Eläinsuojeluvalvonnan tehostaminen on yksi Animalian vaatimista parannuksista uuteen eläinlakiin. Millaista eläinsuojeluvalvonnan arki nykyisin on?
Kun Laura Ölander aloitti virassaan vuonna 2015, hänellä oli jo jonkinlainen käsitys työstä.
”Olin jo valmistumiseni jälkeen tehnyt eläinsuojelutyötä kunnaneläinlääkäreiden viransijaisena Pohjanmaalla. Yllätyksenä on ehkä tullut suuri työmäärä, työkentän monipuolisuus ja se, miten huonosti joillakin ihmisillä Suomessa menee sekä taloudellisesti että mielenterveydellisesti.”
Työtä on paljon
Valvontaeläinlääkärit tekevät paitsi ilmoituksiin perustuvia eläinsuojelutarkastuksia myös suunnitelmallista valvontaa esimerkiksi isoissa talleissa, kenneleissä, eläinkaupoissa, oriasemilla, polttolaitoksissa ja haaskoilla. Lisäksi työhön kuuluu eläintautilain mukaista valvontaa, sivutuotevalvontaa sekä vienti- ja tuontitarkastuksia.
Työmäärä on valtava. Kaikkia tarkastuksia ei ehdi tekemään.
Valvontaa ohjataan aluehallintovirastosta, eli AVIsta, mutta Ölanderin lähin esimies on kunnan ympäristöterveydenhuollon johtaja. Kunta laskuttaa valvontaeläinlääkärin palkan valtiolta.
Työmäärä on valtava. Kaikkia tarkastuksia ei ehdi tekemään, ja erityisesti suunnitelmallinen valvonta jää eläinsuojeluilmoitusten tarkastamisen jalkoihin. Ölanderin mukaan Kouvolan seudulla riittäisi töitä hyvinkin parille kolmelle valvontaeläinlääkärille ja tilanne on todennäköisesti sama kaikkialla muuallakin maassa.
Paperitöitä on paljon. Valtaosa työtunneista kuluu kuitenkin tarkastuskäynneillä ristiin rastiin Kouvolan ja Iitin maaseudulla. Väkivallan uhka on arjessa usein läsnä.
”Pyrin tekemään tarkastukset ennalta ilmoittamatta, mutta aina se ei ole mahdollista. Jos asiakas on väkivaltainen tai yrittää estää tarkastukseni, pyydän poliisin mukaan virka-avuksi”, Ölander kertoo työnsä arjesta.
Erityisesti seuraeläinten tapauksissa hänen apunaan on Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistys, jonka kanssa yhteistyössä on muun muassa pelastettu koiria huonoista oloista etsimään parempaa kotia sekä pienennetty kissapopulaatioita.
Laura Ölanderin virassaoloaikana Kouvolassa on päätynyt kymmenkunta niin lemmikki- kuin tuotantoeläimiäkin koskevaa eläinsuojelutapausta käräjäoikeuteen, ja kaikissa omistajat ovat saaneet tuomion. Salpausselän syyttäjänvirastossa on yksi eläinsuojelurikoksiin erikoistunut syyttäjä, ja Ölander kiitteleekin alueensa nopeaa eläinsuojelurikosten käsittelyä.
Lakiuudistukset uhkana eläinsuojelulle
Vasta muutaman vuoden käytössä ollut valvontaeläinlääkärijärjestelmä on ollut iso edistysaskel eläinsuojelussa, mutta tuleva maakuntauudistus uhkaa romuttaa sen. On esitetty, että eläinlääkäreiden sijasta valvontaa tekemään voitaisiin palkata agronomeja tai biologeja. Näin saataisiin muutaman sadan tuhannen euron säästö valvonnan kuluihin, jotka ovat nykyisellään noin 7 miljoonaa euroa vuodessa. Ölanderia suunnitelmat huolestuttavat.
”Muilla ammattiryhmillä ei ole työn edellyttämää laajaa koulutusta. Eläinlääkärit perehtyvät sairaudenhoidon lisäksi eri eläinlajien hyvinvointiin, ruokintaan, pito-olosuhteisiin ja lajinomaiseen käyttäytymiseen. He ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan eläinten kipua ja kärsimystä, ja heillä on parhaat valmiudet määrätä jatkotoimet esimerkiksi kroonisesti sairaiden eläinten kohdalla.”
Lisäksi valvontaeläinlääkärien koulutuksessa perehdytään laajasti eläinsuojelulainsäädäntöön ja hallintomenettelyyn.
”Hallintomenettelyn hallitseminen on tärkeää asianosaisten oikeusturvan ja tasavertaisen kohtelun kannalta, ja se on myös tehokkaan eläinsuojeluvalvonnan perusta. Poliisin lisäksi myös maakunnan virkaeläinlääkärien pitäisi vastata eläinsuojeluvalvonnasta maakunnissa.”
Maakuntauudistuksen lisäksi myös eläinsuojelulain uudistus vetää eläinlääkärin synkäksi.
”Lakiin pitäisi ehdottomasti tulla jatkuva vedensaanti, koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä sekä emakkohäkkikielto. Ongelmallista on myös se, että vain sonnien pitäminen parressa kielletään. Kiellon pitäisi koskea kaikkia nautoja. Näillä näkymin laki on vanhentunut jo ennen voimaantuloaan.”
Kuva: Salla Tuomivaara.
