Eläinperäisiä tuotteita lobataan EU:ssa satakertaisilla summilla kasvipohjaisiin tuotteisiin verrattuna.
Changing Markets Foundation -säätiön tuore raportti paljastaa, miten liha- ja maitoteollisuuden suuryritykset käyttävät ilmastotoimien hidastamiseksi ja estämiseksi samoja harhautuksen, viivyttelyn ja torpedoimisen keinoja, joita tupakka- ja fossiiliteollisuus ovat aiemmin hyödyntäneet. Raportissa nostetaan esiin, miten suuryritykset viivyttävät ilmastotoimia ja siirtymistä kestävään ruokajärjestelmään.
Metaanipäästöjä ja eläintuotteiden kulutusta on vähennettävä merkittävästi, jotta Pariisin sopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa. Tämä vaatii suuria muutoksia ruoantuotantoon ja investointeja kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin. Maataloussektori on yksi ilmastonmuutoksen suurimmista aiheuttajista ja merkittävä tekijä luontokadon etenemisessä. Yli 200 ilmastotutkijaa näkee, että tuotantoeläinten aiheuttamien päästöjen kasvun on pysähdyttävä vuoteen 2025 mennessä korkea- ja keskituloisissa maissa ja niitä on leikattava maailmanlaajuisesti 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Analyysi paljastaa teollisuuden vaikuttamistaktiikat
Raportissa analysoitiin 22 suurimman liha- ja maitoteollisuuden yrityksen toimintaa eri puolilla maailmaa. Tutkijat tarkastelivat yritysten vapaaehtoisia ilmastositoumuksia, viherpesuväitteitä sekä investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin ja mainontaan. Samalla raportti nostaa esiin teollisuuden merkittävän poliittisen vaikuttamisen, johon kuuluu päättäjien tapaaminen, suuret lobbausrahat sekä lainsäädännön viivyttäminen ja vesittäminen.
Liha- ja maitoteollisuus on käyttänyt huomattavasti resursseja vakuuttaakseen päättäjät maatalouden erityisasemasta, mikä on johtanut useisiin myönnytyksiin ja poikkeuksiin ilmastotoimissa. Yritykset rahoittavat myös omaa tutkimustaan, joka vähättelee alan ilmastovaikutuksia ja korostaa teknologisiin ratkaisuihin perustuvia toimia.
Rahat käytetään mainontaan, ei kestävämmän ruokajärjestelmän edistämiseen
Esimerkiksi Fonterra, Nestlé ja Arla käyttävät enemmän rahaa mainontaan kuin koko liiketoimintansa tutkimukseen ja kehitykseen sen sijaan, että yritykset tutkisivat kasviperäisiä vaihtoehtoja ja investoisivat niihin. Raportin mukaan jotkut yritykset investoivat vaihtoehtoisiin proteiineihin, mutta se tapahtuu lisämarkkinoiden kasvattamisen vuoksi eikä osana siirtymistä kasvipohjaisiin tuotteisiin ja eläintuotteiden vähentämiseen.
Ala on tietoinen siitä, että nuoret sukupolvet ovat enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta. Siksi se kohdistaa nimenomaan Z-sukupolveen harhaanjohtavia mainoskampanjoita, joissa hyödynnetään vaikuttajia ja sosiaalista mediaa.
Lobbausta tapahtuu kulisseissa
Raportti tuo esiin myös teollisuuden näkymättömän poliittisen vaikuttamisen. EU ja Yhdysvallat ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten maatalousala on itse ryhtynyt kehittämään omia sääntelyohjelmiaan. Sitä voisi kuvailla lähestysmistavaksi, jossa tarjolla on vain porkkanaa eikä yhtään keppiä.
EU:ssa maatalousalan etujärjestö vesitti menestyksekkäästi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Green Deal), jonka tavoitteena oli muuttaa Euroopan talous tuottamaan nettonollapäästöt vuoteen 2050 mennessä. Keskeinen osa ohjelmaa oli pellolta pöytään -strategia (Farm to Fork), jossa todettiin, että siirtyminen ”kasvipohjaisempaan ruokavalioon, jossa on vähemmän punaista ja jalostettua lihaa”, vähentäisi elintarvikejärjestelmän ympäristövaikutuksia.
Raportissa käsitellyistä yrityksistä vain seitsemän yrityksistä ilmoittaa lobbaustyönsä EU:n avoimuusrekisteriin. Nämä yritykset työllistävät 16 lobbaria ja ilmoittavat käyttävänsä vuosittain 1,8–2,4 miljoonaa euroa lobbaukseen EU:n toimielimissä. Tämä osoittaa, että epäsuora lobbaus teollisuuden ryhmien kautta on paljon yleisempää: nämä ryhmät ovat yhdessä käyttäneet 9,35–11,54 miljoonaa euroa vuodessa lobbaamalla EU:ta ja työllistämällä 72 lobbaajaa.
Nämä julkistetut luvut ovat vain jäävuoren huippu yritysten vaikutusvallasta.
Yhdysvalloissa käytetään noin 800 kertaa enemmän julkista rahoitusta ja 190 kertaa enemmän lobbausrahaa eläinperäisiin elintarvikkeisiin kuin muihin vaihtoehtoihin. EU:ssa käytetään noin 1 200 kertaa enemmän julkista rahoitusta ja kolme kertaa enemmän lobbausrahaa eläinperäisiin elintarvikkeisiin. Teollisuus hyödyntää valtavia taloudellisia resurssejaan viivyttääkseen edistyksellistä ympäristölainsäädäntöä ja pitääkseen yllä nykyisiä, ilmastolle haitallisia toimintatapoja.
Lue lisää (muualla verkossa)
Changing Markets Foundation 7/2024. The New Merchants of Doubt: How Big Meat and Dairy Avoid Climate Action.
Animalia. Eläintuotanto.
Eläimiksi.fi 12.4.2021. Lihaselittäjät ja kieltämisen retoriikka.
Kuva: Zoe Askew / Unsplash
