Uuden hallituksen synty kirvoitti kesällä omassa tuttavapiirissäni ja julkisuudessakin ihmettelyä, miksi ”liberaali” RKP lähti oikeistokonservatiivien kelkkaan. Enemmistö kommentoijista vaikutti aidosti hämmentyneiltä. Joku taas heittäytyi kyyniseksi ja esitti, ettei RKP:lla koskaan mitään periaatteita ollutkaan, vain vallanhimoa.
Kun asiaa katsoo Pohjanmaan tarhoille vangittujen eläinten näkökulmasta, keskustelu tuntui kummalliselta. On vaikea mieltää liberaaliksi saati edistykselliseksi puoluetta, joka tukee eettisesti sietämätöntä, taloudellisesti surkeaa ja Suomen mainettakin jo haittaavaa turkisalaa. Toisaalta RKP on kaikista puolueista tinkimättömin kielivähemmistöjemme puolustaja, joten väite sen periaatteettomuudesta ei sekään vastaa todellisuutta.
Moni kaltaiseni enemmistökielinen tuntuu näkevän RKP:n jonkinlaisena harmittomana muumipuolueena, joka noin yleisesti ottaen on kyllä hyvän puolella, mitä nyt joskus jumittuu niin sanotusti sivuraiteille. (Mitäpä väliä suomenkieliselle on, tuleeko esimerkiksi hätäkeskukseen soittaessaan ymmärretyksi ruotsiksi.)
Turkiskieltoon tähtäävän työn kannalta harha on kohtalokas, sillä Pohjanmaan rannikon tarhauskunnissa RKP on suvereeni valtapuolue osuuksilla, joihin edes keskusta ydinalueillaan ei yllä. Perinteisesti arvokonservatiivisen ja yrittäjämyönteisen Pohjanmaan vakaa äänestäjäkunta on resurssi, jota puolueella ei ole varaa menettää.
Itse uskon, että RKP:n syy tukea tarhausta ei ensisijaisesti löydy halusta piinata eläimiä, paikallisluontoa ja kansantaloutta. Valtakunnallisesti RKP:n politiikkaa ohjaava periaate on ruotsinkielisten suomalaisten kielellisten oikeuksien turvaaminen – työ, joka viime vuosikymmeninä on koko ajan vaikeutunut. Pohjanmaan paikallistasolla taas puolustetaan ”elinkeinoa”, jonka monet yhä mieltävät kuntataloudellisesti tärkeäksi.
Nämä seikat kietoutuvat toisiinsa, kun kielivähemmistö joutuu jatkuvasti puolustamaan oikeuttaan esimerkiksi viranomaisasiointiin äidinkielellään. Pohjanmaan rannikolla huoli kuntatalouden murenemisesta on viime kädessä huolta äidinkielisen elintilan katoamisesta.
Kun siis seuraavan kerran kuulet sanan pakkoruotsi, mieti hetki kettuja. Kielirauha voisi olla yksi tie heidän vapauteensa.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2023. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Andrew Skowron / We Animals & Johan Forslund.
