Tom Regan – mies, joka haastoi hyvinvointiteorian





Animalia
Mirja Kolttola


Yhdysvaltalainen filosofian professori Tom Regan on vaikuttanut teoksellaan The Case of Animal Rights vahvasti eläinoikeusliikkeen syntyyn.

Vuonna 1938 syntynyt Tom Regan on yhdysvaltalainen filosofian professori, joka vielä eläkepäivinään on julkaissut eri yhteyksissä ajatuksiaan eläinten oikeuksista. Hän vaikutti vahvasti eläinoikeusliikkeen syntyyn vuonna 1983 julkaistulla ja vuonna 2004 päivitetyllä teoksellaan The Case of Animal Rights.

Reganin eläinajattelun lähtökohtana on termi oman elämänsä subjekti (subject-of-a-life). Mikä tahansa olento, jolla on monimutkaisempi mielenmaailma käsittäen halut, uskon, muistin, aikeen ja tulevaisuuden tajun sekä monet muut kyvyt ja kokemuspohjat, on oman elämänsä subjekti. Suurin osa eläimistä on siis oman elämänsä subjekteja. Tämän peruskriteerin pohjalta Regan määrittää käsityksensä siitä, että eläimillä ja ihmisillä tulisi olla samankaltaiset oikeudet.

Reganin mukaan miltei jokainen elävä olento on oman elämänsä subjekti ja kiinnostunut oman olemassaolonsa jatkumisesta riippumatta olemassaolon arvosta tai hyödyllisyydestä muille. Reganin mukaan arvoa kenties voidaan määritellä esimerkiksi hyödyllisyyden mukaan, mutta se ei poista jokaiselle kuuluvaa itseisarvoa. Se puolestaan määrittelee olennon moraaliset oikeudet.

Tom Regan.
Tom Reganin mukaan eläimillä on ihmisarvoon verrattavaa itseisarvoa.

Moraalisista oikeuksista

Moraalisista oikeuksista puhuessaan Regan eroaa monista muista filosofeista, kuten esimerkiksi eläinoikeusfilosofi Peter Singeristä. Hyvinvointiteoriassaan Singer kannattaa utilitarismia, jonka Regan puolestaan kyseenalaistaa ajattelussaan voimakkaasti. Reganin mukaan itseisarvon luoma moraalinen oikeus oikeuttaa olennon olemassaolon, vaikkei tämä olisikaan muille hyödyllinen tai tuottaisi iloa ympärilleen. Tätä voidaan kutsua “kunnioituksen periaatteeksi”: itseisarvon omaavaa olentoa tulisi kohdella kunnioittaen olennon itseisarvoa. Tasa-arvoinen kohtelu on siis jokaisen velvollisuus.

Jos haluamme toimia moraalisesti oikein, ei meidän tulisi Reganin mukaan käyttää eläimiä omiin tarkoitusperiimme lainkaan.

Reganin teorian mukaan emme ole kuitenkaan olentoina täysin samalla viivalla, sillä on ymmärrettävää, että eläimiltä puuttuu samanlainen moraalitaju kuin ihmisiltä. Toisaalta ihmislapsenkaan moraalitaju ei ole samalla tavalla kehittynyt kuin aikuisen ihmisen. Moraaliset oikeudet voidaan siis jakaa kahdelle ryhmälle: moraalisille “agenteille” ja moraalisille “kohteille”.

Moraalinen “agentti” on olento, joka kykenee ymmärtämään moraalin käsitteen ja moraalisen teon määritelmiä, yleisen käsityksen mukaan siis aikuinen, täysjärkinen ihminen. “Kohde” taas on olento, joka ei ymmärrä moraalin käsitettä, kuten lapsi, kehitysvammainen tai eläin.

Reganin mukaan “agentilla” on velvollisuus kohdella sekä “agentteja” että “kohteita” tasavertaisesti ja näiden itseisarvon tuomien moraalisten oikeuksien mukaan. Eläinten kunnioittava kohtelu ei siis ole pelkästään kilttiä tai tunteellista puuhaa, vaan oikeudenmukaisuutta.

Jos haluamme toimia moraalisesti oikein, ei meidän tulisi Reganin mukaan käyttää eläimiä omiin tarkoitusperiimme lainkaan.

Regan myös korostaa, että eläinoikeusliike ja ihmisoikeusliike kulkevat käsi kädessä. Hänen teoriansa mukaan vaadittaessa oikeuksia kummalle ryhmälle tahansa, täytyy logiikan mukaan vaatia oikeuksia samalla toisellekin.

Kuva: Pixabay (artikkelikuva) & Bryan Regan (kuva Tom Reganista).

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2013. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).






Julkaistu: syyskuu 2, 2013