Rintalastamurtumia esiintyy kanoilla kanalatyypistä riippumatta. Todennäköinen syy murtumille on jalostuksella aiheutettu varhainen muninnan aloitusikä, kanan keveys sekä munien suuri koko.
Tanskalaistutkimuksessa selvitettiin rintalastamurtumien esiintymistä reilun vuoden ikäisillä munijakanoilla. Mukana tutkimuksessa oli lattiakanaloita, ulkokanaloita, luomukanaloita sekä virikehäkkikanaloita.
Murtumia oli runsaasti kaikissa kanalatyypeissä kasvatetuilla kanoilla. Vaihteluväli oli virikehäkeissä 50–98 prosenttia ja eri lattiakanaloissa 53–100 prosenttia. Kanan keveys, aikainen muninnan aloittaminen sekä munien iso koko lisäsivät murtumien todennäköisyyttä.
Tutkimuksen mukaan oli myös yleistä, että rintalastamurtumia oli lintua kohden useita. Keskimäärin kanaa kohden oli 1,8–2,8 murtumaa. Lattia- ja luomukanaloissa murtumia kanaa kohden oli enemmän kuin virikehäkkikanaloissa. Kukoilla ei havaittu murtumia, vaikka ne kasvoivat samoissa olosuhteissa ja olivat perimältään vastaavia kuin kanat.
Jalostuksen aiheuttamaa kärsimystä
Nykyiset tuotantokanat munivat vuodessa noin 350 munaa, kun niiden esi-isä viidakkokana munii vuodessa 12–20 munaa. Nykyinen munamäärä kuluttaa kanan elimistöstä valtavan määrän kalsiumia: päivittäin kana käyttää noin 10 % kalsiumvarastoistaan munaan. Suuri kalsiumin puute altistaa luuston heikkoudelle ja murtumille. Viidakkokanoista noin kahdeksalla prosentilla esiintyy rintalastamurtumia.
Rintalastamurtumia pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä suurimmista kanojen hyvinvointiongelmista. Aiemmin murtumien oletettiin syntyvän kanojen kasvatusolosuhteiden takia, mutta tanskalaistutkimuksen perusteella syyt murtumiin löytyvät kanojen äärimmilleen jalostetusta tuottavuudesta. Kanojen kokoa on jalostettu viime vuosikymmeninä pienemmäksi, jotta niiden rehunkulutus vähenisi.
EU-parlamentaarikot ovat vaatineet komissiolta toimia kanojen rintalastamurtumiin puuttumiseksi. Komissio vastasi, että asiaan aiotaan puuttua eläinten hyvinvointilainsäädännön uudistamisen yhteydessä.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Andrew Skowron
