Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä vipeltää sorkkien ja kavioiden lisäksi karvaisia tassuja. Anturoita, jotka nyt saavat tuntea maan kosteuden, viileyden ja mudan. Keitä nämä kaverit ovat?
Kolme turkistarhakarkuria Viima, Taika sekä Lumi ovat saaneet loppuelämän kodikseen Tuulispään lämpimän vastaanoton sekä isot elintilat.
Heistä ensimmäisenä tontille saapui vuonna 2019 hopeakettu Viima, joka loukutettiin Kokkolasta ja tuli Tuulispäälle Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolan kautta. Viima on omaa tilaansa rakastava ja tuulenpuuskista nauttiva kettu. Hänen lempipuuhiaan on köllöttää auringossa ja nuuskutella tuulen mukana tulevia tuoksuja. Usein Viima ja hänen ystävänsä Taika toteuttavat lajityypillistä käyttäytymistään kaivamalla maahan kuoppia ja onkaloita.
Taika on vuonna 2022 Tuulispäähän saapunut sinikettu, joka on turkistarhausta varten jalostettu naalin siniharmaa värimuunnos. Taika on vilkas ja aktiivinen kettu. Kuten muillekin turkistarhan ketuille, oli myös Taikalle määrätty elämä häkissä verkkopohjalla. Mutta toisin kävi, ja Taika saa nyt tuntea maapohjan tassujensa alla viimeisiin päiviinsä saakka. Taika on ehkä lauman sosiaalisin kettu, aina keksimässä uusia kujeita, joilla panna eläintenhoitajien päät pyörälle. Taika pitää erityisesti erilaisista aivojumpista, joita eläintenkouluttajat käyvät paikalla hänen kanssaan harjoittelemassa.
Uusin vuoden 2023 kevään tulokas oli Lumi. Hän saapui tuuheassa talviturkissaan ja lumenvalkoisena ottamaan vastaan häntä kuvaavan nimen – ja kesän saapuessa naalille tyypillisesti vaihtoi turkkinsa lyhyeksi ja harmaaksi. Lumi on ehdottomasti joukon kultapoika. Kuten kaikki pennut, hän todella ottaa kaiken irti uudesta ympäristöstään tutkimalla ja seuraamalla ympäröiviä tapahtumia. Meripihkan värisillä silmillään hän katsoo edessään avartuvaa maailmaa ja menee sitten leikittämään uusia sisaruksiaan.
Vikkelät minkkikaverukset viihtyvät yhdessä
Kettujen aitaus sai kesällä jatkoa ja ketut pääsivät jakamaan aitaviivaa possujen kanssa. Lumi oli erityisen kiinnostunut Osku-villisiasta, vaikka Oskua tuntui enemmän kiinnostavan aidan viereiset rehut. Olihan Oskun aitauksen toisella puolella minkkejä, joista Osku kyllä tiesi tässä vaiheessa aivan kaiken.
Tuulispäässä asuukin myös minkkitarhoilta karanneet Mikko ja Maija. He ovat saapuneet Tuulispäähän erikseen, mutta ovat löytäneet toisistaan seuraa. Luonnossa minkit ovat yksineläjiä, mutta usein vankeudessa asiat ovat toisin – lajitoverista voikin olla seuraa ja virikettä!
Mikko saapui taloon 2019 syksyllä ja ihastutti heti kaikki vikkelällä ja innostavalla persoonallaan. Mikko saattaa hetkessä kiivetä puseroa pitkin, kastelukannun sisään loiskimaan tai heittää vedenalaiset piruetit uima-altaassaan. Jokainen kolo ja paikka pitää nuuskia ja etenkin Maijan jäljet kiinnostavat lajitoveria kovasti.
Maija tuli Mikon kaveriksi lähes kolme vuotta myöhemmin, ja toisin kuin Mikko, joka oli selkeästi tottunut ihmisten kanssa olemiseen, oli Maija saanut kokea jotain pelottavaa edellisessä elämässään. Hän oli aluksi hyvin arka, vältti kaikkia kontakteja ja saikin reilusti aikaa totutella uuteen ympäristöön, kuten toki aina uudet tulokkaat saavat. Nykypäivänä Maijasta on kuoriutunut oma persoonansa, joka pitää omasta ajastaan, mutta villiintyy Mikon kanssa leikkeihin ja uinteihin. Maija tutkii aitauksessa vierailevia ihmisiä mielenkiinnolla ja pilke silmäkulmassa.
Mahdollisuus elämään
Nämä tarhakarkurit ovat saaneet liikkumatilaa ja vapauden turkistarhalta. Ihmisiltä he saavat hyvää kohtelua, mutta heihin saa myös haluttua välimatkaa. Heillä on luontoa tassujensa alla metalliverkon sijaan sekä mahdollisuuksia tonkia, kaivaa, leikkiä ja ottaa omaa aikaa. Miten pienestä voikaan olla onnellisen ketun – tai minkin – tarpeet kiinni? Turkistarhoilla ketuilla ja supikoirilla on alle neliömetrin verran tilaa seistä verkkopohjalla ilman mahdollisuutta lajityypillisten tarpeiden toteuttamiseen. Minkeillä ei edes puolia siitä.
Tuulispäässä ja muissa eläinten turvakodeissa nähdään, että eläin on enemmän kuin sen turkkinsa arvo. Jokainen on yksilö ja yksilönä tärkeä.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2023. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Jonna Jowi Sihvonen
