Suomen yleisimmän tuotantoeläimen äiti – emobroileri

Tiina Ollila

Broilereiden hyvinvointiongelmat ovat tutkitusti huomattavat. Broilerit kärsivät jalostuksen aiheuttamista sairauksista, kuten jalkavioista ja sydänsairauksista. Kova kasvutahti aiheuttaa broilereille sairauksia ja kiputiloja. Lihaksi kasvatettavien broilerien emoilla on jopa niitä suurempia ja etenkin pidempiaikaisia hyvinvointiongelmia.

Broilerien tuotantoketju on pitkä ja monimutkainen. Suomessa tästä ketjusta kasvatetaan kahta sukupolvea: niin kutsuttua vanhempaispolvea eli emobroilereita sekä lautaselle päätyviä lihabroilereita. Suomessa ei ole broilerien jalostustoimintaa, joten lautaselle päätyvien broilerien vanhempaispolvi tuodaan Suomeen ja kasvatetaan niihin erikoistuneilla emotiloilla. Broilerit ovat pitkälle jalostettuja Ross-hybrideitä, joiden jalostuksesta vastaa kansainvälinen yritys Aviagen Group.

Emojen maahantuonnista alkava broileriketju kestää vähintään kahdeksan kuukautta ennen kuin broilereista tehdään lihatuotteita kuluttajille. Vanhempaispolven kanat tuodaan Ruotsista, ja ne kuljetetaan joko untuvikkoina tai siitosmunina. Nämä emobroilerit kasvatetaan sukukypsiksi nuorikkokasvattamoissa, joista ne siirretään omaan tuotantovaiheeseensa munittamoihin.

Emoja kasvatetaan tällä hetkellä noin 40:llä vanhempaispolven tilalla Suomessa. Broileriemohalleissa osaa lattiasta peittää pehku ja osaa korkeammalla tasolla olevat ritilät, jonka päältä linnut kulkevat munintapesiin. Emobroilereita elää yhdellä neliöllä 5–7 yksilöä. Emobroilereille ei ole lainsäädännössä määritelty erikseen kasvatustiheyttä.

Kukot emotiloilla

Munittamoissa mukana olevat kukot polkevat emokanoja, jotka parittelun jälkeen munivat hedelmöittyneitä munia. Suositeltu kukkomäärä on noin yhdeksän prosenttia kaikista broilereista. Sen jälkeen kukkojen määrää säädetään parven sosiaalisten suhteiden ja hedelmällisyyden ylläpitämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kukkoja poistetaan parvesta eli tapetaan siinä vaiheessa, kun huomataan emoilla liikaa irronneita höyheniä ja ihon naarmuuntumista.

Siitokseen käytettäviltä uroslinnuilta voidaan poistaa ensimmäisten 72 elintunnin aikana ensimmäinen taaksepäin osoittava varvas sekä kannusvarvas. Menettely on suoritettava 24 tunnin kuluessa kuoriutumisesta. Anestesiaa tai kivunlievitystä koskevia vaatimuksia ei toimenpiteisiin ole.

Atrian vuodelta 2020 olevan Hyvät Tuotantotavat -asiakirjan mukaan ketjussa olevien siitoskukkojen takimmaisen varpaan kynsi typistetään Ruotsissa hautomolla ennen untuvikkojen tuontia Suomeen. Atrian eläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelä kertoo, että muutama vuosi sitten on tuotu ensimmäiset kukot ilman kannuskynsien poistoa eli käytännöstä on siirrytty pois vähitellen. Myös DanHatch Finlandin toimitusjohtaja Hanna Hamina kertoo, että käytännöstä on hiljattain luovuttu Suomeen toimitettavien eläinten osalta.

Broileriemojen ruokinnan rajoittaminen aiheuttaa nälkää

Broileriemoille on laadittu kansalliset hyvinvointitavoitteet ensi kertaa vuonna 2022. Tätä ennen vuonna 2007 elinkeino kirjasi yleisesti broilerintuotannolle hyvinvointitavoitteet, jotka sisälsivät sekä tuotantopolven että emot. Tuolloin nostettiin esiin Farm Animal Welfare Councilin eläinten viisi vapautta ja kirjattiin niiden mukaisesti hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä tavoitepaperiksi alan käyttöön. Viisi vapautta ovat: 1) Vapaus nälästä ja janosta, 2) Vapaus epämukavuudesta, 3) Vapaus kivusta, loukkaantumisista ja sairauksista, 4) Vapaus normaaliin käyttäytymiseen ja 5) Vapaus pelosta ja ahdistuksesta.

Hyvinvointitavoitteissa käsitellään ruokintaa, olosuhteita, terveyttä ja “tarkoituksenmukaista käyttäytymistä”. Tarkoituksenmukaisella käyttäytymisellä kierretään terminä lajityypillinen käyttäytyminen: kanojen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden sijaan siis katsotaan, että broilerit käyttäytyvät tuotannon näkökulmasta “tarkoituksenmukaisesti”.

Emoilla voi joskus esiintyä stressiperäistä häiriökäyttäytymistä, kuten höyhenten nokkimista. Broileriemoilla tyypillisiä, hyvinvoinnin tasosta kertovia vaurioita voivat olla muun muassa jalkapohjatulehdukset ja -vauriot, varvasvauriot ja rintalimakko. Merkittävää haittaa broileriemoille aiheuttaa myös ruokinnan rajoittaminen. Broilerit on jalostettu syömään lähes rajattomasti, jotta ne kasvaisivat mahdollisimman nopeasti. Emojen kohdalla ruokintaa pyritään rajoittamaan, jotta linnut pysyisivät lisääntymiskuntoisina. Ruokinnan rajoittaminen aiheuttaa niille kuitenkin voimakasta näläntunnetta. Nälän ja turhautumisen indikaattoreita ovat muun muassa pakonomainen ruuanhaku, aggressiivisuus ja levottomuus sekä höyhenten ja esineiden nokkiminen.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) suosittelee vuonna 2023 julkaistussa tieteelliseen tietoon pohjaavassa raportissa, että broileriemojen ruokinnan rajoittamista tulisi välttää.

Broilereita ei hoideta yksilöinä

Yksittäisen linnun sairastuessa tai vahingoittuessa ja sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä lintu lopetetaan. Manuaalinen niskanmurto on sallittu loukkaantuneen tai sairaan linnun hätälopetuksena alle 3-kiloisilla linnuilla ja mekaaninen (esimerkiksi saapasta apuna käyttäen) alle 5-kiloisilla linnuilla.

Tutkimusten mukaan linnut olisi hyvä tainnuttaa päähän kohdistetulla iskulla ennen niskamurtoa tai kaulan katkaisua. Koska käytettävissä ei ole käytännöllisiä, pienille linnuille soveltuvia tainnutusmenetelmiä, jotka eivät pelästyttäisi kasvattamossa muita lintuja tai vaarantaisi lopettajan työturvallisuutta, voidaan broileriemot lopettaa venyttävällä niskanmurrolla varmistaen, että selkäydin ja verenkierto ovat katkenneet.

Isolla osalla vakavia jalkavaurioita

Emobroilerien hyvinvointia ei Suomessa valvota virallisin tarkastuksin, joten emoja kasvattavia tiloja valvotaan vain epäilyyn perustuen. Niiden hyvinvoinnin ainut mittari on kuoleman jälkeen tehty jalkapohjapisteytys teurastamoissa. Broileriemojen jalkapohja-arviointi ja pisteytys eivät ole kuitenkaan lakisääteisiä vaatimuksia.

Eija Kaukosen kliiniseen eläinlääketieteeseen laatimassa väitöskirjassa emobroilerien jalkojen huomioitiin olevan huonossa kunnossa teurastusvaiheessa: keskimäärin 64 prosentilla emoista oli vakavia, sairaalloisia jalan vammoja. Pelkästään kuiva ja irtonainen pehku ei riitä pitämään emojen jalkapohjia terveinä koko tuotantokautta. Broileriemojen hyvinvointiin keskittyvää tutkimusta on olemassa kaiken kaikkiaan varsin vähän. Niiden erityinen asema broilerintuotannossa pitäisi kuitenkin huomioida ja tuoda näkyväksi.

Siinä missä varsinaisesti lihaksi kasvatettava broileri elää viitisen viikkoa, emobroilereita pidetään munittamoissa 58–64 viikon ikäisiksi eli reilun vuoden ajan. Nykyään yksi broileriemo munii elinaikanaan 150–160 munaa, kun ennen määrä oli 120–130. Broileriyhdistykseltä saadun tiedon mukaan emojen kokonaismunintamäärä vaihtelee parven iän ja muninnan aloittamisen mukaan. Muninta-aika on pisimmillään noin 60 viikkoa, joten kokonaismunintamäärä voi olla jopa 220–250 kappaleen välillä. Muninnan vähentyessä emobroilerit teurastetaan. Munintakauden lopussa ne painavat lihaksi kasvatettavia broilereita enemmän, 3,6–3,9 kilogrammaa.

Emoja teurastukseen lastattaessa käytetään himmeätä valaistusta, jotta linnut pysyvät rauhallisina. Kansallisissa broilereiden hyvinvointitavoitteissa tähdennetään, että munintansa lopettaneita broileriemoja käsiteltäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei niille aiheuteta luunmurtumia tai muita vaurioita.