Olen ollut kauan mukana uuden eläinlain valmistelussa. Animalian toiminnanjohtajana käytin paljon aikaa eläinlakiin vaikuttamiseen, kampanjoinnin lisäksi toimin esimerkiksi lain ohjausryhmässä. Vuonna 2015 julkaisimme Uusi Eläinlaki -kirjan, johon kirjoitin, että laki tulisi voimaan vuonna 2018. Totesin myös, että on mahdollista, ettei aikataulussa pysytä.
Kun minut valittiin kansanedustajaksi, pääsin edustamaan puoluettani hallitusneuvotteluihin ja vieläpä neuvottelemaan eläinlaista. Hallituksen on tarkoitus tehdä esitys uudesta eläinlaista tänä keväänä. Eduskunta käsittelee sen syysistuntokaudella, ja laki tulisi voimaan vuoden 2023 alusta. Mutta vastaako laki nykyhetken vaatimuksiin, kestääkö se aikaa? Valitettavasti ei. Vaikka laki tuo parannuksia, on se täysin riittämätön.
Eläinlain edistäminen on ollut tuskallista ja turhauttavaa, ja sen valmistelu on myös muokannut poliittista aikahorisonttiani. Yhtäkkiä ensi vuoden hallitusneuvottelut alkavat näyttää kiintopisteeltä, jossa voitaisiin tehdä parannuksia, joita ei tällä kaudella ole saatu. Muistan, miten Animalian vuonna 2010 aloittaman Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan pitkä aikajänne aiheutti paheksuntaa, olihan silloin “kielletään turkistarhaus 15 minuutin siirtymäajalla” suosittu sanonta aktivistien kesken. Nyt vuosi 2010 on kaukana, eläinlakia on valmisteltu 15 vuotta ja jopa vuoden 2025 turkistarhauskieltotavoite näyttää tiukalta.
Tämä on tietenkin räikeässä ristiriidassa eläinten todellisuuden ja sen tuskan kanssa, jota eläinten oikeuksien ajamiseen liittyy. Eläinoikeuksien edistämisessä on kiire, onhan kyse elämästä ja kuolemasta. Politiikan “ei sprintti, vaan maraton” -ajattelun lisäksi pätee siskoni Saila Kivelän Eläinoikeusjuttu-dokumentissa esittämä toteamus: “Eläimet ovat totta. Väkivalta on totta.”
Jokainen eläinten puolesta toimiva joutuu kohtaamaan akuutin hädän ja rakenteellisten muutosten jähmeyden välisen ristiriidan. Tavoitteiden saavuttaminen on hidasta, vaikka me voimme nähdä tulevaisuuden maailman. Maailman, jossa eläimillä on oikeuksia, eivätkä eläimet ole resurssi, vaan kanssaeläjiä. Luovuttaakaan ei voi. Me olemme osa jatkumoa, jossa työmme eläinoikeuksien eteen helpottaa työmme jatkajia. Työ eläinten puolesta on tulevaisuutta luovaa toimintaa.
Mai Kivelä
kansanedustaja, ympäristövaliokunnan jäsen
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: James Gibson / We Animals Media
