Miksi on välttämätöntä puhua eläinoikeuksista, kun puhumme ilmastosta? Jos haluamme ratkaista ilmastokriisin kestävästi, meidän on otettava huomioon myös eläinten oikeudet.
Maapallon nisäkkäistä 60 prosenttia on ihmisen ruoaksi kasvattamaa karjaa ja vain 4 prosenttia luonnonvaraisia eläimiä. Maailman kaikista linnuista 70 prosenttia on siipikarjaa. Eläintuotanto kiihdyttää ilmastokriisiä ja edistää luontokatoa. Silti eläintuotantoon ei juuri puututa, paitsi tehostamalla sitä. Eläimiä jalostetaan, jotta ne kasvavat yhä nopeammin ja pienemmällä rehumäärällä. Eläimiä kasvatetaan yhä isommissa tuotantolaitoksissa.
Ilmastokriisi on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys. Jos eläinten oikeuksia poljetaan yhä enemmän ilmanmuutoksen vuoksi, voimmeko todella kutsua eläinperäistä ruokaa vastuulliseksi? Myös päästöjen kannalta kasviperäinen ruoka on aina parempi vaihtoehto.
Kirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäen mielestä sekä hallitukset että ympäristöliike ovat toimineet edesvastuuttomasti vähätellessään eläintuotannon osuutta ilmasto-ongelmasta.
“Asia on tietysti vaikea sekä poliitikoille että ympäristöjärjestöille, koska suurin osa ihmisistä on edelleen lihansyöjiä. Meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä ilmastokriisistä vähentämättä eläinperäisen ravinnon osuutta ruokavaliostamme”, Isomäki sanoo.
Tällä hetkellä Isomäen agendalla on erityisesti Amazonin sademetsä ja Amazonia ei saa kuolla -kampanja. Kampanjan tavoitteena on saada Suomi yhteistyöhön Brasilian kanssa Amazonin pelastamiseksi.
Amazonin sademetsistä on nyt tuhottu jo noin 20 prosenttia ja toinen 20 prosenttia on menettänyt ison osan puustostaan. Tuhoutuneesta sademetsäalueesta vähän yli 80 prosenttia on karjalaitumena ja loppuosalla kasvatetaan pääosin soijaa tai muuta karjan rehua. Noin 75–95 prosenttia Amazonin metsätuhoista on seurausta lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden tuotannosta.
”Ihmiskunnan halu tuottaa yhä suurempia määriä lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita uhkaa pelkästään Amazonian tuhoutumisen kautta varmistaa täysimittaisen ilmastokatastrofin toteutumisen.”
Isomäen mukaan eläintuotannon päästöt ovat myös muualla paljon suuremmat kuin on haluttu myöntää. Tekoaltaiden ja rehevöityneiden järvien metaanipäästöt eivät ole energiantuotannon tai luonnollisia päästöjä, ne ovat seurausta maatalouden ja ennen kaikkea eläintalouden synnyttämästä rehevöitymisestä.
”Tuhansien eri tutkimuksien perusteella vaikuttaa myös siltä, että miljardit laidunmaa- ja rehupeltohehtaarit vapauttavat edelleen ilmakehään hyvin suuria määriä hiilidioksidia. Näitäkään päästöjä ei kuitenkaan tällä hetkellä lasketa ihmisen aiheuttamiksi kasvihuonepäästöiksi”, Isomäki sanoo.
Suomessa käytetty soijarehu saattaa aiheuttaa metsäkatoa
Suomessa brasilialaista soijaa käytetään yhä yleisesti sikojen ja broilerien ruokintaan. Finnwatch teki vuonna 2021 kyselyn 12 liha- ja rehuteollisuuden yritykselle. Niistä yhdeksän kertoi, että heidän tuotteissaan käytetään brasilialaista soijaa.
”Broilerien tuotantoon liittyy myös metsäkatokysymys. Suomalaisessakin tuotannossa käytetty rehu saattaa aiheuttaa metsäkatoa”, WWF:n suojeluasiantuntija Elisa Niemi kertoo.
WWF:n vuonna 2021 toteutetun kyselyn perusteella broilereiden ja kananmunien tuotannossa käytetyn soijarehun alkuperästä ei ole aina varmuutta. Suomeen tuotiin yhä soijarehua, jonka tuotanto on saattanut aiheuttaa metsäkatoa.
WWF:n selvityksessä seitsemän vastaajaa kahdestatoista oli allekirjoittanut suomalaisen soijasitoumuksen. Sitoumuksen tavoitteena on siirtyä vastuullisesti tuotettuun soijaan. Sertifiointi on siis lisääntynyt, mutta se perustuu merkittävissä määrin niin kutsuttujen sertifikaattikredittien ostoon. Kreditit toimivat niin, että yritys hankkii ostamansa soijan verran sertifikaattikredittejä. Tämä taas voi tarkoittaa sitä, että ostettu soija voi kuitenkin olla peräisin juuri raivatulta pellolta, jonka tieltä on tuhottu metsää tai muuta luonnontilaista elinympäristöä.
WWF:n soijaselvityksessä todetaan, että lihansyönnin vähentäminen ja siirtyminen kohti kasvipainotteista ruokavaliota vähentää lihan kysyntää ja samalla soijarehuntuotantoa.
”Eläintuotannon ilmastopäästöt ovat merkittävät. Viime vuosina on noussut yhä selkeämmin yleiseen keskusteluun, että samalla, kun toimitaan ilmastokriisin pysäyttämiseksi, täytyy torjua myös luontokatoa. Eläintuotanto vie valtavasti maa-alaa. Jos emme muuta ruokajärjestelmää, emme pysty ratkaisemaan ihmiskunnan keskeisiä haasteita”, Niemi sanoo.
Ilmastokriisi ja pandemiariskit pakottavat puhumaan eläimistä
Broilerinkasvatukseen liittyy erityisen paljon hyvinvointiongelmia. Suomalainen syö vuosittain 28,3 kiloa broilerinlihaa, eli lähes 17 broileriyksilöä vuosittain. Kaiken kaikkiaan Suomessa teurastetaan ja syödään noin 82 miljoonaa broileriyksilöä vuodessa. Keskikokoisella suomalaisella tilalla on kerrallaan yhteensä noin 70 000 broileria.
Broilerikana on jalostettu kasvamaan epäluonnollisen nopeasti syötävään kokoon: sen paino yli 30-kertaistuu reilussa kuukaudessa. Vaikka lintu näyttää 2,2 kiloisena aikuiselta kanalta, se on todellisuudessa pieni viisiviikkoinen linnunpoikanen. Nopea kasvatustahti ja jalostus aiheuttavat linnuille kärsimystä ja ahdas kasvatustila estää lajityypillisen käyttäytymisen.
Broilerin- ja kalankasvatusta puolustetaan eettisyydellä ja kestävyydellä ilmastonäkökulmasta. Se kuitenkin aiheuttaa kärsimystä miljoonille eläinyksilöille. Animalian kampanjavastaavan Tiina Ollilan mielestä tämä tuntuu uskomattomalta.
”Broilerin- ja kalantuotanto vaatii vuosittain miljoonien ja kymmenien miljoonien tuntevien yksilöiden tappamista, jota ei voi massatuotannossa tehdä ’inhimillisesti’. Eläintuotannon välttämättömien käytäntöjen piilottaminen kuluttajien katseelta on onnistunut, mutta nyt osana muun muassa pandemiariskejä ja ilmastokriisin päivänpolttavia puheenaiheita myös eläimistä on pakko alkaa puhua”, Ollila sanoo.
Ollilan mukaan eläinoikeudet ja ilmastokysymys yhdistetään ympäristöliikkeen ja eläinoikeustoimijoiden yhteistyöllä. Hän myös toivoo, että media tarttuisi rohkeammin eläinaiheisiin.
”Eläintuotannon osuutta tulisi tuoda esiin paitsi päästöissä, myös maankäytössä. Suomessa ei ole käyty aidosti yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten suurin osa pelloista on eläintuotannon käytössä ja miten eläintilojen lanta on vaikuttanut Itämereen”, Ollila sanoo.
Hänen mukaansa on tärkeää, että eläinoikeudet näkyvät myös ympäristöliikkeen puheissa. Jos eläinten näkökulmaa ei oteta huomioon, voidaan päätyä tekemään uusia huonoja päätöksiä.
”Vaarana on se, että eläinteollisuuden alat edunvalvojineen onnistuvat hyvinvointipesemään tuotantoa tai perustelemaan vaikkapa broilerintuotantoa vähäpäästöisenä eläintuotannon muotona.”
Ollila ymmärtää, että eläinoikeusnäkökulman mukaan ottaminen ilmastokeskusteluun voi olla vaikeaa.
”Eläinten sivuuttaminen on ollut helppoa, sillä eläimiä puolustaa niin harva ja eläinoikeuksista puhuminen ärsyttää monia ihmisiä.”
Jotta ilmastokeskustelussa otettaisiin huomioon kaikki ilmastokriisiin vaikuttavat tekijät, eläintuotannosta pitää uskaltaa puhua. Helsingin Sanomat julkaisi heinäkuussa jutun, jossa kyseenalaistettiin broilerintuotannon eettisyys ja ilmastoystävällisyys. Eläinoikeudet ja ilmasto alkavat pikkuhiljaa näkyä yhdessä. Kenties meillä tehdään lähitulevaisuudessa ilmastopolitiikkaa, joka huomioi myös eläinyksilöt.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2023. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: iStock.com / Uwe-Bergwitz
