Kolmen suomalaisen eläinten ystävän tie vei kesällä Liettuaan, missä he tutustuivat kahteen kodittomien koirien ja kissojen tarhaan. Matkakertomus avaa paikallisten eläinsuojelijoiden näkemyksiä ja eläinten kohtaloita.
Touko-kesäkuun vaihteessa vierailimme kahdella liettualaisella kodittomien koirien tarhalla. Aiemmin olemme vierailleet useita kertoja sekä Venäjällä että Romaniassa koiratarhoilla.
Matkustimme Liettuaan autolla, ja nelipäiväinen reissumme kulki pitkin Via Balticaa Latvian läpi Liettuaan mukanamme Suomesta saatuja ruoka- ja lelulahjoituksia vietäväksi tarhoille. Molemmat vierailluista koiratarhoista tekevät yhteistyötä suomalaisen Pet Rescue Finland -yhdistyksen kanssa.
Eläinsuojelijoiden arki on kiireistä
Liettuan eläinsuojelutilanne kodittomien koirien suhteen eroaa esimerkiksi Romanian tilanteesta siten, että varsinaisia katukoiria ei etenkään kaupungeissa enää ole. Tarhoille päätyvät koirat ovat useimmiten joko perheensä hylkäämiä, vahinkopentuja tai maaseudulla kehnoissa oloissa eläviä ja hallitsemattomasti lisääntyviä koiria. Kaupungeissa hankitaan usein rotukoiria ja pentutehtailu on yleistä. Koirista myös luovutaan turhan helposti elämäntilanteen muuttuessa tai koiran tehdessä jotain perheen mielestä sopimatonta.
Ensimmäisenä vierailimme Mažas draugasin tarhalla. Mažas draugas, suomeksi Pikku ystävämme, on perustettu vuonna 2014 liettualaisen eläinsuojelija Anželikan toimesta. Yhdistyksellä on tällä hetkellä kaksi tarhaa, vanhempi tarha ja muutama vuosi sitten rakennettu uusi tarha. Molemmat sijaitsevat Liettuan maaseudulla, lähellä Panevèžyksen kaupunkia.
Tarhoilla elää joukko kissoja sekä 90 koiraa. Kaikki kissat ja suurin osa koirista on jo siirretty vanhalta tarhalta uudelle tarhalle. Työntekijöitä tarhoilla on yhdistyksen perustajan Anželikan lisäksi kaksi, ja sen lisäksi kaksi vapaaehtoista työskentelee viikonloppuisin. Uuden tarhan koko on noin 3 hehtaaria, ja viehättävässä maaseudun pihapiirissä on avaraa ulkoilutilaa, aitauksia koirille sekä erilaisia vanhoja rakennuksia, joista yksi on varattu tarhan kissoille. Ilmapiiri ja tunnelma tarhalla oli rauhaisa ja positiivinen. Koiria ulkoilutetaan säännöllisesti ja tiloja kehitetään jatkuvasti.
Vietimme suurimman osan ajasta uudella tarhalla, jossa rapsuttelimme, ulkoilutimme ja kuvasimme koiria. Kuulimme siitä, millaista on eläinsuojelijan arki Liettuassa. Anželika kertoi auttaneensa kodittomia eläimiä lähes koko elämänsä ajan ja haaveilleensa jo lapsena koiratarhan perustamisesta. Tänä vuonna hänen yhdistyksensä täyttää 10 vuotta, ja eläinten kanssa työskentely täyttää arjen. Anželikan päivät täyttyvät tarhoilla työskentelystä, eläinlääkärikäynneistä, yhdistyksen somepäivitysten laatimisesta ja apua tarvitsevien eläinten tarhalle noutamisesta.
Köyhyys vaikeuttaa eläimistä huolehtimista
Eläinsuojelijat joutuvat säännöllisesti hakemaan pois koiria olosuhteista, joissa niistä ei huolehdita. Vierailupäivämme lopuksi lähdimme Anželikan mukaan tällaiselle käynnille. Vanhempansa menettänyt nuorukainen oli pyytänyt Anželikan apua, sillä hän ei pystynyt yksin hoitamaan perheen kahta koiraa. Kohteeseen saapuessamme näimme vakavan nuoren miehen odottamassa meitä ränsistyneen vanhan puutalon pihalla ja kaksi pelokasta koiraa vapaana hoitamattomalla piha-alueella. Tuntui raskaalta seurata tilanteesta kauhuissaan olevia koiria ja nuorta miestä, joka joutui olosuhteiden pakosta eroamaan ystävistään.
Liettualaisille eläinsuojelijoille tämänkaltainen tilanne on kuitenkin arkea. Etenkin maaseudulla elävien ihmisten köyhyys vaikuttaa kykyyn huolehtia eläimistä. Koiria jätetään talojen piha-alueille selviytymään omistajien muuttaessa työn perässä kaupunkiin. Joskus kyse on mielenterveys- tai päihdeongelmista tai eläimiin suhtautumisesta, sillä koirat ovat usein vain ketjun päässä eläviä vahteja.
Kysyimme Anželikalta, mistä hän saa voimaa työntäyteiseen ja joskus hyvin raskaaseenkin arkeen. Anželika vastasi, että koirille hyvien kotien löytyminen auttaa häntä jaksamaan silloinkin, kun työ tuntuu uuvuttavalta. Mažas draugasin tarhalta koiria adoptoidaan Liettuan lisäksi Suomeen.
Moni koira löytää kodin Liettuan ulkopuolelta
Toisena tarhapäivänä lähdimme päiväksi Šiaulių letenėlė tarhalle, joka sijaitsee lähellä Šiauliain kaupunkia, noin 200 kilometriä Vilnasta. Toimintaa tarhalla johtaa aiemmin vapaaehtoisena kaupungissa sijainneella tarhalla työskennellyt Ingrida.
Tällä hetkellä yhdistyksen suojissa on 170 koiraa, 100 kissaa ja kaksi vuohta. Kissoista suurin osa asuu kaupungissa sijaitsevassa erillisessä tarhassa. Yhdistyksellä on yhdeksän palkattua työntekijää: kaksi kissatarhalla kaupungissa ja seitsemän vierailemallamme tarhalla. Vapaaehtoisia on 25, joista viisi työskentelee tarhalla säännöllisesti.
Tarhan alue on suuri ja avara. Pihapiirissä on koira-aitausten lisäksi erilaisia rakennuksia, kissoille oma tila, aidattu ulkoilualue koirille ja tarha-alueen ulkopuolella peltoa ja pieni lampi, jossa koirat voivat virkistäytyä kuumina kesäpäivinä. Vaikutuimme siitä, kuinka hyvin tarhan toiminta oli organisoitu. Ruokailuille ja ulkoiluille oli tarkat aikataulut ja rutiinit, ja koirat pääsivät joka päivä joko aidatulle ulkoilualueelle tai hihnalenkille.
Tarhan vapaaehtoistyöntekijän Karolinan opastuksella tutustuimme tarhaan ja sen asukkaisiin. Ulkoilutimme koiria ja otimme sekä valokuvia että videoita toivoen niiden auttavan kodin löytymistä koirille. Karolina kertoi työskennelleensä tarhalla neljän vuoden ajan vakituisen lentoemännän työnsä ohella ja pitävänsä tarhalla työskentelyä hyvänä vastapainona päätoimiselle työlleen. Karolina tekee tarhalla monenlaisia kehittämistöitä ja panostaa kovasti kotien löytämiseen koirille muun muassa kuvaamalla koiria eri ympäristöissä, kuten kaupungissa.
Tarhalta adoptoidaan koiria eniten Liettuaan, mutta myös Suomeen, Saksaan, Hollantiin ja Ruotsiin. Tarhalle koiria päätyy usein lähikylistä, mutta myös kunnallisilta tarhoilta. Toukokuun aikana uusia koiria oli tullut tarhalle 29. Koirille etsitään aktiivisesti uusia koteja, mutta osa koirista jämähtää tarhalle useiksi vuosiksi. Tarhalla pyritään aina kotiehdokkaan haastatteluilla varmistumaan, että uuden kodin olosuhteet ovat sopivat koiralle eikä koiria luovuteta pihakoiriksi lainkaan. Tästäkin huolimatta koiria palautuu tarhalle liian usein.
Liettuan sisällä tarhat eivät ole aiemmin perineet adoptioperheeltä koirista lainkaan maksua. Pohdimme vaikuttaako tämä siihen, että tarhoilla kohdataan usein tilanne, jossa perhe ei haluakaan pitää adoptoimaansa koiraa. Viime aikoina osa tarhoista on kuitenkin alkanut perimään pienen maksun perheiltä, jotta koiria ei adoptoitaisi liian kevyin perustein.
Vapaaehtoistyö tärkeässä roolissa
Yllätyimme siitä, kuinka paljon Liettuan koiratarhoilla käy vapaaehtoisia ulkoiluttamassa koiria ja tuomassa lahjoituksia. Tarhoilla käy erilaisia ryhmiä ja pääsimmekin näkemään yhden koululuokan vierailun tarhalla opettajansa kanssa. Maaseudun tarhoilla vapaaehtoisia käy kuitenkin vähemmän kuin kaupungeissa, ja siksi esimerkiksi ruoka-avustukset muualta ovat tärkeitä. Rahoitusta tarhat voivat saada myös Liettuan verojärjestelmän kautta: yksittäisellä henkilöllä on mahdollisuus ohjata 1,2 prosenttia maksamistaan veroista valitsemalleen voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle.
Vuonna 2016 perustettu Pet Rescue Finland tekee Liettuassa yhteistyötä useiden tarhojen kanssa. Adoptioiden lisäksi tarhoille viedään esimerkiksi ruoka-avustuksia. Lisäksi tarhojen olosuhteita kehitetään erilaisilla rakennusprojekteilla. Steriloinnit ovat yksi tärkeimpiä vaikuttamiskeinoja siihen, että koirien tilanne maaseudulla paranisi. Liettuassa on edelleen runsaasti steriloimattomia koiria, mutta asenteet sterilointeja kohtaan ovat viime vuosina muuttuneet hyväksyvimmiksi. Eläinsuojelujärjestöjen järjestämien sterilointiprojektien ansiosta myös köyhillä maaseudun asukkailla on mahdollisuus steriloida koiransa.
Matkamme Liettuaan oli antoisa. Olemme kiitollisia molempien tarhojen työntekijöille ja vapaaehtoisille, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan, esittelivät toimintaansa ja kertoivat eläinsuojelutilanteesta Liettuassa. Vierailemillamme tarhoilla eläinten hyvinvointiin panostetaan ja tarhan olosuhteita kehitetään aktiivisesti. Kunnioitamme valtavasti sitä omistautumista, joilla he tekevät työtään eläinten paremman elämän puolesta. Kiitämme myös myös Pet Rescue Finlandin mahtavaa porukkaa, joka auttoi matkan järjestelyissä. Vaikka matkaamme mahtui raskaitakin tunteita, päällimmäisenä jäi kuitenkin arvostus eläinsuojelijoita kohtaan ja toivo eläinten paremmasta tulevaisuudesta.
Kuvat: Hanna Bärlund, Rosanna Lahtinen & Sami Säynevirta
