Suurpedot pärjäävät Virossa

Riku Cajander

Suuret petonisäkkäät ovat tärkeä osa luontoamme ja sen hyvinvointia. Ne pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta ja ovat keskeinen osa menestyvää luonnonsuojelua.

Meillä Suomessa sudet, karhut ja ilvekset ovat osittain huvimetsästyksen kohteita. Luonnonvarakeskus sekä maa- ja metsätalousministeriö myöntävät petoeläimiä varten vuosittain useita satoja tappolupia ilman vankkoja ja läpinäkyviä perusteita.

Ehkä yllättäen tilanne eteläisessä naapurimaassamme on toinen. Virossa susien, karhujen ja ilvesten asema ja runsaus ovat paljon paremmalla tolalla kuin Suomessa. Siellä myös eläinsuojelijat ovat heräämässä suurpetojen puolustamiseen ja niiden yhteiskunnallisen arvon korostamiseen.

Suurpedot kertovat ekosysteemin hyvinvoinnista

Mattias Turovski on aktiivinen jäsen eläinsuojelujärjestö Loomuksessa. Hänen mielestään eläinsuojelussa pitäisi keskustella enemmän suurpedoista.

“Siihen on monia syitä. Mitä enemmän susia häiritään metsästyksellä, sitä huonommin saavutetaan tulosta susikantojen hoidossa, suojelussa ja niiden aiheuttamien kotieläinvahinkojen rajoittamisessa”, Turovski kertoo.

Susien, karhujen ja ilvesten olemassaolo heijastelee Turovskin mukaan ekosysteemin hyvinvointia. Ne rajoittavat saaliseläimiensä sairauksien leviämistä, pitävät niiden kannat kurissa ja terveempinä sekä vähentävät niiden tekemiä vahinkoja viljelyksille ja puiden taimistoille.

Virossa esiintyy jonkin verran suurpetojen salametsästystä, kuten Suomessakin. Siellä se pyritään nyt saamaan nyt rangaistavaksi. Nykyisin salametsästyksestä saa vain sakkotuomion. Sama tilanne on Suomessa.

“Metsästysorganisaatiot levittävät kyllä täällä sanomaa, että etenkin sudet ovat tuhoeläimiä, ja lobbaavat sen mukaan hallitusta antamaan suurempia sudentappokiintiöitä. Lisäksi luodaan asennetta, että sudet ovat vaarallisia ja voivat syödä lapsia, ja tämä menee edelleen läpi syrjäisemmällä maaseudulla. Tosiasiassa peurat ja hirvet, mehiläiset ja käärmeet aiheuttavat loukkaantumisia ja kuolemia, ja koirat purevat, mutta eivät sudet. Asiat on pantava oikeaan perspektiiviin”, Turovski sanoo.

Lähikuva isokokoisen karhun naama.

Suurpetoja Virossa enemmän

Virossa on voimassa maan ympäristöviraston virallinen kannanhoitotavoite sudelle. Susien sopivaksi määräksi on asetettu 150–200 yksilöä, samaa tasoa kuin Suomessa on nyt. Tämä merkitsee kuitenkin sitä, että Virossa sallitaan seitsemän kertaa suurempi susitiheys kuin meillä, koska maan pinta-ala on vain seitsemäsosa Suomen pinta-alasta.

Myös karhujen kohdalla tilanne on sama. Suomessa on saanut tappaa viime vuosina Suomen kansalliseläintä 200–350 yksilöä joka vuosi. Virossa luku on noin 50–100 yksilöä vuodessa. Kannan kokoon suhteutettuna siellä saa elää pari kertaa enemmän karhuja kuin meillä.

“Ilveksien määrä pieneni meillä viisi vuotta sitten kapisairauden, lupa- ja salametsästyksen sekä tärkeän saaliseläimen, metsäkauriin, vähenemisen seurauksena. Tämän johdosta ilves on ollut meillä kokonaan rauhoitettu vuodesta 2016 lähtien ja rauhoitus jatkuu vielä ainakin tämän vuoden. Nyt meillä on näitä upeita metsäkissoja jo parisataa, ja lajin tavoitekannaksi on asetettu 700 yksilöä.”

Suomessa ilveksiä on reilusti toista tuhatta, mutta pinta-alaa kohden Virossa tullaan sallimaan tupsukorvia ainakin 3–4 kertaa enemmän kuin meillä. Maassa petovihaa ja liiallista metsästysintoa ilvestä kohtaan on Mattiaksen mukaan niukasti.

Ilveksen tappamisen oikeutuksesta voidaan olla montaa mieltä. Sen aiheuttamat vahingot ovat niin Virossa kuin Suomessakin koti- tai saaliseläimille vähäiset. Viron ympäristöviraston päällikön Peep Männilin mukaan ilveksen pyynnissä on kyse vain huvimetsästyksestä. Suomessa ilveksiä on saanut jo pitkään tappaa 200–350 yksilöä vuosittain. Perusteena on pidetty kannan liiallista suuruutta. Tähän ei ole kuitenkaan esitetty tieteellisiä tai ekologisia perusteita. Lisäksi ei ole viitteitä siitä, että ilveksien ravintovarat olisivat vähissä, vaan pikemminkin päin vastoin.

Pöyheäturkkinen susi katsoo suoraan kameraan.

Planeettamme ei ole vain ihmisen

Tallinnalainen Laura Kiiroja on työskennellyt seitsemän vuotta susien ja muiden villieläinten parissa. Hän on parhaillaan Kanadassa tekemässä väitöskirjaa susista. Hän on mukana myös Loomuksen toiminnassa.

”Olen päässyt yksilölliseen kontaktiin eläintarhasusien kanssa, mikä on ollut erityisen vahva ja kiehtova kokemus. Arvostan niiden älykkyyttä ja lojaliteettia, luotettavuutta, jonka ne ovat periyttäneet myös ihmisen läheisimmälle eläinsuhteelle, koiralle.

Hän on erittäin tyytyväinen siihen, että susi valittiin vuonna 2018 viralliseksi Viron kansalliseläimeksi.

“Olen ollut runsaasti susien kanssa tekemisessä ja huomannut, että ne ovat tavallaan enemmän ihmisen kaltaisia kuin vaikkapa simpanssit. En tiedä mitään muita lajeja, missä isät paneutuisivat niin paljon jälkeläisten kasvatukseen kuin sudet. Eivät pelkästään niiden suojelemiseen vaaroilta, vaan myös saalistuksen opettamiseen ja ruokintaan, aikuisuuteen asti. Sudet ovat hienoja roolimalleja kansalliseläimenämme”, Kiiroja sanoo.

Kuten Suomessa, on Virossakin halukkuutta susien pyyntiin. Metsästysjärjestöillä on pitkä historia ja hyvät yhteydet poliittisiin päättäjiin. Eläinsuojelupuolella on ollut vaikea murtautua tähän piiriin. Äskettäisissä Viron vaaleissa ehdokkaat ottivat niukasti kantaa luonnon- ja eläinsuojeluasioihin.

”Eläinsuojeluliikkeen toiminta on meillä keskittynyt osin sirkuseläimiin, kotieläinten tehotuotantoon ja turkistarhoihin. Tiesitkö muuten, että Virossa on 200 000 turkiseläintä, ja 95 % niistä on suomalaisten turkiskasvattajien omistamia?”, Kiiroja kysyy.

Miten sitten ymmärtäisimme antaa susille, karhuille ja ilveksille enemmän elämisen oikeuksia?

“Nyt vielä kulttuurinen ja historiallinen vaikutus painaa. Etenkin suden leimaaminen saduissa, kristinuskossa ja arjessakin pahaksi, vastakkaiseksi eläimeksi kanssamme. Susien säilyminen riippuu ihmisen sietokyvystä. On alettava suurpetojen kanssa yhteistyöhön luontomme hyväksi. Paras tapa tähän on kasvatus. Lapset oppivat nopeammin ja helpommin, vailla ennakkoasenteita.”

Laura Kiiroja ja Mattias Turovski.
Virolaiset eläinaktiivit Laura Kiiroja ja Mattias Turovski.

Kuvat: Riku Cajander.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu julkaistiin myös lyhyempänä versiona Animalia-lehdessä 2/2019. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kerro kaverillesi:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: