Jacques Derrida – postmodernia kritiikkiä





Animalia
Jarkko Minkovitsch


Ranskalaisfilosofi Jacques Derridan mukaan suhtautumisemme eläimiin on mullistunut viimeisen 200 vuoden aikana.

Jacques Derridan (1930–2004) kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Derrida oli yksi 1900-luvun tunnetuimpia ja todennäköisesti myös kiistellyimpiä filosofeja. Hän oli postmodernin filosofian ja jälkistrukturalismin uranuurtaja, ja hänen vaikutuksensa filosofiaan, sosiologiaan, semiotiikkaan ja moniin muihin tieteenaloihin on ollut valtaisa. Derrida tunnetaan erityisesti dekonstruktioksi kutsutun ristiriitaisuuksia etsivän ja merkitysten häilyvyyttä korostavan kriittisen lukutavan kehittäjänä.

Derridan eläinfilosofinen ajattelu on eittämättä jäänyt hänen muun laajan tuotantonsa jalkoihin. Derrida on kuitenkin kertonut eläinkysymyksen kiinnostaneen häntä aina, ja hänen tuotannostaan voikin löytää pyrkimyksen lähestyä ja tutkia kysymyksiä eläinten asemasta. Derridan tyyliin ei kuitenkaan kuulu tarjota valmiita ratkaisuja ja toimenpide-ehdotuksia, vaan hän pikemminkin pyrkii kyseenalaistamaan ne keskustelut ja väylät, joiden kautta muutosta on tähän asti haettu. Tästä syystä Derrida eroaa ajattelussaan paljon niin eläinoikeusliikkeen kuin eläinfilosofiankin valtavirrasta.

Derridan mukaan nykyään eläimiä kohtaan tunnetaan enemmän myötätuntoa kuin koskaan, mutta toisaalta eläinten väkivaltainen alistaminen on mittakaavassaan ennennäkemättömällä tasolla.

Derridan mukaan viimeisen 200 vuoden aikana suhtautumisemme eläimiin on mullistunut. Nykyään eläimiä kohtaan tunnetaan enemmän myötätuntoa kuin koskaan, mutta toisaalta eläinten väkivaltainen alistaminen on mittakaavassaan ennennäkemättömällä tasolla. Lisääntynyt alistus liittyy Derridan mukaan tieteen ja teknologian kehitykseen, joka on muuttanut tapojamme käyttää eläimiä hyvinvointimme edistämiseksi.

Jacques Derrida.
Jacques Derrida haastaa meidät ajattelemaan eläimiä uudella tavalla.

Kyse ei ole vain eläimestä tai ihmisestä

Derrida on suhtautunut ihminen- ja eläinjaotteluun perinpohjaisen kriittisesti. Hän on pyrkinyt jäsentämään ihmisen ja eläimen suhdetta ilman hierarkioita ja eroja korostavaa kaksijakoisuutta. Lisäksi Derrida on kritisoinut ontologian tasolla ihmiset eläimistä erottavaa ja teologian tasolla ihmisyyden pyhyyteen liittävää ontoteologista humanismia.

Osana ontoteologian kritiikkiään Derrida on myös pyrkinyt tuomaan eläimet eettisen ja poliittisen ajattelun piiriin. Eläimillä on Derridan mukaan kyky keskeyttävään läsnäoloon, mikä tekee eläimestä kykenevän saamaan aikaan eettisiä ja poliittisia kohtaamisia. Keskeyttävällä läsnäololla hän tarkoittaa arkirutiinit pysäyttävää eettiseen ajatteluun tai toisen näkemiseen johtavaa kohtaamista. Eläimen kärsimyksen todistaminen onkin monille jopa voimakkaampi kokemus kuin ihmisen kärsimyksen näkeminen.

Derrida ei halua ainoastaan kritisoida ajattelun ihmiskeskeisyyttä, vaan myös kehittää sellaista saman ja toisen suhdetta, jossa sama ei ole välttämättä ihmisminä eikä toinen välttämättä ole toinen ihminen. Pyrkimyksenä on löytää katsantotapa, joka ymmärtää elämän laajana kokonaisuutena. Se ei saa keskittyä ihmiseen, vaan sen tulee yltää eläimeen ja vieläpä eläimen tuolle puolen, koska niin ihmisen kuin eläimenkin olemassaolon tavat periytyvät samantyyppisestä tunteiden, erojen, maailman ihmettelyn ja muiden eriyttävien voimien verkostosta. Derridalle kyse ei ole vain ihmisistä ja eläimistä, vaan vastaanottavaisuuden ja herkkyyden oivaltavasta tavasta katsoa elämää itseään.

Kuvat: Unsplash (artikkelikuva) & Alice Attie, Courtesy of the University of Chicago Press (Jacques Derridan kuva).

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2014. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).






Julkaistu: helmikuu 20, 2014