Yhteiskunnallisten arvojen muuttumiseen liittyy usein rakennemuutos, jonka myötä yhtäältä jotkin elinkeinot supistuvat tai häviävät ja toisaalta syntyy uusia toimialoja ja työpaikkoja. Yksi esimerkki tällaisista murrosaloista on turkistarhaus, jonka yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on asteittain vähentynyt parin viime vuosikymmenen aikana.
Useimmissa Euroopan unionin maissa turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain, ja Suomessakin tarhauksen lopettamisesta on aika ajoin käyty yhteiskunnallista keskustelua. Tämä keskustelu kääntyy usein väittelyksi siitä, onko turkistarhaus Suomen talouden kannalta merkittävä toimiala vai ei, ja jos tarhaus joskus päätettäisiin lopettaa, miten alan yrittäjät ja palkansaajat voisivat työllistyä uudelleen. Laatimani selvitys turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista, johon tämäkin kirjoitus pohjautuu, yrittää löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Tärkeimpiä tarkastelunäkökulmia tässä mielessä ovat turkistarhauksen vientitulot, työllistävä vaikutus sekä julkisen sektorin saamien verotulojen määrä.
Alan vaikutukset työllisyyteen ja verotuloihin pieniä
Kaksi kolmasosaa Suomen turkisvientituloista tulee sellaisista turkisnahoista, jotka on tuotu Suomeen muualta, useimmiten Puolasta. Näin ollen yksi kolmasosa vientituloista jää kotimaahan ja kaksi kolmasosaa menee ulkomaisille tuottajille. Kokonaisuudessaan nämä Suomeen jäävät vientitulot muodostavat 0,2 prosenttia Suomen tavaraviennin arvosta.
Työllistävän vaikutuksen osalta selvityksessäni todetaan, että Pohjanmaan neljään maakuntaan keskittyvä turkistarhausliiketoiminta on suurimmaksi osaksi pienimuotoista ja osa-aikaista. Vuoden 2020 tietojen mukaan turkiskasvatus työllistää suoraan 826 henkeä: 473 yrittäjää ja 353 palkansaajaa. Turkiskasvatus, Saga Furs Oyj ja rehutehtaat työllistävät suoraan 1 100–1 200 henkeä, mukaan lukien osa-aikaiset ja kausityöntekijät. Alan kokonaisvaikutus työllisyyteen puolestaan on 1 795 henkilötyövuotta. Kuntatasolla turkistarhaus työllistää lukumääräisesti eniten henkilöitä Uudessakaarlepyyssä (148 henkeä), mutta kunnan työpaikkojen kokonaismäärään suhteutettuna turkistarhauksen työllistävä vaikutus on suurin Halsualla (6,6 % työpaikoista turkistarhauksessa).
Turkistarhausyhtiöiden maksamat yhteisöverot muodostavat 0,02 prosenttia Suomen valtion koko yhteisöveropotista. Kuntatasolla vaikutus on paikoitellen merkittävämpi. Turkistarhauksesta kunnille kertyvät yhteisöverot ja palkansaajien ansioverotulot vaihtelevat kunnasta riippuen välillä 0–146 euroa/asukas. Turkistarhausyhtiöiden kuntiin maksamat yhteisöverot puolestaan muodostavat 0–3,4 prosenttia yksittäisen kunnan yhteisöverokertymästä.
Siirtymäaikana tarvitaan rahallista kompensaatiota
Käytännössä turkistarhauksen hallittu ja oikeudenmukainen rakennemuutos tarkoittaisi sitä, että noin 200–300 kokoaikaisen tarhausyrittäjän toimeentulo tulisi varmistaa tai tulonmenetys kompensoida. Muiden, eli turkistarhausta osa-aikaisesti harjoittavien yrittäjien, tukitarve riippuu osa-aikaisuuden asteesta ja turkistarhauksen ohessa harjoitetun liiketoiminnan luonteesta. Toimialan kaikille yrittäjälle on syytä kompensoida heidän tekemiään investointeja siltä osin, kun näitä ei ehditä kuolettamaan siirtymäajan puitteissa. Myös alan kokoaikaisten palkansaajien uudelleentyöllistymistä on syytä tukea.
Tarhoilla oleville kiinteille rakenteille ja laitteille ei välttämättä löydy luontevasti uutta käyttöä, joten purkamis- tai muuntamistukea voidaan pitää tarpeellisena. Samoin valtion tuki räätälöidyille TE-palveluille on suositeltavaa, jotta turkistarhausalan yrittäjät ja työntekijät saisivat koulutus- ja työllistymispalveluita sekä neuvontaa jo siirtymävaiheen aikana. Tässä yhteydessä ikääntyvien yrittäjien ja työntekijöiden työllistymismahdollisuuksiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Yksilöiden tukemisen lisäksi on suositeltavaa pohtia myös alueellista kehitystä. Korkeasta työpaikkaomavaraisuudesta ja matalista työttömyysluvuista huolimatta Pohjanmaan alueen alkutuotantopainotteisen elinkeinorakenteen on todettu kaipaavan kehittämistä. Esimerkiksi maataloussektoriin liittyvää uudenlaista liiketoimintaa voisi tarjota herneen, härkäpavun ja makealupiinin kaltaisten kasvilajikkeiden viljely sekä jalostus proteiininlähteiksi. Toinen vaihtoehto on alueella jo harjoitettavan kasvihuoneviljelyn laajentaminen. Kolmas mahdollisuus olisi EU:n maatalouspoliittisten tukivälineiden kannustama vihreä siirtymä eli karjatalouden korvaaminen uusiutuvan energian tuotannolla ja kiertotalousliiketoiminnalla. Pohjanmaalla onkin jo käynnistynyt useita tuulivoimahankkeita sekä bio- ja kiertotaloushankkeita. Alueen elinvoiman kehittäminen saattaa myös tarvita valtion tukitoimia.
Oleellisessa roolissa lakkauttamisprosessissa on siirtymäajan pituus. Mitä pidempi on siirtymäaika, sitä vähemmän tarvitaan julkisen sektorin rahallista tukea. Silloin alan yrittäjien ja työntekijöiden on mahdollista kuolettaa tarhoihin tehdyt investoinnit, täydentää osaamistaan, hankkiutua uuteen työpaikkaan, kehittää uusia yritysideoita tai valmistautua eläkkeelle jäämiseen.
Ehdotukset seuraaviksi toimenpiteiksi
Jotta turkistarhausalan rakennemuutos toteutuisi kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla, ehdotan seuraavia toimenpiteitä.
- Perustetaan monialainen työryhmä, jossa on jäseniä ministeriöistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä järjestöistä, jotka edustavat paitsi tarhaajien, myös eläinten näkökulmaa. Työryhmä teettää tarkemmat selvitykset turkistarhaajien tämän hetken ikäjakaumasta, turkistarhauksen pää- ja sivutoimisuuden asteesta, toiminnan kannattavuudesta sekä kiinteiden rakenteiden nykykäyttöarvosta. Näiden selvitysten avulla pystytään tarkemmin arvioimaan siirtymäajan tarkkaa pituutta, tukitoimien tarpeellisuutta sekä mahdollisten tukisummien suuruutta.
- Turkistarhauksen lakkauttamisen siirtymäajaksi suositellaan 5–7 vuotta, joka lienee sopiva kompromissi valtion ja tarhausalan toimijoiden välillä. Jos siirtymäaika on lyhyempi, julkisista varoista maksettavaa rahallista tukea tarvitaan enemmän. Jos taas siirtymäaika on pidempi, yrittäjät ja palkansaajat eivät saa välttämättä lainkaan tukea.
- Turkistarhausalan rakennemuutos otetaan yhdeksi painopistealueeksi valtion ja Pohjanmaan maakuntien välisissä aluekehittämiskeskusteluissa. Valtio sitoutuu tekemään lisäpanostuksen alueen elinvoiman ja elinkeinorakenteen kehittämiseen.
- Valtio myöntää ely-keskuksille lisämäärärahan uuden liiketoiminnan kehittämiseen tarkoitettuihin yritysten kehittämispalveluihin ja -avustuksiin.
- Valtio myöntää TE-toimijoille (2024 lähtien kunnat) lisämäärärahan turkistarhausalan yrittäjien ja palkansaajien uudelleenkouluttautumisen ja työllistymisen tukemiseen.
- Valtio sitoutuu korvaamaan 40–50 % tarhauskiinteistöjen purkamis- ja/tai muuntamiskustannuksista erikseen päätettävään tarhaustoimipaikkakohtaiseen maksimisummaan asti.
Turkistarhauksen rakennemuutosta on järkevää tarkastella osana Pohjanmaan maakuntien koko elinkeinorakenteen uusiutumista sekä ylipäänsä työntekemisen tulevaisuutta. Raha on vain väline; rakennemuutoksen hallittu läpivienti vaatii ohjausosaamista, alueellista ennakointia, kykyä ideoida ja rohkeutta kokeilla uusia vaihtoehtoja.
Kirjoittaja on julkisen talousjohtamisen professori Tampereen yliopistossa.
Lue lisää (muualla verkossa)
Selvitys turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista
Kuva: Freezer / Unsplash
