”Luonnosta vieraantunut!” Moite on tuttu monille eläinten oikeuksien puolustajille. Sen merkitys jää usein hämäräksi, mutta silti se koskettaa jotakin, mikä on suorastaan myyttistä: suomalaista luontosuhdetta.
Luontosuhde on käsite, jonka määrittely riippuu paljon tieteenalasta. Yksinkertaisimmillaan luontosuhteella tarkoitetaan ihmisen asennetta luontoa koskevia asioita kohtaan. Sosiaaliekologi Stephen R. Kellert erotti useita erilaisia luontoasenteita, ja luokittelu tuo esille, kuinka monenlaisista näkökulmista käsin luontoa voidaan lähestyä. Suhteemme luontoon voi olla esimerkiksi hyötyä tai esteettisiä elämyksiä hakeva.
Keskeistä on, että luontosuhde rakentuu aina tietyssä kulttuurissa ja jokaisen ihmisyksilön luontosuhde on omanlaisensa, henkilökohtaisten kokemusten sävyttämä. Lapsen – ja aikuisen – elinympäristöllä on suuri merkitys luontosuhteen kehittymisessä. Moite luonnosta erkaantumisesta jatkuukin usein väitteellä ”Kehä kolmosen sisäpuolella” asumisesta.
Maalainen vai kaupunkilainen?
Jos luontosuhde on monimutkainen määriteltävä, ei kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden ero ole ainakaan yksinkertaisemmin päätettävissä. Se, että asuu ”Kehä kolmosen sisäpuolella”, ei kerro vielä paljoakaan. Esimerkiksi Helsingin asukkaista useampi kuin joka toinen on syntynyt muualla kuin Helsingissä.
Maalaisuuteen liitetään mielikuvia takapajuisuudesta ja kaupunkilainen elämä nähdään edistyksellisempänä. Syitä tälle voi hakea kaupungistumisen historiasta. Murros oli Suomessa nopea, ja monet kaupungin ihmeet hämmästyttivät maalta muuttaneita. Kaikuja näistä ajoista kuulee yhä tänäkin päivänä: maalainen kaupungissa on vitsailun aihe.
Myönteisissä mielikuvissa maalaisuuteen yhdistetään vahva side luontoon. Ajatellaan, että luontoa on enemmän maalla kuin kaupungissa, ja että maalainen tietää luonnosta enemmän kuin kaupunkilainen. Mielikuvissa voi olla osin perää, mutta niissä on myös korjaamisen varaa. Luontoa on kaikkialla, yhtä lailla kaupungeissa kuin maaseudulla. Ymmärrys luonnonilmiöistä ja lajituntemus vaativat opettelemista, elinympäristöstä riippumatta.
Kun teollisuus ja palvelut keskittyvät kaupunkeihin ja taajamiin, alkutuotanto tapahtuu pääosin harvaan asutulla maaseudulla. Maa- ja metsätalous ovat maaseudun merkittäviä elinkeinoja. Kun perheen tulot hankitaan pelloilta ja puista, suhde maahan ja metsään muokkautuu erilaiseksi kuin tilanteessa, jossa metsästä haetaan pääasiassa virkistystä tai esteettisiä elämyksiä.
Emme voi irtaantua luonnosta
Puhe luontosuhteen katkeamisesta on virheellistä, sillä suhteemme luontoon on elimellinen. Olemme riippuvaisia kasveista ja levistä, jotka tuottavat meille happea. Ruokatuotanto riippuu maasta ja vedestä, kierrätämmepä kasvit eläinten kautta tai käytämmepä kasvit suoraan ravinnoksemme.
Riippuvuussuhde on kuitenkin muuttunut ajan myötä. Nyt haemme ruokamme pääosin marketeista, ja kotitarvepuutarhurin perhe ei joudu pelkäämään nälkäkuolemaa, vaikka halla kävisi pellolla. Riistan pyynti ja kalastus ovat harrastuksia, eivät ehtoja elossapysymiselle. Luonnosta on tullut paikka, jossa vietämme vapaa-aikaa. Retkeilyn oheen ovat tulleet muut suositut harrastukset, muun muassa luontovalokuvaus, polkujuoksu ja maastopyöräily. Luontoliikunnan terveysvaikutuksia tutkitaan paljon, ja stressiä lievitetään metsäkylpyjen ja -joogaharjoitusten avulla.
Eläimet luonnossa ja tuotannossa
Luonnollisessa elinympäristössään eläimet käyttäytyvät kuten niiden tuleekin käyttäytyä, lajilleen tyypillisellä tavalla. Eläinten tarkkaileminen luonnossa voi kasvattaa kykyä tuntea empatiaa niitä kohtaan.
Eläintuotannossa eläimet on pakotettu elämään ihmisen määräämissä olosuhteissa.
Voidaan kysyä, kumpi ilmentää läheisempää suhdetta luontoon: nähdä eläimet elävinä, tuntevina olentoina vai nähdä eläimet tuotantovälineinä. Nykyaikainen eläintuotanto tapahtuu suurissa yksiköissä, kuten kymmenien tuhansien kanojen broilerihalleissa ja monen sadan sian sikaloissa. Kuinka suhde luontoon kehittyisi erityisesti tällaisessa ympäristössä?
Eläintuotannossa eläimet on pakotettu elämään ihmisen määräämissä olosuhteissa. Edes elämä ja kuolema eivät tapahdu ”luonnollisesti”, vaan ihminen tuottaa ja tappaa eläimet. Esimerkiksi siat ja naudat keinosiemennetään tietyn suunnitelman mukaan. Porsaat tuotetaan, jotta niiden liha voidaan käyttää ravinnoksi; vasikat saavat alkunsa siksi, että niiden emien maito voidaan juoda. Tuotantoprosessi ei heijastele luonnon lainalaisuuksia, vaan ihmisen asettamia ehtoja ja tavoitteita.
Kuvitus: Iiris Silvola.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2019. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
