Hyönteisten syömisestä povataan ratkaisua maailman ruokaongelmaan. Hyönteisiä on syöty kautta ihmisen historian, mutta pitäisikö niiden syömistä jatkaa ja laajentaa?
Ympäristönäkökulmasta hyönteissyönnillä on etunsa. Hyönteiset muuttavat kasviaineksen eläinproteiiniksi verraten tehokkaasti. Hyönteiskilon tuottamiseen sanotaan kuluvan vain kymmenesosa naudanlihakiloon tarvittavasta rehumäärästä. Samoin tilaa ja vettä tarvitaan selvästi vähemmän, ja ilmastopäästötkin jäävät pieniksi.
Hyönteistenkin on kuitenkin syötävä, eikä ole samantekevää, millä ne ruokitaan. Hyönteisten on suunniteltu muuttavan erilaisia jätteitä syötäväksi proteiiniksi, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Tutkimusten mukaan jätteillä eivät ruokahyönteisetkään pötki pitkälle. Parhaiten pärjäsivät ja eniten proteiinia tuottivat ötökät, jotka saivat syödäkseen samanlaista viljapohjaista rehua kuin broilereille syötetään, jolloin myös rehunmuuntosuhde jäi broilerin tasolle.
Mutta mitä tiedämme siitä, miten hyönteiset kokevat elämänsä? Kaipaavatko hyönteiset virikkeitä ja tuntevatko ne tuskaa, kun ne heitetään elävinä pannulle paistumaan?
Hedelmäkärpänen välttelee ikäviä tilanteita
Vaikka hyönteiset ovat kaikkein suurin eläinluokka, niistä tiedetään vähän. Vain harvaa lajia on tutkittu, niiden mielenliikkeitä vielä vähemmän. Onko hyönteisillä ylipäänsä mieltä? Hyönteisten aivot ovat pikkuruiset, mahtuuko niihin älyä tai tietoisuutta?
Vaikka hyönteisten hermosto poikkeaa paljon nisäkkäiden hermostosta, aivojen perusrakenne on sama. Siitä jotkut tutkijat päättelevät, että hyönteisillä voi olla jonkinlainen tietoisuus ja subjektiivinen kokemusmaailma. Hedelmäkärpästen on havaittu punnitsevan ympäristöstä saamaansa tietoa ja toimivan itselleen edullisimmalla tavalla, ja ne myös oppivat nopeasti välttämään ikävien tuntemusten aiheuttajaa.
Jotkin tutkimustulokset viittaavat siihen, että hyönteisillä on tunteita, ne esimerkiksi pelkäävät.
Vaikkei ehkä ole reilua yrittää määritellä hyönteisten älyä ihmisen standardien mukaan, jostain on aloitettava. Monenlaisiin oloihin sopeutuvien ja sosiaalisten eläinten arvellaan olevan älykkäämpiä kuin yhteen ravintolähteeseen erikoistuneiden yksineläjien. Kaikkein älykkäimpinä pidetyt eläimet ovat sosiaalisia kädellisiä, varislintuja, valaita ja norsuja.
Tästä voisi päätellä, että fiksuimpia hyönteisiä ovat mesipistiäiset, muurahaiset ja termiitit. Tutkimustulokset tukevat tätä oletusta, mutta niihin on syytä suhtautua varauksella, sillä hedelmäkärpästen ohella juuri nämä yhteiskuntahyönteiset ovat kaikkein tutkituimpia.
Onko hyönteisellä tunteita?
Sen lisäksi, että mehiläiset ovat petoja suunnistamaan ja hahmottamaan etäisyyksiä, ne osaavat laskea ainakin neljään ja tunnistavat ihmisen kasvoista. Kuuluisa tanssi, jolla ne kertovat muille hyvän mesiapajan löytymisestä, kertoo harvinaisesta kyvystä kommunikoida symbolein. Kimalaiset puolestaan ovat oppineet laboratoriossa vetämään ruoan narusta luokseen ja myös opettaneet taidon lajitovereilleen.
Entä sitten hyönteisten tunteet? Jotkin tutkimustulokset viittaavat siihen, että hyönteisillä on tunteita, ne esimerkiksi pelkäävät. Niiden mieliala muuttuu optimistisemmaksi tai pessimistisemmäksi aiempien kokemusten mukaan, aivan kuten nisäkkäilläkin.
Kuten muistakin asioista, myös hyönteisten kivuntuntokyvystä tutkijat ovat eri mieltä. Koska kaikilla hyönteisillä ei ole ruumiissaan kipureseptoreita, on päätelty, että ne eivät tunne kipua. Näin siitä huolimatta, että monet hyönteiset muuttavat käytöstään kohdatessaan jotain epämiellyttävää, mitä yleensä pidetään osoituksena siitä, että eläin todella tuntee kipua eikä vain reagoi ärsykkeeseen automaattisesti.
Vielä 50 vuotta sitten tiedemaailmassa vallitsi ajatus, että eläimet eivät tunne kipua. Niinpä niitä leikeltiin elävältä eläinkokeissa ilman anestesiaa. Vielä 1980-luvun alussa uskottiin, että keskosvauvat eivät tunne kipua, ja heille tehtiin kirurgisia operaatioita ilman anestesiaa. Sittemmin nämä käsitykset on osoitettu vääriksi, mutta sitä ennen ehdittiin aiheuttaa mittaamattomia kärsimyksiä lukemattomille yksilöille.
Vaikka tutkijat eivät ole yksimielisiä hyönteisten henkisestä elämästä, virheistä tulisi oppia. Meidän tulisi noudattaa myös hyönteisten ja muiden selkärangattomien kanssa varovaisuusperiaatetta ja olla altistamatta niitä asioille, jotka saattavat aiheuttaa niille kärsimystä. Ihmisten ei tarvitse syödä eläimiä proteiinia saadakseen.
