Animalian pitkäaikaisin työntekijä, talouspäällikkö Tarja “Pele” Balding jää eläkkeelle keväällä 2023. Pelen ura pitää sisällään eläinoikeushistorian merkkihetkiä, ja hän on nähnyt järjestön kasvun ja muutoksen.
Markkinointialan merkonomiksi opiskellut Tarja “Pele” Balding muutti miehensä kanssa kymmenen Amerikassa asutun vuoden jälkeen takaisin Suomeen talvella 1986. Samana vuonna Pelen tuttu houkutteli hänet hakemaan Koe-eläinten suojelu -järjestön johtokuntaan eli hallitukseen. Hallituspestiä kesti vain reilu vuosi, sillä hänet valittiin järjestöön töihin vasta perustettuun toimistonhoitajan virkaan lokakuussa 1987.
Aktivismia ja sähkökirjoituskoneita
Työ Mäkelänkadun toimistolla oli 1980–1990-lukujen taitteessa hyvin erilaista kuin tänään.
”Työntekijöitä oli järjestössä vain muutama: toiminnanjohtaja, tiedottaja ja toimistonhoitaja. Työvälineinä meillä oli lankapuhelimet, sähkökirjoituskone ja antiikkinen jäsenrekisteri vanhalla tietokoneella. Sitten saimme faksin, jonka toimintaa aluksi ihmettelimme”, Pele muistelee.
Uran alkuun 1990-luvulle osuivat Suomen ensimmäiset merkittävät eläinten oikeuksiin liittyvät kohut, jotka nousivat näkyvästi myös mediaan. Ensin paljastettiin Helsingin yliopiston fysiologian laitoksen koe-eläinten karmeat olot, jotka päätyivät iltapäivälehtien lööppeihin. Sitten esille nousi sairaaksi jalostettu Animalian adoptoima Mikko-superkettu, joka toi esille turkistarhoilla ylisuuriksi kasvatettuja ja vakavasti jalkavaivaisia turkiseläimiä.
”Työ oli tuolloin hyvin aktivistipainotteista ja eläinoikeuskohut vaikuttivat pienen toimistomme kaikkien työntekijöiden työhön. Kaikki tekivät tuolloin lähes kaikkea ja osallistuimme paljon katutapahtumiin vapaaehtoisten kanssa. Muistan, kun meille tehtiin ilmoitus parakissa erittäin huonoissa oloissa kasvatettavista koe-eläinkaneista. Ilmoitimme asiasta viranomaisille ja medialle, minkä johdosta tapaus sai näkyvyyttä ja lopulta tilat suljettiin.”
1990-luvun tapahtumat saivat lopulta aikaan myös parannuksia silloiseen eläinsuojelulakiin. Pele kokee, että se oli Animalian tinkimättömän työn ansiota.
Työ ammattimaistuu
2000-luvulla Animalian työ ammattimaistui entisestään ja Pelenkin työnkuva muuttui talouspainotteiseksi.
”Moderni tietotekniikka helpotti työtä, mutta toisaalta laitteet hallitsivat välillä työpäiviä liikaakin. Sosiaalinen media räjäytti viestinnän uudelle tasolle, ja työntekijöiden oli erikoistuttava enemmän. Toiminta on nyt monella tapaa tehokkaampaa, mutta joskus kaipaan spontaaniutta ja aktivistiotetta vanhoilta ajoilta.”
Pele on ylpeä työstään eläinten puolesta.
”Urani merkittävimpiä hetkiä on ollut kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi, joka kerättiin kynillä ja paperilla vuonna 2012. Vaikka aloite ei mennyt läpi, se sai turkistarhauksen ongelmille näkyvyyttä. Myös kaikki eläinjärjestöt puhalsivat yhteen hiileen aloitteen eteen.”
Armollisuutta ja toivoa tulevaisuuteen
Pele on tuttu monelle animalialaiselle ja järjestön tukijalle vuosien varrelta.
”Aiemmin lähes kaikki kommunikointi toimiston ulkopuolelle tapahtui puhelimella. Jotkut järjestön tukijat soittivat minulle useasti, ja juttelimme asiasta tai sen vierestä leppoisasti. Monet heistä ovat edelleen tärkeitä ihmisiä, joita jään todella kaipaamaan.”
Pele toivoo, että tulevaisuudessa eläinten kunnioitus ja itseisarvo nousisivat entistä merkittävämpään asemaan yhteiskunnassa ja se vaikuttaisi esimerkiksi lihansyöntiin ja muuhun eläinten kohteluun.
Hän haluaa myös muistuttaa nuorempia eläinoikeuksien parissa toimivia armollisuudesta itseä kohtaan.
”Tässä työssä tarvitaan pieniä itsensä olalle taputtamisen hetkiä. Maailmaa ei tarvitse muuttaa hetkessä, ja jo se, että toimii itselle tärkeiden asioiden puolesta, on iso juttu.”
Pelelle Animalia on ollut tärkeä yhteisö, eikä hän ei aio unohtaa eläimiä eläkkeelläkään.
”Olen iloinen näistä vuosista Animaliassa. Ihmiset ovat olleet ihania niin toimistolla, jäsenistössä, vapaaehtoisissa kuin hallituksessa. Tunnen, että olen osa Animalia-perhettä. Tulevaisuudessa hevoshieronnan opiskelu kiinnostaa ja Tuulispäässä sekä Saparomäessä tulen varmasti käymään enemmän.”
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Eepu Näsi & Minna Hjort
