Eläinten asiat eivät muutu hetkessä. Muutokseen tarvitaan ihmisiä, jotka jaksavat tehdä töitä eläinten paremman tulevaisuuden eteen sinnikkäästi, vuodesta toiseen. Yksi heistä on Anneli, joka kokee tärkeäksi erityisesti turkistarhauksen vastaisen työn.
Ovella tassuttaa vastaan iso, sympaattinen Riku-koira. Sekarotuinen Riku on jo 11-vuotias, mutta se jaksaa vielä lenkkeillä pitkiä lenkkejä Anneli seuranaan. Riku löysi tiensä Annelin luokse eläinsuojeluyhdistyksen kautta.
”Edellinen koirani oli jokin aika sitten kuollut, kun sain soiton eläinsuojeluyhdistyksestä. He kertoivat, että heillä olisi koditon Riku-koira. Tulisitko katsomaan sitä? Vastasin, että tuokaa se tänne vaan, niin katsotaan, miten koira sopeutuu luokseni. Rikun hypätessä autosta ulos kyllä mietin, että onpas iso koira. Mutta Riku tuli jäädäkseen ja hyvin olemme pärjänneet, vaikka sen voimat ovat aika valtavat”, Anneli kertoo.
Jo Rikua ennen Annelin luona on ehtinyt asua useita aiemmin kodittomaksi joutuneita koiria. Ensimmäinen löytökoira muutti heille parikymmentä vuotta sitten.
“Olin työni puolesta vierailemassa paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen eläintiloissa, kun huomasin rakennuksen perällä muutaman häkin. Yhdessä niistä oli riehakas, dobermanninsukuinen Tyson. Päätin ottaa koiran mukaani. Kotona Tyson laittoi aika lailla ranttaliksi ja mieheni ilmoitti saman tien, että koira on palautettava. Ajoin takaisin Tyson kyydissä. Mutta poliisit olivatkin jo vieneet seuraavan koiran Tysonin häkkiin, eikä koiralle ollut enää tilaa eläinsuojassa. Niinpä Tysonista tuli kuin tulikin meidän koiramme seuraavan yhdeksän vuoden ajaksi. Ja hieno koira se olikin, ja miehenikin kiintyi siihen kovasti”, Anneli kertoo.
Eläimet ovat ennen kaikkea ystäviä
Eläimet ovat olleet Annelille tärkeitä jo lapsesta asti. Lapsuuden kesiään Anneli vietti lehmäpaimenena – silloin hän oppi tuntemaan jokaisen lehmän yksilönä, jolla oli kutsumanimi. Myös hevoset ovat olleet lähellä hänen sydäntään. Nuorena hän livahti aina läheisen armeijan hevostalleille, vaikka sinne oli virallisesti ulkopuolisilta pääsy kielletty.
”Minulle eläimet ovat kuitenkin aina olleet ennen kaikkea ystäviä. Minua ei ole koskaan kiinnostaneet kilpailut tai suorittaminen eläinten kanssa, vaan yhteisen, mukavan ajan viettäminen.”
Nuorena Anneli haaveili eläinlääkärin työstä, mutta lopulta hän päätyi lukemaan fysiologista eläintiedettä.
”En kuitenkaan valmistuttuani halunnut jäädä alalle, sillä päädyin töihin lääkelaboratorioon, jossa piti osallistua eläinkokeisiin. Minusta ei sellaiseen ollut.”
Niinpä hän jatkoi opintoja ympäristöalalla ja teki sen jälkeen työuransa ympäristöhallinnossa.
Eläinsuojelutoiminta tuli Annelin elämään mukaan vuosikymmeniä sitten. Animalian jäsen hän on ollut lähes 30 vuotta. Paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä hän toimi aktiivisesti kymmenen vuoden ajan.
”Työssäni ympäristövalvonnan parissa jouduin vierailemaan erilaisilla tuotantoeläintiloilla. Näin, miten hirveissä olosuhteissa esimerkiksi siat elivät ja miten isoja ympäristöongelmia tuotanto aiheutti esimerkiksi lietteen käsittelyn takia. En voi ymmärtää, miten eläimiä kasvatetaan betonilattioilla, eikä niillä ole koskaan mahdollisuutta päästä ulos tai nähdä edes luonnonvaloa.”
Anneli toivoo, että eläintuotannosta kirjoitettaisiin enemmän isoissa medioissa. Eläinten huono kohtelu pitäisi tuoda näkyville kaikkialla, jotta ihmiset todella heräisivät siihen. Myös luonnonvaraiset eläimet kaipaisivat hänen mielestään paljon nykyistä tehokkaammin suojelua.
Turkistarhaus on kiellettävä
Turkistarhaus on saanut Annelin erityisesti järkyttymään.
”Turkistarhaus on pahinta eläinrääkkäystä. On käsittämätöntä, minkälaisissa oloissa turkiseläimiä saa Suomessa kasvattaa. Turkistarhaus kiellettävä, koska se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille. Korvaavia lämpimiä vaatteita on jo riittävästi tarjolla.”
Turkistarhojen tukeminen valtion varoista koronakriisin takia ei myöskään saa häneltä minkäänlaista ymmärrystä.
”Miksei varoja voitaisi sen sijaan käyttää tarhaajien uudelleenkouluttamiseen?”
Turkistarhauksen vastainen työ on Annelin mielestä yksi tämän hetken tärkeimmistä kampanjoitavista asioista, jota tukee vahvasti myös yleinen mielipide. Siksi hän halusi tukea Animalian työtä juuri turkistarhauskiellon saavuttamiseksi. Annelin tekemän lahjoituksen avulla Animalia pystyy palkkaamaan uuden eläinpoliittisen asiantuntijan, joka keskittyy työssään turkistarhauskiellon edistämiseen Suomen poliittisessa päätöksenteossa.
Tällaiset lahjoitukset ovat korvaamaton tuki Animalian työlle ja auttavat meitä saavuttamaan tavoitteemme: turkistarhauksen kieltämisen myös Suomessa. Animalia kiittää Annelia lämpimästi!
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Laura Uotila
Lue lisää (muualla verkossa):
Animalia.fi 27.4.2021: Eläinpoliittinen tuuli puhaltaa idästä – uusi karjalaisvahvistus Animalian tiimiin
