Voiko muunlajisilla eläimillä olla kieltä ja kulttuuria? Mitä tiedämme eri eläinten puheesta, keskusteluista ja kommunikoinnista?
Kirjailija Mia Takulan ja äänisuunnittelija, muusikko Ellen Virman radioessee Eläinharha on teos, jossa pureudutaan muiden eläinten kommunikaatioon ja niitä koskeviin harhakäsityksiin. Esseessä kuullaan susia, erilaisia lintuja, nautoja sekä ihmisiä ja pohditaan, mitä eläimet viestivät äänillään ja keskusteluillaan.
Essee kannattaa ehdottomasti kuunnella kuulokkeilla, jotta erilaisiin äänimaailmoihin pääsee uppoutumaan syvälle. Samalla kuulee susien ulvonnan, vinkumisen ja haukahtelun voimakkaat, vaihtelevat sävyt, naudoille sävelletyn musiikin vivahteet ja lintujen äänten monipuolisuuden. On myös liikuttavaa kuunnella mikrofonia haistelevan Nunnu-naudan tuhinaa. Toisaalta teollisten eläintilojen äänimaailmat sikaloista ja kanaloista tuottavat hetkeksi ahdistavan olon.
Esseessä keskustellaan myös muista muunlajisten eläinten viestinnän keinoista kuin äänistä. On mielenkiintoista kuunnella, miten tarkasti kunkin eläinlajin kommunikaatioon ja kieleen perehtyneet ihmiset kertovat äänten eri sävyistä ja antavat aivan uusia ulottuvuuksia eri lajien kommunikaatiolle. Esimerkiksi lintututkija Heidi Björklund osaa matkia kymmenien lintulajin ääntä ja kertoa hyvinkin yksityiskohtaisesti lintujen äänistä ja käyttäytymisestä. Kertomukset avartavat varmasti jokaisen näkemyksiä ”tavallisistakin” linnuista, kuten tiaisista, rastaista ja varislinnuista. Mutta keskusteleeko tutkija matkimiensa lintujen kanssa, vai onko se vain ihmisen pieni yritys kommunikoida?
Naudat ovat hiljaisia, jos asiat ovat hyvin
Esseen loppuosassa vieraillaan Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä ja keskustellaan Tuulispään toiminnanjohtajan Piia Anttosen kanssa nautojen ääntelystä ja erityisesti Nunnu-naudasta. Nunnu pääsi Tuulispäähän puolen vuoden iässä ja eroon joutuminen sukulaisnaudoista oli sille järkytys. Nunnu huusi ikäväänsä useita päiviä, kunnes löysi uuden ystävän Jennifer-naudasta.
Tuulispään naudat eivät juuri ammu, koska ammuminen liittyy useimmiten lajitovereiden kutsumiseen tai ruuan malttamattomaan odotukseen. Kun lajitoverit ovat aina lähellä, kukaan ei menetä jälkeläistään ja luontainen käyttäytyminen on monin tavoin mahdollista, ovatkin naudat huomattavan hiljaisia.
Esseen keskustelut Tuulispäässä ovatkin teoksen eniten ajatuksia ja myös surua herättävä osuus. Mia Takulan toteamus ”Pysy poissa tieltä” jää pyörimään mieleen. Takula toteaa osuvasti sen olevan ihmiskunnalle hyvä yleisohje suhteessaan muihin eläimiin.
Samassa keskustelussa Piia Anttonen toteaa kauniisti, että tarvitsisimme kanssakulkijuutta eläinten kanssa, jotta kaikilla olisi mukava olla. Eläimet eivät ansaitse nykyistä hyväksikäyttöä ja vangitsemista.
Eläinharha on monipuolinen teos, joka sukeltaa luontevasti taiteesta tieteeseen ja eläinlajista toiseen. Esseessä luetaan myös pätkiä muutamista eläimiin liittyvistä kaunokirjallisista teoksista sekä mainitaan erilaisten tieteellisten tutkimusten tuloksia.
Vaikka osaisimme keskustella muunlajisten eläinten kanssa, ymmärtäisimmekö niitä siltikään? Ymmärtäisimmekö lintujen magneettiaistia, tarkkaa näköaistia tai naudan kokemaa surua, kun siltä viedään vasikka? Ehkä emme, mutta entistä enemmän meidän pitäisi yrittää jo nyt – vajavaisista taidoistamme huolimatta.
Essee on kuunneltavissa Yle Areenasta.
Lue lisää (muualla verkossa)
Yle Areena: Eläinharha.
Kuva: Hanna Partanen.
