Järjestettyä metsästystä – trofeemetsästys on kaukana luontomatkailusta.

Birgitta Wahlberg

Eteläafrikkalainen luontotoimittaja ja -opas Ian Michler vieraili Suomessa syyskuussa. Vierailun tarkoituksena oli tiedottaa trofeemetsästyksen ongelmista. Toimintaan liittyy metsästyksen lisäksi yllättäviäkin ulottavuuksia, kuten esimerkiksi villieläinten jalostus ja hoivamatkailu.

Ian Michler on viimeisen 25 vuoden ajan seurannut villieläinten metsästystä ja siihen liittyvää toimintaa 15 eri Afrikan maassa. Hän vastustaa kaikkea sellaista villieläinten metsästystä ja jalostamista sekä matkailua, joka tapahtuu eläinten kustannuksella. Hän korostaa, että toiminta on leviämässä Etelä-Afrikasta muihin Afrikan maihin ja se on siksi saatava loppumaan nopeasti.

Ison rahan bisnestä

Trofeemetsästyksessä eläin tapetaan, jotta saadaan jokin sen osa esineeksi tai koristeeksi. Himotuimmat trofeet ovat eläinten päät ja niiden nahka. Lihan vuoksi näitä eläimiä ei tapeta.

Ulkomaalaiset ovat innokkaita trofeemetsästäjiä. Esimerkiksi vuonna 2012 Etelä-Afrikassa kävi noin 9 000 metsästäjää. Metsästäjistä 99 % on ulkomaalaisia. Etelä-Afrikassa villieläimiä kasvatetaan tiloilla kaupallisesti metsästyksen ja siihen linkittyvän muun toiminnan vuoksi. Käytännössä villieläimiä pidetään suljetuilla alueilla ja häkeissä. Eläimiä tuotetaan sekä ammuttavaksi että jalostusta varten.

Tiloilla pidettävien villieläinmäärien tarkkoja lukuja ei tiedä kukaan, eikä villieläinten pitoa voida kontrolloida vahvan yksityisoikeus- ja omaisuuslainsäädännön vuoksi. Etelä-Afrikassa on ainakin 150 tilaa, joissa pidetään ja kasvatetaan arviolta 6 000–8 000 petoeläintä. Suurin osa eläimistä on leijonia. Tiloilla pidetään myös tiikereitä, gepardeja, leopardeja ja muita pienempiä petoeläimiä. Lisäksi tiloilla kasvatetaan esimerkiksi antilooppeja ja kirahveja.

Ennen varsinaista metsästystapahtumaa metsästäjä varaa sen eläimen tai eläimet, jotka hän haluaa ampua. Metsästystä edeltävänä iltana eläin nukutetaan ja viedään metsästysalueelle, jotta metsästyksen järjestäjät tietävät, missä eläin on. Tätä ei kuitenkaan kerrota metsästäjälle, vaan eläimen ”jäljittämiseen” voidaan käyttää päiviä. Toisaalta eläin voidaan myös ampua samana päivänä, jos aikataulu niin vaatii. Michler on myös nähnyt miten eläin ammutaan häkissä – metsästäjän ajan säästämiseksi.

Metsästystä perustellaan usein taloudellisilla syillä. Vuonna 2012 ulkomaalaiset metsästäjät käyttivät 126 miljoonaa USA:n dollaria Etelä-Afrikassa. Raha siis liikkuu, mutta sillä ei ole suurta merkitystä paikalliselle köyhälle väestölle, koska työväen palkkaaminen on Afrikassa halpaa ja pääosa rahasta jää tilallisten ja liikemiesten taskuun. On myös muistettava, että metsästyskausi kestää kuusi kuukautta, kun taas esimerkiksi kuvausmatkailua ja luontosafareita voi järjestää ympäri vuoden. Jo vuonna 2004 Port Elizabethin yliopiston teettämässä tutkimuksessa todettiin, että kestävä ekoturismi tuottaa 15 kertaa enemmän tuloja kuin metsästysturismi. Silti toiminta saa jatkua.

Vain harva tila toimii turvapaikkana

Metsästyksen lisäksi villieläimiä käytetään hoivamatkailussa. Villieläinten poikaset otetaan pois emoiltaan varhain, jotta naaraalle saadaan uusi kiima aikaan nopeasti. Matkailijoita taas houkutellaan hoitamaan näitä pentuja esimerkiksi suojeluohjelman nimissä.

Todellisuudessa näiden tilojen toiminta ei liity luonnonsuojeluun tai luon-tomatkailuun. Eläimet elävät luonnottomissa ja usein kurjissa olosuhteissa. Yhtäkään villieläintä, jota ihminen on käsitellyt sen syntymästä asti, ei voida palauttaa luontoon. Yleensä eläimet palautetaan joko takaisin alkuperäiselle tilalle, josta ne voidaan ostaa ammuttaviksi, tai myydään eteenpäin toiselle tilalle jalostukseen.

Joskus tilat kutsuvat itseään nimellä sanctuary eli turvapaikka, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä eläinten turvapaikan kanssa. Michler nimesi ainoastaan kolme sellaista tilaa Etelä-Afrikassa, jotka täyttävät todellisen turvapaikan tunnusmerkit. Tällaisen tilan tunnistaa siitä, että eläimiä ei osteta, ne eivät lisäänny eivätkä ihmiset ole niiden kanssa suoraan tekemisissä. Tiloille pääsee tutustumaan ja eläinten tarinat kerrotaan, mutta niitä ei häiritä, eikä niiden kanssa olla tekemisissä enempää kuin on välttämätöntä.

Mitä voimme tehdä?

Tärkeimpänä asiana Michler esitti, että Suomessa ja EU:ssa ajetaan trofeiden tuonnin kieltoa Euroopan unionin jäsenmaihin. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että tappamisen into hälvenee, jos paluu kotimaahan tapahtuu ilman trofeeta. Paljon on siis tehtävissä. Esimerkiksi metsästysseuroihin ja matkojen järjestäjiin kannattaa olla yhteydessä ja kehottaa lopettamaan trofeemetsästys Afrikassa.

Kuva: Ian Michler.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2014. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: