Raamatun toiselta sivulta löytyy hurmaava satu ihmisen luomisesta. Ensin luodaan yksi ihminen ja hänelle ihana puutarha. Sitten tehtävä: viljele ja varjele. Tästä puutarhasta sinä saat ruokasi. Ihminen siis tarkoitettiin kasvissyöjäksi.
Mutta jotakin puuttui. Ihminen ei ollut onnellinen. Niinpä Jumala päätti luoda hänelle ”kumppanin, joka sopii hänen avukseen”.
Arvaatko, mitä Jumala loi? Ei toista ihmistä, vaan eläimet!
Raamatun mukaan herra Jumala muovasi maasta eläimen kerrallaan ja marssitti ne ihmisen luo. Ihminen ilahtui ja antoi niille nimet. Nimen antaminen tarkoittaa, että eläimet tulivat osaksi ihmisen elinpiiriä. He olivat hänen ystäviään ja elämäntovereitaan.
Eläimiä ei siis luotu ruuaksi, vaan kumppaneiksi. Silti ihmiseltä puuttui edelleen jotakin. Silloin Jumala tajusi, että tämä tarvitsee täsmälleen itsensä kaltaisen ystävän. Niinpä hän loi ensimmäiselle ihmiselle kaveriksi toisen ihmisen.
Kun mies, vasta tässä vaiheessa sukupuolet mainitaan, näki naisen, hän huudahti iloissaan: ”Tämä se on”. Tämä on minulle sopiva kumppani. Kertomus viittaa siihen, että tämän naisen kanssa mies saa lapsia ja perustaa perheen.
Suloinen paratiisikertomus. Valitettavasti tarina jatkuu seuraavalla sivulla lankeemuskertomuksena. Kaikki menee pieleen. Ensimmäinen pariskunta vieraantuu toisistaan ja Jumalasta. Tätä kaikkea kiellettyyn hedelmään tarttuminen symboloi. Niinpä ihminen karkotetaan paratiisistaan.
Myös suhde eläimiin rikkoutuu. Sitä ei enää sanota suoraan, mutta sen voi päätellä jatkosta. Ihminen alkaa käyttämään heitä hyväkseen ja tekemään heistä ruokaa. Kumppaneiksi tarkoitetuista tuleekin pelkkiä esineitä ja raaka-ainetta.
Näin Raamatun ensimmäiset sivut piirtävät ihanteen, jota tulisi tavoitella: eläimet ovat kumppaneitamme, eivät hyödykkeitämme.
Tämä tosin ohitetaan harmillisen helposti nykyajan kristillisissä piireissä. Paratiisikertomuksesta hoksataan vain liittymäkohta lemmikkieläimiin: he ovat perheenjäseniämme.
Mutta kiusallisesti jää näkemättä, että kertomus koskee koko eläinkuntaa. Sen pointti on edelleen: jos vain sinusta riippuu, viljele ja varjele, eli älä käytä eläintuotteita. Älä osallistu eläinten riistoon ja esineellistämiseen. Se on syntiä, ei luomislahjaa.
Aika puhutteleva alku Raamatulla. Sen ensimmäisillä sivuilla puhutaan Animalian arvoista.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Pexels, Kari Kuulan kotiarkisto
