Eläimet tarvitsevat poliittisia edustajia

Tiina Ollila

Animalian hallituksen jäsen

Eläinpolitiikka, mitä se oikein on? Eläinpolitiikan voi ajatella tarkoittavan joukkoa erilaisia poliittisia kysymyksiä ja kokonaisuuksia, jotka liittyvät eläinten ja ihmisen suhteisiin ja käytäntöihin.

Eläinpolitiikka on usein myös ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa ja varsinkin talouspolitiikkaa, vaikka ne taas eivät automaattisesti sisällä eläinpolitiikkaa. Selvää on, että eläimet jäävät sivuun tuotantoa ja taloutta painottavassa päätöksenteossa. Pelkästään ilmastopolitiikan oheen tarvittaisiin enemmän eläinpoliittista keskustelua. 

Eläinpolitiikkaa tekevät kaikki puolueet silloin, kun päätetään metsästyksestä, ruuantuotannosta, maankäytöstä tai turkistarhauksesta. Eläinpolitiikkaan vaikuttavia toimijoita onkin sekä puolueissa että niiden ulkopuolella: eläinoikeustoimijat, eläinsuojeluliike, luonnonsuojelujärjestöt, tuottajien etujärjestöt sekä tutkijat ja yksityishenkilöt. Järjestö- ja puoluetoiminnan lisäksi eläinpolitiikkaa tehdään Euroopan unionissa.

Järjestöjen vaikutustyö Suomessa

Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojelu ovat ylläpitäneet vuodesta 2009 alkaen Eläinpolitiikka.fi-sivua. Jo vuodesta 2008 lähtien järjestöt ovat tehneet puoluekyselyjä ja vaalikoneita. Vaalikoneen yhteydessä kampanjoissa nostetaan esiin eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin liittyviä teemoja, sillä muissa vaalikoneissa eläimet eivät näy. Eläinpoliittinen vaalikone asettaa eläinkysymykset keskiöön. Se antaa ehdokkaille areenan jakaa näkemyksiään politiikan eläinasioista. Samalla äänestäjä saa keinon etsiä ne ehdokkaat, jotka lupaavat ajaa eläinten asiaa. Haaste on kuitenkin sama kuin muissakin vaalikoneissa: vaalien alla ehdokkaat voivat esittää olevansa enemmän eläinten puolella kuin arkipolitiikassa sitten ovatkaan.

Järjestöjen henkilökunta tekee suoraa poliittista vaikuttamista päättäjiin. Eläinasioita on ollut paperilla olemassa puoluepolitiikassakin hyvän tovin: vihreillä oli ensimmäinen eläinpoliittinen työryhmä, ja eläinpoliittinen linjapaperi julkaistiin vuonna 2008. Hyviäkin tavoitteita on silti vaikea edistää, kun eduskunnassa ei ole rakenteita eikä väkeä niiden edistämiseen.

Eläimiä koskeva päätöksenteko on hajautunut eri viranomaisten kesken, eikä Suomessa ole koko eläinkuntaa koskevia selkeitä poliittisia toimenpideohjelmakokonaisuuksia. Erityisen keskeisiä eläinpolitiikan osa-alueita ovat eläinsuojelulaki asetuksineen, metsästyslaki ja luonnonsuojelulaki, laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta ja petoihin sekä vieraslajeihin liittyvä politiikka. Tärkeää on myös kaavoittaminen, rakentaminen, eläinten tila niin kaupungeissa kuin luonnossakin sekä maa- ja metsätalouspolitiikan linjaukset. Eläinpolitiikkaa tekevät näin ollen kaikki puolueet silloin, kun äänestetään tai päätetään esimerkiksi metsästyksestä, kunnan ruokahankinnoista tai turkistarhauksesta.

Kunnallinen tai valtakunnallinen päätöksenteko ei tunnista eläimiä koskevia poliittisia kokonaisuuksia eikä huomioi muiden lajien edustajia omina yksilöinään. Silti EU:n eläinten hyvinvointipolitiikan lähtökohtana on Lissabonin sopimuksen 13. artikla, jossa eläimet tunnustetaan tunteviksi. Koe-eläindirektiivin tavoitteena on eläinkokeeton maailma. Jotta nämä hienot tavoitteet toteutuisivat, niiden saavuttamiseen tarvitaan selkeämpiä askelmerkkejä. 

Eläinoikeuspuolueita on jo ympäri maailmaa

Eläinoikeuspoliittista vaikuttamista on ryhdytty tekemään myös puoluetoiminnan kautta, sillä nykyiset puolueet eivät pysty ottamaan huomioon ja edistämään eläinasioita tarvittavalla vauhdilla. Eläinpuolueiden perustamistarina on vastaava kuin vihreidenkin: Ympäristöliikkeen vahvistuessa vihreitä puolueita alkoi syntyä puolustamaan ympäristöä. Eläinoikeusajattelun levitessä eläinpuolueita perustettiin tuomaan eläinten näkökulma politiikkaan.

Maailman ensimmäinen eläinten suojeluun keskittyvä puolue, Tierschutzpartei, perustettiin 1993 Saksassa. 2000-luvulla eläinpuolueita on perustettu esimerkiksi Espanjaan, Australiaan, Ruotsiin ja Belgiaan. Hollannissa, Portugalissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa puolueilla on jo ollut eläinten edustajia parlamenteissaan. Tanskaan eläinpuolue perustettiin vuonna 2018 vegaanikärjellä ja puolue nimettiin Veganerpartietiksi.

Eläinpuolueiden tehtävänä on ollut lähellä olevien puolueiden kirittäminen eläinaiheissa. Vuonna 2016 Suomeen perustettiin Eläinoikeuspuolue, mutta sen kannatus on ollut marginaalista. Sen rooli on ollut eläinoikeuskysymyksen politisoinnissa ja järjestöjen ehdotuksia täydentävien avausten laatimisessa. Vasemmistoliitossa perustettiin eläinpoliittinen työryhmä 2020. Myös SDP:lle on ehdotettu eläinpoliittisen ryhmän perustamista 2021.

Maan puoluekenttä ja vaalitapa vaikuttavat aina uuden puolueen menestymisen mahdollisuuksiin. Lisäksi edustajien saamisen esteenä on varainhankinnan hankaluus, organisaatiorakenteen pystyttäminen tyhjästä ja muun tuen puute. Ilman puoluetukea toimivat eduskunnan ulkopuoliset puolueet ovat ihmisten vapaaehtoistyön ja lahjoittamisen varassa.  Esimerkiksi Hollannissa maan eläinpuoluetta on tuonut esiin filosofi Eva Meijer eläintutkimuksen seminaareissa ja kirjassaan. Isossa-Britanniassa maan eläinpuolue Animal Welfare Party on päässyt mukaan Lontoon Vegfesteille näytteilleasettajaksi. Suomessa yhteistyö riippumattomien järjestöjen ja veganismin saralla toimivien tahojen kanssa ei ole ollut itsestäänselvää.

Järjestöjen lobbaustyöllä sekä muulla poliittisella vaikuttamisella on tärkeä merkitys eläinpolitiikkaan vaikuttamisessa. Ilman lobbausta tavoitteet jäävät yksittäisten kansanedustajien harteille ja järjestöjen materiaaleihin, jotka eivät aina tavoita laajasti päättäjiä. Animalian Eläinoikeusraportin mukaan lääke eläinten oikeuksien kannalta ongelmalliseen lobbaukseen on avoimuuden lisäksi vastavoimien kasvattaminen. Lisäksi tarvitaan eläinoikeusnäkökulman edustajia – muutoin vaikuttaminen jää ulkoa tehtäväksi ja asiantuntemus ei vakiinnu puolueisiin.

Suuntana tulevaisuuden eläinoikeuspolitiikka

Vaikka todellisuus on juuri nyt sitä, että taistelemme yhä turkistarhauksen lakkauttamisen puolesta, voimme silti kuvitella parempaa tulevaisuutta. Eläinoikeusliikkeeltä on puuttunut tulevaisuusvisioita ja konkreettisten askelmerkkien asettamista. Tähän on varmasti tulossa jo muutosta: Animalialla on tehty strategiatyötä ja eläinoikeuksien tulevaisuuspolkujen visioita, Vastapaino on julkaissut tulevaisuuden eläinsuhteisiin keskittyvän artikkelikokoelman (Me ja muut eläimet – Uusi maailmanjärjestys) ja Eläinoikeuspuolue on julkaissut tulevaisuusohjelman vuonna 2020. Ohjelmassa suunniteltiin muun muassa pölyttäjäpolitiikkaa ja verotusjärjestelmän muutoksia ja biodiversiteetti- ja eläinvaikutusten tuomista julkisten hankintojen kriteeriksi.

Eläinoikeuspolitiikkaa puolueesta riippumatta voisi edistää siten, että eläinperäisille elintarvikkeille säädettäisiin haittavero, eläinperäisten tuotteiden vientiä edistävistä toimista luovuttaisiin, eläinkokeiden vaihtoehtoja kehitettäisiin tosissaan ja metsästykselle ja muulle tappamiselle asetettaisiin rajoitteita. Nykyisten eläinsuojeluviranomaisten kouluttaminen eläinasioihin on keskeisessä roolissa tulevaisuuden paremman eläinpolitiikan mahdollistumisessa. Poliisien on saatava koulutusta eläinasioista, eläinlääkäreiden on taasen saatava työkaluja lainsäädännön tulkitsemiseen ja toteuttamiseen.

Tulevaisuudessa voisimme nähdä hallituksen, joka laatii erillisen eläinpoliittisen ohjelman ja perustaa useamman eläinasiavaltuutetun viran. Voisimme nähdä eläinvaikutusten arviointia ja eläintietoista budjetointia. Toiminnassa olisivat ehkä eläinasiavaliokunta ja eläinasiaministeriö. Järjestöjen ja etiikan sekä kriittisen tutkimuksen asiantuntijoita kuunneltaisiin aina osana päätöksentekoa.

Eläinjärjestöt ovat keskeisessä roolissa siinä, että puolueille tuotetaan tutkimukseen pohjautuvaa materiaalia ohjelmapolitiikkaan eli eläintietoiseen päätöksentekoon. Äänestäjät odottavat päättäjiltä asiantuntijuutta myös eläinasioissa puolueväristä riippumatta.

Tulevaisuuden kunnissa tehdään eläinsuojelun ja eläinten oikeuksien toimintasuunnitelmat, joissa linjataan edistettäviä toimia ja hankkeita sekä muotoillaan kuntakohtaisia tavoitteita. Eläinasiavaltuutetut seuraavat eläinpolitiikan edistämistä kunnissa ja valtakunnan tasolla.  Eläinlääkärien ammattikunnassa on erikoistuneita ja verkostoituneita eläinoikeuksien ammattilaisia, jotka edistävät eläinten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Ehkäpä eläinpolitiikan tutkimus tulee omaksi oppikokonaisuudekseen opiskeltavaksi yliopistoihin. Jollain aikavälillä muunlajiset eläimet saavat perusoikeudet perustuslakiin, ja tässä työssä eläinoikeusjuristit tarjoavat asiantuntemustaan päättäjien käyttöön.

Tulevaisuudessa päätöksenteon eri tasoilla huomioidaan, että ihmiskeskeinen politiikka ei riittänyt ja se oli toisten lajien kannalta tuhoisaa. Vaurioita korjataan pitkään.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kuva: Jeremy Hynes / Unsplash

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: