Eläinetiikassa keskityttiin pitkään vain kesytettyjen eläinten kohteluun. Viime vuosina on kuitenkin noussut esiin uusia näkökulmia, jotka nostavat esiin kärsimyksen määrän luonnossa ja kannustavat luonnonvaraisten eläinten auttamiseen.
Kesytettyjen eläinten kohteluun keskittyminen on helppo ymmärtää, sillä ihminen aiheuttaa näille suunnattomasti kärsimystä eläinteollisuuden eri muodoissa. Koska olemme näille eläimille aiheutuneesta kärsimyksestä suoraan vastuussa, tekee se toiminnasta itsessään tuomittavaa. Aiheutamme kuitenkin monenlaista vahinkoa myös luonnonvaraisille eläimille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja elinalueiden tuhoamisen muodossa.
Ajatus siitä, että luonnonvaraiset eläimet tulisi pääsääntöisesti jättää oman onnensa nojaan, kun niiden kärsimys ei ole suoraan ihmislähtöistä, on ongelmallinen myös siitä syystä, ettemme suinkaan ajattele samoin ihmisten kohdalla. Kärsivää ihmistä tulee auttaa, oli hänen ahdinkonsa sitten seurausta toisen ihmisen toiminnasta tai luonnon aiheuttamaa. Filosofi Catia Faria korostaakin, ettei olento halua kärsiä, oli kärsimyksen aiheuttajana sitten toinen ihminen tai puun kaatuminen.
Luonnossa on paljon kärsimystä
Meillä on taipumus vähätellä sekä luonnossa esiintyvän kärsimyksen määrää ja vakavuutta että mahdollisuuksiamme vaikuttaa siihen. Kärsimystä aiheutuu luonnossa monesta syystä: ravinnon puutteen, onnettomuuksien, luonnonkatastrofien, loisten, sairauksien, ilmastonmuutoksen myötä alati pahenevien sään ääri-ilmiöiden sekä luonnollisten prosessien, kuten saalistuksen ja lisääntymisstrategioiden, seurauksena.
Jotkut kärsimyksen muodot ovat äärimmäisempiä kuin toiset, ja joihinkin näistä ihmisen on mahdollista puuttua. Joihinkin puuttuminen tuskin on edes toivottavaa. Sellaiseen luonnon prosessien seurauksena syntyvään kärsimykseen, kuten saalistukseen, puuttuminen johtaisi todennäköisimmin suurempaan haittaan kuin hyötyyn. Ekosysteemien toiminta on riippuvaista luonnon kiertokulusta, ja toimivista ekosysteemeistä riippuu myös oma olemassaolomme.
Luonnonvaraisten eläinten kärsimyksen vähentäminen ei voikaan tapahtua millä hinnalla tahansa, vaan on pidettävä mielessä kokonaiskuva. Kärsimystä ei kuitenkaan voida suorilta käsin sivuuttaa. Kuten filosofi Oscar Horta toteaa, ei ole uskottavaa ajatella, että mikä tahansa määrä eläinten kokemaa kärsimystä voitaisiin sivuuttaa vetoamalla esimerkiksi ekosysteemien arvoon.
Voidaankin kenties ajatella, että jonkinlainen kärsimys luonnossa on välttämätöntä, toisenlainen ei. Kun kärsimys on tarpeetonta, kuten monissa ihmisen suoraan tai epäsuorasti aiheuttamissa tapauksissa, ja kun tähän kärsimykseen on mahdollista puuttua ilman suurempaa vahinkoa, niin myös tulisi tehdä.
Auttaminen on mahdollista
Monenlaiseen kärsimykseen luonnossa on mahdollista puuttua ilman katastrofaalisia seurauksia esimerkiksi ekosysteemeille. Jo eläinsuojelulainsäädäntömmekin velvoittaa auttamaan loukkaantunutta luonnonvaraista eläintä. Valitettavasti niin julkisessa keskustelussa kuin käytännössäkin loukkaantunut tai sairas luonnonvarainen eläin saa kuitenkin yleensä automaattisen kuolemantuomion, vaikka vaiva olisi suhteellisen helppohoitoinenkin. Monia keinoja yksittäisten loukkaantuneiden eläinten auttamisesta laajempien eläinjoukkojen rokottamiseen ja ruokintaan sekä moottoriteitä halkoviin siltoihin on jo käytössä.
Onkin syytä kysyä, miksi rajaisimme auttamisen vain kesytettyihin eläimiin, jos kykenemme tarjoamaan helpotusta myös luonnonvaraisten eläinten elämään. Luonnoneläinten auttamista on vastustettu vetoamalla sen vaativuuteen: emme mitenkään voi poistaa kaikkea kärsimystä. Argumentilla kuitenkin aliarvioidaan sitä, kuinka pahaa kärsimys oikeastaan voikaan olla. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa suuri osa ihmisväestöstä kärsisi tavalla, joka on luonnoneläimille arkipäivää, ilman että näiden ihmisten auttamisesta edes keskusteltaisiin. Kärsimyksen edessä ei tule heittää hanskoja tiskiin, vaan etsiä parhaita keinoja sen vähentämiseksi. Onkin ihmisen vastuulla aktiivisesti tutkia ja selvittää uusia kestäviä tapoja luonnonvaraisten eläinten auttamiseksi.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Cian Lesch / Unsplash
