Vegaanibuumi on iskenyt lopullisesti läpi Suomessa kuluneen vuoden aikana. Suuret elintarviketuottajat ovat kilvan lanseeranneet vegaanisia tuotteita markkinoille, ja kasvisruokahyllyistä on tullut osa lähes jokaista päivittäistavarakauppaa. Muutos on tapahtunut verrattain nopeasti, eikä tälle kehityssuuntaukselle näy loppua. Uuteen kuluttajaryhmään ovat heränneet muutkin kuin elintarviketuottajat. Kauppojen lehtihyllyyn on lähikuukausina ilmaantumassa pari vegaaneille suunnattua aikakausilehteä, vaateteollisuuden edustajat pohtivat uusien mallistojen materiaalivalintoja, ja eettisen kosmetiikan tuotteita saapuu markkinoille koko ajan lisää.
Ilmiön taustalla on nähtävissä kaksi toisiaan ruokkivaa tekijää: yhtäältä kuluttajien lisääntynyt tietoisuus ja kiinnostus tuotteiden eettisyyttä kohtaan, ja toisaalta valmistajien halu vastata uuden kasvavan kuluttajaryhmän tarpeisiin ja kysyntään. Nämä tekijät yhdessä muodostavat ”kysynnän ja tarjonnan lain”, jonka myötä vegaaniudesta on muodostunut varteenotettava vaihtoehto.
Vegaanihaaste keräsi tänä vuonna ennätysmäärän osallistujia, kun yli 5 500 henkilöä teki päätöksen kokeilla vegaaniruokavaliota tammikuun ajan. Haasteen pääasiallinen tarkoitus on auttaa osallistujia ja tarjota heille tietoa ravitsemukseen sekä eläinoikeuksiin liittyvistä asioista. Monille haasteeseen osallistuminen voi olla askel elämäntapamuutokseen.
Parin sukupolven kuluttua emme voi edes käsittää, että joskus kasvatimme toisia elollisia olentoja hyödykkeiksemme.
Olen iloinen, että saan olla todistamassa tätä yhteiskunnallista muutosprosessia. Haluan vilpittömästi uskoa, että Suomi voisi lähitulevaisuudessa olla eettisen tuotannon edelläkävijä. Olemme profiloituneet maailmalla ihmisoikeuksien mallimaana, joten emmekö voisi laajentaa saman koskemaan myös eläinoikeuksia? Kenties tulevaisuudessa Suomen suurimpia vientituotteita ovat Nyhtökauran ja Härkiksen kaltaiset ruokateollisuuden innovaatiot.
Isot muutokset vaativat uskallusta haastaa opittuja käyttäytymismalleja ja kykyä kyseenalaistaa vallitsevia totuuksia. Tämä koskee niin yksilötasoa kuin yhteiskuntaa. Meidän lastemme sukupolvi kokee jo nämä uudet ajattelumallit itselleen täysin luonnollisina. Uskallan olettaa, että parin sukupolven kuluttua emme voi edes käsittää, että joskus kasvatimme toisia elollisia olentoja hyödykkeiksemme.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2017. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
