Kylmä huskybisnes

Viime vuonna otsikoihin nousivat koronapandemian kourissa kamppailevat Lapin vetokoiratarhat. Mediassa nousi huoli koirien tulevaisuudesta, ja ihmiset halusivat auttaa. Huskybisneksen eettisyydestä ei kuitenkaan juuri puhuttu.

Heli Mäenpää adoptoi vuoden 2020 lopulla alaskanhusky Mortin inarilaiselta vetokoirayrittäjältä. Mortin kotitarha kertoi Facebookissa, että he joutuvat koronan takia luopumaan 30 vanhasta tai tuottamattomasta vetokoirastaan ja antamaan ne adoptioon. Adoptio on yleinen tapa luopua tuottamattomista, eli liian vanhoista, sairaista tai heikoista koirista. Mortin kotitarhalle jäi yhä 250 koiraa.

”Halusin auttaa heti tietenkin. En niinkään auttaakseni yritystä vaan yhtä koirista. Kysyin tarhalta, että olisiko heillä vanhaa ja huonokuntoista koiraa, jonka on vaikea löytää adoptiokotia”, Mäenpää kertoo.

Mortti oli kuulemma eläintenhoitajalle erityisen rakas yksilö. Mortti oli valjakon johtaja ja erityisen taitava ja luotettu tyyppi, ja sitä oli käytetty paljon siitokseen.

”Se ei kuitenkaan tuntenut nimeään, kun se tuli kotiin”, Mäenpää kertoo.

Nopeasti selvisi myös, ettei Mortilla ollut kaikki kunnossa.

Mortti-husky pääsi asumaan kotiin ja sisätiloihin.
Mortti kotona. Kuva: Levi Vepsä

 

Tarhakoirasta kotikoiraksi

Oli pimein marraskuu, kun Mortti saapui keskellä yötä uuteen kotiinsa.

”Pihalla Mortti oli sammunut olento ja riiputti päätään. Se oli langanlaiha ja surullinen, ahdistunut ja stressaantunut, kuten suurin osa rescuekoirista on, kun ne viedään siitä ainoasta kodista, jonka ne ovat tunteneet”, Mäenpää kertoo. 

Sisätiloissa Mortti oli käynyt elämässään vain kerran aiemmin. Mäenpään luona Mortille oli oma huone, jossa oli patjoja lattialla. Mortti nukkui monta viikkoa juuri huoneesta poistumatta. Huolestuttavinta oli Mäenpään mukaan kuitenkin löyhkä.

”Huone haisi kalmalta. Kun katsoin Mortin suuhun, hampaat olivat kuin betonia, täynnä hammaskiveä. Vein Mortin eläinlääkäriin, ja lääkäri tiesi jo hajusta, että tilanne on paha. Lääkärin mukaan Mortin tapaus on pahin hänen näkemänsä.”

Hampaat heiluivat, ikenet vuotivat mätää ja verta, jonka oli aiheuttanut parodontiitti. Tuskat ovat olleet ilmeisesti valtavat vuosien ajan. Mortin hampaita alettiin leikata. Kolmen tunnin jälkeen 24 hammasta oli poistettu. Neljän viikon jälkeen poistettiin vielä neljä hammasta.

”Toisen leikkauksen jälkeisenä päivänä istuin parin ystäväni kanssa olohuoneessa, kun Mortti tuli ensimmäistä kertaa itse huoneestaan ulos, tökkäsi minua kuonollaan ja haki hellyyttä. Se oli ihan uskomaton hetki, ja aloin itkeä vuolaasti”, Mäenpää kertoo.

Hammasongelmat eivät kuitenkaan olleet ainoa murhe. Alkuun Mortilla oli myös stereotyyppistä käytöstä. Kun muut koirat juoksivat ympäri tonttia, Mortti käveli pientä rinkiä ja pissasi yhteen ja samaan kohtaan. Mortti halusi aina nopeasti takaisin sisälle.

”Lenkeillä Mortti suorittaa, eli vetää suoraan eteenpäin ja sitten takaisin kotiin. Mortti on aina ’töissä’, kun olemme liikenteessä. Nyt, vuotta myöhemmin, opetellaan haistelua, ja muutos on ollut valtava muutaman viikon aikana.”

Vetokoiratarhoilla koirilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa nuuskuttelua ja nenätyöskentelyä, koska siihen tai vaikkapa pysähtymiseen hädän yllättäessä ei ole juoksukeikoilla aikaa.

”Mortti kakkaa edelleen kävellessään, se ei tiedä voivansa pysähtyä.”

Lapin vetokoirabisnes

Lapin alueella on arviolta 70–80 rekikoiratarhaa. Mortin kotitarhan alueella, eli Tunturi-Lapissa tarhoja on 23. Suurin osa näistä on noin 60–80 koiran tarhoja, yli 100 koiran tarhoja on kymmenen. Isoimmilla tarhoilla voi olla jopa 500 koiraa.

Tunturi-Lapin valvontaeläinlääkäri Raisa Kiimamaan mukaan vetokoirayrittäjät noudattavat lain vaatimuksia pääsääntöisesti hyvin. Epäkohdat liittyvät yleisimmin koirien pitopaikkoihin. Määräyksiä annetaan esimerkiksi koiran turkkiin nähden sopimattomista kopeista, pitopaikan pinta-alasta ja kytkettynä pidettyjen koirien ketjujen pituuksista.

Koiratarhoilla koiria pidetään joko tarhoissa tai ketjuissa. Kaikilla koirilla on käytössään koppi. Vetokoiratarhoilla pidetään siperianhuskyjen lisäksi kylmälle arempia hound-tyyppisiä koiria, kuten Mortin kaltaisia alaskanhuskyja. Laki ei määrittele, millaisia koiria tarhoilla ylipäätään saa pitää.

”Koiran pitopaikan pitää olla sopiva siinä pidettävälle koiralle. Jos koiralle ei ole arktiselle koiralle tyypillistä kaksikerroksista turkkia, jossa on kunnollinen pohjavilla, tulee se ottaa huomioon koiran pitopaikassa. Näille tulee olla esimerkiksi eristetty koppi tai jopa lämmitetty koppi tai koiratalo riippuen koiran turkista”, Kiimamaa kertoo.

Sulaa vettä ei tarvitse olla saatavilla, vaan koirat saatetaan juottaa kerran päivässä. Säännöllisistä terveystarkastuksista tai hammastarkastuksista laki ei velvoita huolehtimaan, vaan koirien hyvinvoinnin tarkkailu on omistajan ja tarhan työntekijöiden vastuulla. Heidän tulee ottaa yhteys eläinlääkäriin, jos koirien voinnissa on jotain hälyttävää.

Mäenpää kertoo, ettei Mortin mukana tullut mitään tietoa sen terveyshistoriasta.

”En saanut taustatietoa tai ohjeistusta ruokailusta, lääkärinhoidosta, luonteesta tai mieltymyksistä. Selvitin myöhemmin itse, että Mortti ei ollut käynyt kertaakaan eläinlääkärissä syntymänsä jälkeen, eli se ei ollut saanut mitään hoitoa koskaan.”

Kun Mäenpää kysyi tarhalta ennen Mortin tuloa sen hampaiden kunnosta, hänelle kerrottiin hampaiden olevan hyvät, koska kaikki koirat syövät luita. Mäenpään mukaan luut eivät kuitenkaan sovi kaikille koirille, ja varsinkin heikkohampaisille tai vanhuksille niiden syöminen voi olla tuskallista.

Kiimamaan mukaan yleisin eläinlääkärikäynnin syy vetokoiratarhojen koirilla ovat puremahaavat ja muut tapaturmat, kuten esimerkiksi revähdykset. Hampaiden hoitoa on Kiimamaan mukaan otettu kaikilla tarhoilla esille ja mietitty suunnitelmia hammashoidon parantamiseksi.

”Hammasongelmat ovat mielestäni kaikkien koirien ongelma ja tästä asiasta pyritään valistamaan niin vetokoirayrittäjiä kuin lemmikkien omistajiakin. Se, kuinka usein hampaita tarkistetaan, riippuu hyvin paljon tarhan toimintatavoista”, Kiimamaa sanoo.

Mortin hampaita tutkinut eläinlääkäri kauhistui Mortin käyttöä jalostuksessa, sillä parodontiitti periytyy. Mäenpää teki Mortin kohtelusta eläinsuojeluilmoituksen alueen valvontaeläinlääkärille.

Onko laillinen oikein?

Mäenpää on huolissaan safariyrittäjien koirien terveydenhuollosta ja siitä, että koirien hyvinvointia ei valvota riittävästi. Turisteille ei myöskään tarjota mitään varmistusta siitä, että tarhan eläimet saavat säännöllistä terveydenhuoltoa tai niiden hampaita tarkastetaan ja hoidetaan.

Green Key -sertifikaatin alle on luotu Green activities -sertifikaatti, jossa on erikseen kriteeristö matkailueläinten hyvinvoinnille. Sertifikaatti ottaa kuitenkin kantaa lähinnä eläinten pito-olosuhteisiin, terveydenhuoltoon siinä ei juuri puututa. Sertifikaatti ei ole viranomaisten tekemä, eikä sitä valvota viranomaisten toimesta.

Kun koiria on valtavasti, niiden yksilölliseen hoitoon voi olla vaikea paneutua. Koirat saattavat elää koko elämänsä ulkona eivätkä saa välttämättä tarpeeksi sosiaalisia kontakteja, virikkeitä tai toteuttaa lajityypillisiä käytöstarpeitaan.  Mäenpään mukaan ihmiset puolustavat vetokoiratoimintaa sillä, että koirat tykkäävät siitä ja haluavat vetää.

”Totta kai ne ovat innoissaan, kun ne pääsevät pois kopista tai ketjusta”, Mäenpää sanoo.

Mäenpää kehottaa Lapissa vierailevia miettimään vetokoirabisnestä eläimen kannalta. Aina kun eläintä käytetään rahan tekemiseen, on vaarana, että sen hyvinvointi on toissijaista.

Heli Mäenpää yhdessä koiriensa kanssa.
Heli Mäenpää yhdessä koiriensa kanssa. Kuva: Pirjo Tuominen

 

Juttua varten on sähköpostitse haastateltu myös läänineläinlääkäri Ulla Rikulaa.

 

Miksi vetokoirien hyvinvointisertifikaatti on ongelmallinen?

Teksti: Laura Uotila

Green Activities -sertifikaatilla pyritään nostamaan huskytarhoilla elävien koirien hyvinvointia. Tarkoitus on hyvä, mutta kriteereissä olisi kuitenkin korjattavaa, mikäli niiden avulla vetokoirien hyvinvointia halutaan todella parantaa.

Kriteerien perusvaatimuksiin kuuluu luonnollisesti lainsäädännön noudattaminen. Kriteereillä tarkennetaan lakiin kirjattuja vaatimuksia, mutta kovin suuria asioita ei yrittäjiltä vaadita.

Huskytarhoilla elää paitsi paksuturkkisia siperianhuskyja, myös erilaisia risteytyksiä, joita kutsutaan alaskanhuskyiksi. Näillä risteytyksillä on usein huomattavasti ohuempi turkki, joka ei anna riittävää suojaa pakkasia vastaan. Kriteereissä ei kuitenkaan vaadita esimerkiksi koppien lämpöeristämistä kokonaan tai ohutturkkisten koirien koppien lämmittämistä. Takki tulee pukea ohutturkkisille koirille silloin, jos pakkanen laskee alle 25 asteen. Jos koira asuu yksin ketjun päässä, ei sillä ole edes kaveria, jonka kylkeen painautua kopissa lämmittelemään.

Kriteereistä ohjataan huomioimaan koirien ikä ja kunto niitä harjoitettaessa. Vapaapäiviä tulisi olla vähintään kahdeksan kuukaudessa. Mitään rajoituksia ei ole kuitenkaan sille, kuinka paljon yhtä koiraa saa päivässä käyttää safareilla.

Kriteeristön täyttääkseen yrityksellä tulee olla suunnitelma koirien eläköitymisestä tai uudelleen sijoittamisesta silloin, kun koira ei enää sovellu vetokoiran työhön. Suunnitelmien toteutumista tulisi myös valvoa, jotta koirien hyvästä tulevaisuudesta voitaisiin olla varmoja. Pelkkä eläköityminen ja loppuelämä ketjun päässä ei yleensä tarkoita hyvää elämää.

Ylipäätään ketjussa pitäminen ei pitäisi olla sallittua millekään koiralle. Kun pyritään nostamaan vetokoirayritysten tasoa, tulisikin ketjuissa pitäminen kieltää kokonaan. Näissä kriteereissä ketjuttomuus on vasta valinnaisissa pistekriteereissä.

Vetokoirat tekevät rankkaa, fyysistä työtä. Pitäisi olla itsestään selvää, että jokaisen koiran terveydentila tarkastetaan eläinlääkärin toimesta vähintään vuosittain – koirien hyvinvoinnin kannalta se olisi syytä tehdä ainakin sesongin alussa ja lopussa. Kriteereissä todetaan kuitenkin vain, että koiran terveydentilaa seurataan säännöllisesti. Mitään velvoitetta säännöllisiin tai edes epäsäännöllisiin eläinlääkärin tarkastuksiin ei siis ole. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää koirien hampaisiin, mutta hammastarkastuksista ei mainita kriteereissä mitään.

Uuteen eläinten hyvinvointilakiin on tulossa vaatimus nisäkkäiden jatkuvasta vedensaannista eläinten pysyvissä pitopaikoissa. Vaatimukseen jätetään kuitenkin aukko, jossa jatkuvaa vedensaantia ei tarvitse järjestää vetokoirille. Myöskin sertifikaatin vaatimuksissa koirien juottaminen talviaikana kaksi kertaa päivässä riittää. Tämä altistaa eläimet pitkittyneelle janolle myös jatkossa.

Hyvää kriteereissä on muun muassa se, että pentujen sosiaalistamiseen täytyy olla suunnitelma. Myös koirien kouluttamiselle ja treenaamiselle on asetettu vaatimuksia, mutta ehdoista puuttuu vaatimus siitä, että koulutuksen tulee perustua halutun käytöksen vahvistamiseen ja palkitsemalla kouluttamiseen. Samoin virikkeellistäminen mainitaan vasta valinnaisissa kriteereissä, vaikka sen avulla koirien elämänlaatua olisi kohtuullisen helppoa nostaa.

Kuvat: Ozgu Ozden / Unsplash, Levi Vepsä, Heli Mäenpää & Pirjo Tuominen

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: