen mukaan ihmisellä on vastuu muita eläinlajeja ja luontoa kohtaan.
“Eläimillä ei voi olla vastuuta mistään, koska ne eivät ymmärrä tekojensa vaikutuksia. Me ihmiset olemme ainoat, joilla on vastuu.”
Eläinten asemaa voitaisiin Niittymäen mukaan edistää rauhankasvatuksen keinoin niin, että keskustelua käytäisiin sovittelevaan sävyyn ja kaikki osapuolet otettaisiin kokonaisvaltaisesti keskustelussa huomioon. Vaikka eläinten kärsimys on tärkeä näkökulma, ei esimerkiksi turkistarhauskeskustelu saisi pyöriä vain kettujen kokeman kärsimyksen ympärillä. Keskustelussa täytyy kuulla myös muita osapuolia, kuten turkistarhaajia. Kokonaisvaltainen lähestymistapa on hänen mukaansa tärkeää, sillä asiassa päästään eteenpäin vasta, kun osapuolet poistuvat kuplistaan ja kohtaavat toisensa. Kullekin osapuolelle tulisi jäädä tunne, että heitä on kuultu.
Yhteiskunnallista vaikuttamista tulee opettaa
Vielä toistaiseksi Niittymäen mukaan ‘rauha luonnon kanssa’ jää rauhankasvatuksessa yleensä kauas taka-alalle.
“Jos hakee netistä peace education -artikkelin rauhankasvatuksen teemoista, niihin kuuluvat ihmisoikeuskasvatus, demokratiakasvatus, sovittelutaidot ja muut vastaavat asiat. Kenties sivumainintana on sisäinen rauha ja viittauksia rauhaan luonnon kanssa ei ole ollenkaan”, Niittymäki pohtii.
Vaikka Niittymäki on tähän asti keskittynyt lähinnä ihmisiin ja eläinten oikeudet ovat hänelle uusi asia, hän on ottanut asiakseen laajentaa ymmärrystään siitä, miten laajat kokonaisuudet ovat yhteyksissä toisiinsa. Tähän kuuluu vahvemman luontosuhteen luominen. Hän näkee, että myös opetuksessa huomion kiinnittäminen valintojen kestävyyteen ja niiden kauaskantoisiin vaikutuksiin, sekä laajojen vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen, ovat tärkeitä kehityskohteita.
“Jos lähtökohtana on, että ihmiskunnan halutaan säilyvän, on kiinnitettävä huomiota myös muihin kuin vain ihmisiin”, Niittymäki sanoo.
Esimerkiksi ravitsemuksesta puhuttaessa tulisi pohtia, miten ihmisten tulisi syödä, jotta maailma olisi tolpillaan vielä satojen vuosien päästä. Muun muassa lihankulutus vaikuttaa maankäyttöön ja sitä kautta luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen, millä on ikäviä vaikutuksia myös ihmisille.
“Kaikkea pitäisi ruveta lähestymään moninäkökulmaisesti. Koulussa pitäisi ruveta käsittelemään enemmän ja enemmän asioiden keskinäisriippuvuutta. Ei voida vain erillisesti miettiä eläinasiaa ja erillisesti ihmisten syömistapoja, vaan ne limittyvät.”
Niittymäki toivoo, että opetukseen tuotaisiin enemmän mukaan sitä, miten päivittäisillä valinnoilla on vaikutus maailmaan, ja miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa.
“Meidän pitää kasvattaa aktiivisia kansalaisia, eikä se tarkoita vain äänestämistä neljän vuoden välein.”
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: IStock/ Wand Prapan
