Suurissa uskontoperinteissä ihminen on yleensä asetettu muiden eläinten yläpuolelle. Eläineettiset kysymykset nostavat kuitenkin päätään kaikkien katsomusten piirissä.
Uskonnot ja uskonnollinen ajattelu kietoutuvat erottamattomasti ihmiskunnan historiaan ja siten vaikuttavat suuresti myös eläinsuhteeseemme.
”Eri uskontoja koskeva tuntemus voi avata erilaisia kulttuurisia tapoja suhtautua muihin eläimiin ja näin lisätä ihmisten keskinäistä ymmärrystä. Eläinten oikeuksia edistäessä on hyvä huomioida, että myös nykyään valtava määrä ihmisiä kuuluu jonkin uskonnon vaikutuspiiriin”, sanoo uskontotieteilijä Terhi Hannola.
Hannola tekee väitöskirjaa tuotantoeläinten turvakodeista, jollaisen toimintaan on itsekin osallistunut, ja on kiinnostunut eläinten oikeuksista eri maailmankatsomuksissa. Hänen mukaansa uskonto ei ole erillään muusta yhteiskunnasta, minkä vuoksi myös sekulaarilla tiedolla ja keskustelulla on mahdollisuus vaikuttaa katsomusten piirissä.
Uskontotieteen dosentti ja yliopistonlehtori Heikki Pesonen opettaa ja tutkii uskontoperinteiden luontokäsityksiä ja niiden toimintaa suhteessa ympäristökriisiin. Pesonen sanoo, että Aasian uskontoja pidetään usein eläinmyönteisempinä kuin hierakkisempia juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia, vaikka mielikuva ei täysin ongelmaton olekaan. Myös buddhalaisuus, hindulaisuus ja jainalaisuus ovat monenlaisiksi haarautuvia konstruktioita, ja väkivallattomuuden ja kasvissyönnin ihanteetkin voivat jäädä arjen pakotteiden jalkoihin.
”Eräs tutkija kirjoittaa osuvasti, kuinka kehitysmaiden köyhillä ihmisillä ei ole varaa ajatella ja toimia ekologisesti, koska prioriteettina on pysyminen hengissä. Intiassa ylempien kastien jäsenet eivät yleensä syö palvotun lehmän lihaa. Alemmissa kasteissa ja kastittomien joukossa lihan ja myös vanhuuteen kuolleiden lehmien syöminen on kuitenkin ilmeisesti varsin yleistä”, Pesonen kertoo.
Uskontojenkin eläinsuhde elää ajassa
Pesosen mukaan kysymys ihmisen ja eläimen suhteesta uskonnoissa ei ole alkujaan ollut eettinen, vaan sen kautta on käsitelty ihmisen paikkaa maailmassa, erityisesti suhteessa yliluonnolliseen ja jumalalliseen todellisuuteen. Karkeasti yleistäen suuret uskontoperinteet määrittävät yleensä eläimen ihmisen alapuolelle, vaikka esimerkiksi uudessa ekopakanuudessa suhde on toisenlainen. Ekopakanuus on uususkonnollisuuden muoto, joka korostaa ihmisen ja muun luonnon tasa-arvoista suhdetta.
”Ympäristö- ja eläineettiset tulkinnat ovat tulleet myöhemmin, kun ne on alettu nähdä reagointia vaativina yhteiskunnallisina kysymyksinä. On alettu korostaa perinteistä löytyviä kohtia, joissa tuodaan esille ihmisen ja eläimen läheistä suhdetta, samankaltaisuuksia ja yhtäläistä asemaa ’elämän verkostoissa’. Voisi ehkä ajatella, että lihansyönnistä on tämän myötä alkanut tulla suurissakin uskonnoissa eettinen kysymys.”
Hannola, Pesonen ja sosiaalietiikan ja teologisen etiikan tutkija Noora Koivulahti kuuluvat RED-tutkimusverkostoon, joka koostuu Suomen johtavista ympäristö- ja kehityskysymyksiä tarkastelevista uskonnontutkijoista. Koivulahti tekee väitöskirjaa eläin- ja ihmisoikeuksien moraalifilosofisista perusteluista. Hänen mukaansa kristinuskossa vedotaan usein Vanhan testamentin luomiskertomuksessa annettuun “lupaan” hallita eläimiä.
”Uskonnolliset tekstit ovat kuitenkin aina avoimia tulkinnoille, eikä niissä juuri koskaan suoraan oikeuteta kärsimyksen aiheuttamista eläimille. Uskonnollisessa etiikassa löytyykin paljon enemmän sellaisia kohtia, jotka kannustavat muiden huomioimiseen ja kohteluun arvostavasti”, Koivulahti sanoo.
Esimerkiksi teologi Andrew Linzey on kuvannut teologisen version eläinten oikeuksista: Eläimet kuuluvat Jumalalle, ne ovat arvokkaita Jumalan silmissä ja ne elävät Jumalalle.
”Suomessa uskonnollinen keskustelu eläinten oikeuksista on vasta alkamassa, mutta luulen sen lisääntyvän. Yhtenä esimerkkinä keskustelun tarpeesta on pappi Kari Kuulan tuotantoeläimiä puolustavasta kirjoituksesta aiheutunut kohu”, Koivulahti kertoo.
Rauhan ihanne maan päällä tai paratiisissa
Heikki Pesonen sanoo, että kaikista uskonnoista löytyy tulkittaessa ihanteita ihmisen ja muun elollisen maailman rauhanomaiseen yhteiseloon. Hindulaisuudessa on jumaluuksia, jotka on kuvattu eläinten muodossa tai joilla on eläinseuralaiset, buddhalaisuuteen taas kuuluu kaikkiin olentoihin kohdistuva myötätunnon etiikka.
”Islamin osalta on monesti viitattu esimerkiksi siihen, kuinka Koraanissa jumala tarjoaa roolia luomakunnan tilanhoitajana myös muille luomakunnan olioille kuin ihmisille, mutta nämä eivät halua tätä vastuuta ottaa. Tätä on tulkittu esimerkiksi siten, että jumala näin osoittaa, että ihminen ja muut eläimet ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa jumalaan”, Pesonen kertoo.
Jesaja 11:6 kuvaa luonnonvastaiselta kuulostavaa rauhanidylliä, jossa ”vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena”. Noora Koivulahden mukaan jotkut kristilliset kirkkoisät ovat tulkinneet tätä raamatunkohtaa niin, että ennen syntiinlankeemusta eläimet elivät harmoniassa keskenään syöden vain kasviksia. Syntiinlankeemuksen jälkeen eläimet alkoivat tappaa toisiaan ja ihmiset syödä niitä.
”Kasvissyönti edustaisi eskatologista, eli lopun aikoihin liittyvää, paluuta paratiisin tilaan. Teologiassa on käsitelty paljon myös ristiriitaa sen välillä, mikä on eettisesti oikein ja mikä on mahdollista tässä maailmassa. Monesti onkin ajateltu, että rauha ja kärsimyksen loppuminen onnistuu vasta tuonpuoleisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea mahdollista ei tulisi tehdä kärsimyksen välttämiseksi jo tässä maailmassa”, Koivulahti sanoo.
Kohti muutosta opetuksia tulkiten
”Nykyään tiedämme, että monet eläimet vastaavat kyvyiltään ihmisiä tai ainakin pieniä lapsia. Eläimiä ei kuitenkaan tarvitse nähdä ihmisen vertaisina kyvyiltään, jotta niiden eettinen kohtelu olisi perusteltua. Andrew Linzey vertaa suhdetta ennemminkin aikuisen ja lapsen väliseen kuin kuninkaan suhteeseen hallitsemiinsa alamaisiin. Se tarkoittaa, että meillä olisikin suurempi eettinen vastuu niistä, jotka ovat meitä ihmisiä heikompia ja kyvyiltään vähäisempiä”, Koivulahti kertoo.
Terhi Hannola uskoo, että eläinoikeusajattelu on mahdollista sovittaa yhteen eri uskontoperinteiden kanssa, mutta se voi vaatia jo olemassa olevien eettisten opetusten ulottamista pelkästään kanssaihmisistä myös muihin lajeihin. Lisäksi voi olla tarpeen suhteuttaa uskontoperinteet nykypäivän olosuhteisiin.
Esimerkiksi islamissa on annettu eksplisiittisesti lupa syödä tietynlaisten eläinten lihaa, ja tämän vuoksi osa muslimeista katsoo, ettei ihmisen tulisi itse tehdä rajoituksia siihen, mitä Jumala on sallinut. Jotkut muslimit kuitenkin painottavat sitä, ettei lupa syödä lihaa tarkoita velvoitetta.
”Se, että ihmisen on ollut aiemmin tietyissä olosuhteissa oman selviytymisensä kannalta pakko hyödyntää muita eläimiä esimerkiksi ravinnokseen, heijastuu vanhoista uskonnollisista teksteistä. Nykypäivänä tämä ei kuitenkaan ole enää välttämätöntä”, Hannola sanoo.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Monthaye / Unsplash
