Eläinoikeusliike on vahvistunut viime vuosina huomattavaksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Enää ei voida puhua marginaalista, vaan vaikutusvaltaisesta liikkeestä, jonka yhtenä merkittävänä osana on myös Animalia.
Aluksi oli eläinsuojelu. 1800-luvun lopulla eläinrääkkäys sekä eläinkokeet alkoivat herättää ihmisissä huolta. Helsingin Eläinsuojeluyhdistys perustettiin vuonna 1874 ja pian sen jälkeen Ruotsista rantautui meille keskustelua eläinkokeista. Ihmiset huolestuivat eläinten kaltoinkohtelusta, mutta eläinten itseisarvosta ei vielä puhuttu.
Kului vielä runsaasti aikaa ennen kuin eläinsuojelu muuttui valtakunnalliseksi ja näkyväksi aiheeksi Suomessa. Eläinten yhteiskunnallinen hyväksikäyttö nousi keskusteluun vasta vuonna 1961, kun keskustelu koe-eläinten käytöstä ryöpsähti uudelle tasolle. Sen seurauksena Suomeen perustettiin Pohjoismaiden liitto tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi -järjestön Suomen osasto – eli nykyinen Animalia.
Eläinten puolesta tehtävä toiminta on kuitenkin ottanut jo pitkiä harppauksia eteenpäin näistä eläinsuojeluliikkeen ensiaskelista. Eläinoikeusliike saapui Suomeen kansainvälisesti vertaillen varsin myöhään. Se alkoi näkyä laajemmin vasta 1990-luvun puolivälissä. Suomessa tehtiin ensimmäiset turkistarhaiskut, jotka liitettiin virheellisesti Animaliaan. Niiden jälkimainingeissa perustettiin Oikeutta Eläimille -yhdistys.
Muuttuvat toimintatavat
Siinä missä eläinsuojeluliikkeellä on Suomessa vuosisataiset perinteet ja eläinsuojelu on nauttinut arvostusta myös vanhempien miesten keskuudessa, marginalisoitiin eläinoikeusliike aluksi nuorten ja naisten liikkeeksi. Eläinoikeustoimijoiden vaatimukset oli helppo sivuuttaa, kun toimijoiden uskottavuus pyrittiin mitätöimään ikää ja sukupuolta korostamalla.
Eläinoikeusliike ja sen toimintatavat ovat muuttuneet huomattavasti reilussa 20 vuodessa. Eläinten vapautusiskut jäivät 2000-luvun alkuun, ja tilalle tulivat eläintilojen salakuvaukset. Oikeutta eläimille julkaisi ensimmäiset salakuvat vuonna 2007, ja aluksi niiden teho olikin huomattava. Tilallisten normaalina pitämä toiminta näyttäytyi yleisön silmissä eläinrääkkäyksenä, ja tilalliset joutuivat paineen edessä paitsi puolustamaan toimintaansa, myös siistimään tilojaan ja käytäntöjään.
Silti nämäkään keinot eivät ole vähentäneet eläinten hyväksikäyttöä tai ratkaisseet eläinten kaltoinkohtelua. Eläinsuojelutarkastuksissa rikkomusten määrä pysyy erityisesti turkistiloilla korkeana vuosi toisensa jälkeen, eikä lihankulutuskaan ole vielä ainakaan selvässä laskussa.
Mikä voisi olla seuraava toiminnan muoto, joka kenties ylittää mediakynnyksen ja saa yleisön heräämään?
”Tietäisinpä vastauksen tähän! sanoo eläinoikeusliikkeessä pitkään toiminut yhteiskuntatieteiden tohtori, Kriittisen eläintutkimuksen verkoston koordinaattori Salla Tuomivaara.
”Se saattaisi liittyä teurastamiseen, siltä pelastumiseen ja yksittäisiin eläinkohtaloihin. Mutta todennäköisesti se on jotain aivan muuta, jota emme ole vielä tulleet ajatelleeksi. Tämän takia tarvitsemme jatkuvasti uusia ihmisiä toimimaan eläinten oikeuksien puolesta – pitääksemme toiminnan idearikkaana ja uudistuvana.”
Tarinallisuus ja yksilöt vetoavat
Eläinoikeusliike on paitsi laajentunut, myös monipuolistunut. Siinä missä aiemmin pyrittiin nostamaan esiin rikkomuksia ja laajoja ongelmia, ovat viime aikoina korostuneet liikkeet, joissa eläinyksilöt nousevat keskiöön.
Tuomivaaran mukaan yksilölliset tarinat ja kertomukset puhuttelevat ihmisiä voimakkaasti juuri nyt.
”Tarinoita myös käytetään sekä mediassa, tietokirjoissa että yritysten ja järjestön viestinnässä. Nykyisin myös ymmärretään, että emootiot eivät ole vastakohta järjelle, vaan emootiot kuuluvat kaikkeen päätöksentekoon. Empatia on voima, jota kannattaa käyttää”, Tuomivaara sanoo.
Tuotantoeläinten turvakodit eläinyksilöiden tarinoiden kertojana on yksi varsin uusi ilmiö. Maailmalla turvakodit ovat merkittäviä toimijoita, mutta Suomessa niiden esiinmarssi alkoi vasta vuonna 2012, kun Eläinsuojelukeskus Tuulispää perustettiin Somerolle. Tuulispään jälkeen on vegaaniseen ja eläinoikeusajatteluun pohjautuvia turvakoteja perustettu muitakin, kuten Eläintenturvakoti Saparomäki Porvooseen sekä Huvimäen eläinsuojelutila Saloon.
Pirstaloitunut eläinoikeusliike
Eläinoikeusliike jatkaa yhä muotoutumistaan uusiin toimintatapoihin. Maailmalla viime vuosina huomattavaa jalansijaa on saanut The Save Movement, jonka toiminta perustuu rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja eri alueille levittäytyviin kevyisiin toimintaryhmiin. Suomessa liikkeen osia ovat muun muassa Finland Fur Animal Save, Forssa Pig Save ja Helsinki Fish Save. Lisäksi Suomessa toimii Anonymous for the Voiceless, jolla on paikallisryhmiä ainakin muutamissa suurimmissa kaupungeissa.
Eläinoikeustoiminta kasvaa Suomessa, mutta samalla liikkeet pirstaloituvat yhä useammiksi pieniksi toimijoiksi. Se ei Tuomivaaran mukaan ole ainakaan suoraan hyvä tai huono asia, vaan kertoo koko eläinoikeuskentän muutoksesta.
”Uskon, että kyseessä on myös aaltoliike, jossa jonkin asian esiin nouseminen tuo esiin myös uusia, innokkaita toimijoita, jotka eivät kaikki – ainakaan heti – löydä kotiaan olemassa olevista, vanhoista järjestöistä. Veganismin ja eläinoikeusajattelun nopea valtavirtaistuminen on tuonut eläinoikeustoiminnan pariin uusia toimijoita ja uutta intoa. Toisaalta on kyse myös järjestötoiminnan ja yhteiskunnallisen aktivismin muuttumisesta.”
Yhteistä uusille ryhmittymille on kevyt rakentuminen – ei ole vankkaa katto-organisaatiota, joka ohjaisi toimintaa, vaan toimintaryhmät järjestävät sitä omatoimisesti. Tietyt raamit ovat kuitenkin selkeät, esimerkiksi Anonymous for the Voiceless järjestää pääasiassa vain Cube of Truth -mielenosoituksia, joissa ohikulkijoille näytetään videokuvaa eläintiloilta.
Mistä uusien liikkeiden kannatus voi kertoa? Veganismista on tulossa jo niin tavanomainen asia, että sen ideologiaan pohjautuvaa toimintaa ei itsessään voida enää vetää marginaaliin. Toisaalta liikkeiden toiminnan keskittyminen yksilöiden korostamiseen voi kertoa siitä, miten suhteemme eläimiin on yhä nopeammassa murroksessa: eläimet osataan nähdä jo pitkälti ihmisten kaltaisina, ja yksilöimällä eläimet muutetaan niiden hyödyntäminen vaikeammaksi.
Pop-up-aktivismia ja pitkäjänteistä vaikuttamistyötä
Uudet liikkeet eivät keskity lobbaamiseen eivätkä rakenteisiin vaikuttamiseen, vaan kuluttajiin ja yksilöihin vaikuttamiseen. Lakeihin vaikuttaminen koetaan helposti hitaaksi tavaksi vähentää eläinten hyväksikäyttöä. Siitä ei myöskään saa näyttävää materiaalia sosiaaliseen mediaan, eikä sitä työtä ole aivan helppoa tehdä kenen tahansa ja missä tahansa.
Tuomivaara katsoo, että on aikamme ilmiö, että ihmisiä kiinnostavat erilaiset projektit, tapahtumat ja niin kutsuttu pop-up-aktivismi yhdistystoiminnan sijaan.
”Ihmiset eivät aina halua sitoutua pitkäksi aikaa yhteen tiettyyn organisaatioon, vaan poimivat heitä puhuttelevia toimintamuotoja ja vaihtavat usein aika nopeastikin seuraavaan hankkeeseen tai projektiin. Toiminnallisuus kiehtoo, kokoukset ja yhdistysbyrokratia ei niinkään.”
Animalian hallituksessakin vaikuttavan Tuomivaaran mielestä Animalian rooli pirstaloituvalla kentällä rakentuu pitkän kokemuksen ja osaamisen sekä eläinoikeusasenteen yhdistelmästä.
”Animalialla on valtava tietovaranto sekä paljon kokemusta esimerkiksi lainsäädännöllisestä vaikuttamisesta, ja samanaikaisesti olemme tinkimättä eläinten puolella.”
Eläinoikeusliike on kuitenkin jo muuttanut itsensä toiseutetusta toimijasta vakavasti otettavaksi poliittiseksi liikkeeksi. Animalian kannoilla oli painoarvoa hallitusneuvotteluissa eikä uusi hallitus voi sivuuttaa eläinten oikeuksia enää yhtä herkästi kuin edellinen hallitus sen teki. Eläimen itseisarvo ollaan kirjaamassa lain perusteluihin, joten eläinten oikeudet periaatteessa tunnustetaan jo valtakunnan tasolla – käytännön vaikutukset eläinten kohteluun tulevat kuitenkin olemaan sillä vielä mitättömät. Se on kuitenkin merkittävä alku, josta pitää jatkaa kunnianhimoisesti eteenpäin.
Lähteet
Pia Lundbom: Eläinten puolustajat. Suomalaisen eläinoikeusaktivismin muuttuva poliittinen tyyli ja toiseus (linkki aukeaa uuteen välilehteen, pdf).
Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa. Like kustannus 2011.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2019. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta.
