Cow on dokumenttielokuva lypsylehmän elämästä. Päähenkilönä on lehmä nimeltä Luma, jonka elämää säätelevät ihmiset. Lehmä on olemassa vain, jos se tuottaa riittävästi maitoa ja pysyy siitä huolimatta terveenä.
Kaikki alkaa syntymästä – niinhän? Oscar-voittaja Andrea Arnoldin esikoisdokumentti Cow vie katsojan niin lähelle lypsylehmän elämää kuin on mahdollista kameran välityksellä mahdollista. Viime vuonna ilmestynyt Cow sai maailman ensi-iltansa Cannesin festivaalilla.
Kamera seuraa Luman elämää useamman vuoden ajan Englannissa Kentin kreivikunnassa. Luma on holstein-rotua, maailman yleisintä lypsykarjaa. Samaa rotua on Suomessa puolet lehmistä. Mielikuvissamme lehmät ja kesä kuuluvat yhteen. Lehmät vihreällä pellolla, ehkäpä liinapäinen nainen kutsumassa laumaa lypsylle. Mielikuvien ja todellisuuden ristiriita on maidontuotannossa räikeä, ja paljon jää piiloon.
Maitokone, jolla on nimi
Vaikka elokuva alkaakin päähenkilön, Luma-nimisen naudan poikimisen kuvauksesta, maidontuotannossa tarina alkaa jo ennen vasikkaa. Ilman vasikoita ei ole lehmänmaitoa ja ilman kiimaa ei ole vasikoita. Kiiman ajoittaminen varmistetaan iskemällä naudan ihoon piikki. Ihmiset osallistuvat poikimiseen kiskomalla vasikkaa jaloista ulkomaailmaan ja opettamalla vastasyntynyttä tuttiämpärin käyttöön, vaikka emä seisoo hämmentyneenä vieressä. Lypsyasemalle hänen on hoiperreltava heti, kun vasikka on syntynyt. Jälkeiset vielä roikkuvat peräpäässä, kun maitoa on lähdettävä luovuttamaan ihmisille. Lumassa on luonnetta, ja vanhemmiten hän ei enää haksahda yhtä helposti ihmisten vallankäyttöön vaan puolustaa omaansa: tönii tuttiämpäriä ja ihmistä, heilauttaa päänsä kameraan.
Huomio kiinnittyy heti siihen, että kyseessä on ulkopihatto, joka on kauttaaltaan kuivitettu. Märkään vasikkaan tarttuu kuivikkeita. Luma nuolee vasikkaa puhtaaksi. Elokuvassa korostuu kuvaus naudan tasolta ja läheltä kuultu äänimaailma. Kuivikkeiden osalta kuvattu tila näyttää malliesimerkiltä, vaikka kokonaisuus ei lypsylehmän elämää ja kuolemaa kaunistelekaan. On väärin sanoa, että lehmät ovat työkavereita tai työntekijöitä. Ihmistyökaverit saavat kuitenkin itse valita työpaikkansa, voivat neuvotella palkasta ja eivät tule työsuhteen jälkeen tapetuiksi. Suomessa lypsyssä pidettävien eläinten elinikä, eli tuotannossa käyttöikä, on laskenut paljon. Lypsämisen ja poikimisen kierrossa eläintä pidetään vain noin 5 vuotta. Siihen on syynsä: keho ei kestä enempää.
Pakottamista, lypsämistä ja poikimista
Alusta loppuun asti on selvää, että ihminen puuttuu lehmän elämään monin eri tavoin: hallitsee lisääntymistä, käskee nousemaan ja liikkumaan, tönii, pistää, polttaa sarvenalut, kantaa vasikan pois emän luota, työntää käden kyynärtaivetta myöten takapäähän ja aiheuttaa viimeisen lasauksen.
Cow-dokumentti on ahdistava ja arvokas. Eläintuotannon kuvasto on pitkään perustunut markkinointiviestintään ja toisaalta staattisiin eläinoikeusjärjestöjen ja salakuvaajien kuviin. Tällaisen elokuvan ongelma on kuitenkin se, että tulkinta jätetään katsojalle. Jotta lehmän kieltä ymmärtää, täytyy nähdä Luma, vasikat ja muut yksilöinä. Lehmä huutaa vasikkansa perään, vasikkaan sattuu, kun sarvenalut poltetaan, ihmiset tönivät ja käskevät. Katsojan on myös yhdistettävä näkemänsä tietoisuuteen siitä, että tämä ei ole välttämätöntä. Vaikka tila ei ole huono esimerkki, peruskäytännöt ja maidontuotannon logiikka säilyy tuotantomuodosta riippumatta samanlaisena. Meidän ei ole pakko pakottaa lehmiä. Ihminen ei tarvitse lehmästä otettuja tuotteita.
Lehmä on olemassa vain, jos se tuottaa riittävästi maitoa ja pysyy siitä huolimatta terveenä. Jos lehmä ei tuota tarpeeksi tai aiheuttaa ongelmia sairastellessaan tai osoittaa tuotantoon sopimattoman luontonsa, sen on aika lähteä. Siinä vaiheessa, kun lehmä “poistetaan”, sillä on usein utaresairauksia, hedelmällisyysongelmia ja sorkkasairauksia. Vuosittain Suomessa teurastetaan noin 260 000 nautaa. Nautojen aiheuttamista ilmastopäästöistä on jo puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta silti lehmä itse uhkaa jäädä ilmastokeskusteluissa näkymättömiin. Hiilijalanjäljestä puhuttaessa puhumme aivan jostain muusta kuin itse lehmästä. Piiloon jäävät keinosiemennys ja moni muu käytäntö, jossa lehmä pakotetaan tekemään asioita, piiloon jää vasikan erottaminen, se, ettei laiduntamaan pääse, lehmän luonto. Näiden näyttämisessä Cow onnistuu.
Sunnuntain 3.4.2022 klo 14.00 näytöksen elokuvateatteri Orionissa alustaa Animalian kampanjavastaava Tiina Ollila aiheenaan ”Naudat uudessa eläinlaissa”.
Lue lisää (muualla verkossa)
Kuva: Andrew Skowron
