Yksi väärä ja monta oikeaa





Animalia
Marianna Koljonen


“Biovaara” kuuluttavat suuret mustat kirjaimet kirkkaan keltaisessa kyltissä. Vartija tiedustelee portilla nimeä ja kansallisuutta, koska hallitus haluaa tiedon vierailijoiden henkilöllisyydestä. ”Liikutaan tiiviissä ryhmässä, ei kovia ääniä, ei kontaktia”, ohjeistaa oppaamme.

Voisi kuvitella, että olemme saapuneet kemiallisten aseiden tutkimusyksikköön, mutta ei, tulimme tapaamaan simpansseita. Olemme apinoiden pelastuskeskuksessa AAPissa, Almeren kaupungissa Hollannissa. Edessämme kohoavissa korkeissa aitauksissa asuu 26 eläinkokeissa käytettyä simpanssia, joihin on tartutettu vakavia sairauksia, muun muassa HI-virusta ja hepatiitti C:tä.

Ton, Emma, Noah”, luettelee oppaamme, toiminnanjohtaja David van Gennep simpanssien nimiä. Simpanssit elävät yleensä neljän yksilön aitauksissa, jotka koostuvat ulko-ja sisätiloista. Seisomme rivissä ulkoaitauksen edessä, missä simpansseilla on käytössään erilaisia virikeleluja ja liaaneja muistuttavia paksuja köysiä ja rengaskeinuja.

Simpanssit vaikuttavat pääosin välinpitämättömiltä läsnäolostamme, mutta yksi uros loikkaa verkkoa vasten ja mylvii meille ahdistuneena. Hetken kuluttua hänkin rauhoittuu, joten meidän ei tarvitse poistua.

Kaltoin kohdeltujen turvapaikka

Vuonna 2003 Hollannin viimeinen kädellisiä apinoita käyttävä koe-eläinlaitos lopetti toimintansa. Simpansseja oli siellä 130, joista 28:lla oli vaarallinen virusinfektio. Terveet simpanssit luovutettiin eläintarhoihin, mutta sairaat simpanssit oli ensin määrä lopettaa, ennen kuin eläinjärjestöt nousivat vastarintaan.

Yli 30 vuotta apinoita ja muita eksoottisia nisäkkäitä pelastava ja kuntouttava AAP oli luontevin vaihtoehto. AAP kuitenkin esitti vaatimuksen, että laitos luopuu pysyvästi kädelliskokeista ja että hallitus kantaa vastuunsa huolehtimalla simpanssien kuluista. Lopulta AAP ja eläinjärjestöt saivat vaatimuksensa läpi ja valtio rahoittaa simpanssien ylläpidon niiden loppuelämän ajan.

Apinoiden pelastuskeskus AAP tarjoaa kaltoinkohdelluille simpansseille turvapaikan.

Ruokavalio ja rauhallinen ympäristö auttavat

Simpanssien muuttoa pelastuskeskukseen pidettiin suurena eläinoikeusvoittona. Kyse ei kuitenkaan ole sadusta, jossa ”he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”, kuten David avoimesti kertoo. Osa simpansseista tarvitsee esimerkiksi kausittaista tai jatkuvaa mielialalääkitystä.

Simpanssit on erotettu emoistaan vastasyntyneinä käyttäytymiskokeiden vuoksi ja niitä on eristetty toisistaan myöhemminkin. Siksi eläinten sosiaaliset taidot ovat osin kehnot, mikä johtaa aggressiiviseen ja poikkeavaan käytökseen, kuten ulosteiden ja oksennetun ruoan syömiseen.

Vuosien saatossa simpanssit on kuitenkin onnistuttu yhdistämään toimiviin yksiköihin. Ruokailuun liittyvissä haasteissa suurimmaksi avuksi on ollut matalahiilihydraattinen ruokavalio, joka koostuu runsaasta valikoimasta kasviksia. Parsakaalia popsimalla päivittäisten kaloreiden saavuttaminen vie enemmän aikaa, jolloin lounasaika koittaa heti aamiaisen päätyttyä.

Simpanssit ovat silti erityisen stressiherkkiä, minkä vuoksi niiden alueelle pääsee ryhmiä vain harvoin. Esimerkiksi alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole pääsyä alueelle, sillä lasten näkeminen ahdistaa simpansseja.

Askeleita kohti eläinkokeetonta maailmaa

Apinoita käytetään eläinkokeissa EU:ssa alle 10 000 yksilöä vuosittain, ja ihmisapinoiden käyttö on poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty. Yhdysvallat lopettaa valtiorahoitteiset simpanssikokeet ja sijoittaa simpanssit AAPin kaltaiseen pelastuskeskukseen. AAPin simpanssien käyttäytymistä onkin tutkittu havainnoimalla viime vuodet. On kuitenkin selvää, että turvapaikkakaan ei riitä poistamaan sosiaalisia ja henkisiä vammoja.

AAPin vierailun aikana kurkkua kuristaa ja silmiä polttaa koko ajan. Täällä tehdään niin paljon asioita oikein, mutta se ei voi poistaa sitä vääryyttä, joka näille simpansseille on aikanaan tehty.

Kuvat: Pixabay






Julkaistu: kesäkuu 2, 2016