Vaikka eläinten oikeuksista ja villieläinten käyttämisestä viihteessä on viime vuosina puhuttu paljon, yllättävän moni julkaisee omissa sosiaalisen median kanavissaan täysin kritiikittömästi kuvia delfinaarioista, sirkuksista, eläintarhoista, elefanttiratsastuksesta tai apinasta olkapäällään.
Kuluva talvi on tuntunut loputtomalta marraskuulta. Moni on päättänyt paeta pimeyttä Etelä-Eurooppaan tai muille mantereille. Matkaillessa tulee usein tehtyä valintoja, jotka liittyvät myös eläinten oikeuksiin. Ja vaikka muutamat matkatoimistot ovat tehneet periaatepäätöksen, etteivät enää myy ja markkinoi asiakkailleen esimerkiksi lippuja delfinaarionäytöksiin, on suurin osa matkatoimistoista unohtunut aikaan, jolloin eläimiä ei vielä osattu ajatella tuntevina yksilöinä.
Apaattinen jääkarhu istumassa eläintarhassa valkoiseksi maalatun betonin päällä, delfiini uimassa ympyrää altaassa, itsensä kokoiseen pussiin suljetut kilpikonnat avaimenperiksi päätyneinä, valtava käärme kuvia varten poseeraavien ihmisten harteilla, hevonen vetämässä turistikärryjä aamusta iltaan, papukaijat leikattuine siipineen istumassa kepin nokassa — lista on loputon. Matkoillani olen törmännyt todella kurjiin eläinkohtaloihin ja hämmästellyt riemusta hihkuvia ihmislaumoja näiden eläinten ympärillä. Maailmassa on aina löytynyt ihmisiä, jotka vangitsevat eläimiä ja rahastavat turisteja eläinten kustannuksella, ja aina on löytynyt turisteja, jotka eivät piittaa tai tule ajatelleeksi, mitä viihteen taakse kätkeytyy. Hauska hetki matkailijalle tarkoittaa kuitenkin koko elämän mittaista vankeutta eläimelle.
Kaikkiin edellä mainittuihin esimerkkeihin liittyy runsaasti eläinten hyvinvointiongelmia: eläintarhoissa ja delfinaarioissa eläimillä on hyvin usein liian pienet ja virikkeettömät tilat, norsut koulutetaan erittäin julmilla tavoilla ja hevoset joutuvat vetämään kärryjä paahtavassa kuumuudessa. Eikä ole tavatonta, että toisinaan jokin hevosista saattaa lyyhistyä kuolleena maahan kesken matkan.
Matkailuvalintoja ohjaavat pitkälti matkaopaskirjat, matkatoimistot ja matkailusivustot. Näistä jokaisen tulisi tuntea eettinen vastuunsa eikä suositella sellaisia viihdykkeitä, jotka ovat selkeästi epäeettisiä ja aiheuttavat eläimille kärsimystä.
Matkailijoille yksi toimivimmista keinoista on antaa palautetta sekä matkakirjoja julkaiseville kustantamoille, matkatoimistoille että matkailusivustoille ja kertoa asiallisesti, että eläimiin kohdistuviin matkailusuosituksiin tulisi kiinnittää huomiota. Matkalla kaikki päätökset ovat tietysti matkailijoiden itsensä tekemiä, mutta jos matkatoimisto tai matkaopaskirja suhtautuu kriittisesti eläinviihteeseen, on sillä varmasti vaikutusta siihen, minkälaisia valintoja matkoilla tehdään.
Eläinten käyttäminen viihteessä on täysin turhaa ja matkailla voi myös eläineettisesti. Me emme tarvitse norsuratsastusta tai eläintarhavierailuja, jotta matkastamme tulee onnistunut ja hauska. Eläimiä voi tarkkailla myös luonnossa, omissa puuhissaan luonnollisessa elinympäristössään. Olennaista on aina, että eläimillä on mahdollisuus poistua paikalta.
On olemassa matkanjärjestäjiä, jotka kunnioittavat luontoa ja joiden järjestämille safareille eläimiä ei ole tuotu tai kasvatettu matkailijoita varten. Tarkkana ja kriittisenä on syytä pysyä, jotta erottaa, milloin matkanjärjestäjä on oikeasti eläinten puolella ja milloin vain koristelee epäeettistä toimintaansa kauniilla sanahelinällä. Tämä on nimittäin valitettavan yleistä. Liian isot turistimäärät voivat aiheuttaa haittaa myös villinä eläville eläimille sekä niiden elinympäristölle.
Matkailijoilla on aina vastuu siitä, millaista toimintaa he tukevat. Sillä, että jättää eläinten kannalta ongelmallisen ohjelmanumeron väliin, voi lopulta olla hyvin vähän vaikutusta matkakokemukseen, mutta eläimille sillä on hyvinkin suuri vaikutus. Eläineettisessä matkailussa on se riski, että lomalla ei välttämättä tule nähneeksi yhtäkään villieläintä. Itse kuitenkin mieluummin palaan matkaltani ilman valokuvia villieläimistä kuin taakkanani tieto siitä, että olen tukenut eläimiä riistävää bisnestä.
Epäeettistä eläinbisnestä on niin kauan kuin löytyy ihmisiä, jotka siitä maksavat.
Kuva: Chaz McGregor/Unsplash
