Siirtymä kohti kestävämpää ruuantuotantoa on välttämätöntä, ja se avaa myös mahdollisuuksia kotimaiselle elintarviketuotannolle.
Ruokajärjestelmämme on muutoksessa. Ilmastokriisin syveneminen muuttaa ruuantuotantoa globaalisti, Suomessakin. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan nyt avoinna oleva aikaikkuna on kapea: mikäli ilmastokriisin vaikutuksia halutaan hillitä, on toimittava ripeästi.
Siirtymä kasvispainotteisempaan ruokakulttuuriin on ehdottoman tärkeää myös globaalin oikeudenmukaisuuden takia. Lisäksi kasvava ymmärrys eläinten oikeuksista on näkynyt kauppojen hyllyillä uusina vegaanisina tuotteina. Tilastojen tasolla vegebuumi ei kuitenkaan vielä näy muutoin kuin yksittäisten tuoteryhmien vähittäismyynnin – esimerkiksi kaurajuomien – valtavina kasvuprosentteina.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan ruokaturva toteutuu tällä hetkellä Suomessa hyvin ja useimmille suomalaisille on tarjolla riittävästi laadukasta ruokaa. Suuret kriisit, mukaan lukien luonnonkatastrofit, voivat kuitenkin näkyä myös suomalaisten kauppojen hyllyillä.
Kasviproteiinien markkina kasvaa
Tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta sanoo, että olemme parhaillaan isojen muutosten kynnyksellä.
“Suomessa on jo useita uusia innovatiivisia kasviproteiiniyrityksiä, ja myös perinteiset yritykset, kuten Valio, ovat ottaneet valikoimiinsa kasviperäisiä tuotteita”, Niemi kertoo.
Muutos näkyy myös siinä, että lihankulutus ei näytä enää kasvavan Suomessa. Samaan aikaan nyhtökauran tapaiset suosikkituotteet kiinnostavat kasvavaa kuluttajajoukkoa. Kotimaisuus on kuluttajille tärkeää, ja ruuan kotimaisuusaste onkin suomalaisissa ruokavalioissa varsin korkea. Täten muutokset kulutustottumuksissa heijastuvat suhteellisen nopeasti koko ruuantuotantoketjuun.
Vaikka kasviproteiinien markkina on kasvanut, eivät kasvipohjaiset tuotteet edelleenkään ole valtavirtaa.
“Haasteena on, että meillä ei ole vielä riittävästi omaa kasviproteiinin tuotantoa ja raaka-aineita tuodaan ulkomailta. Tarvittaisiin uusia arvoketjuja ja osuustoimintatyyppistä ajattelua, jossa tuottajat lähtisivät kehittämän kasviproteiinien välijalostusta”, sanoo Niemi.
Näin elintarviketeollisuus saisi helpommin raaka-ainetta ja uusienkin tuotteiden kehitys saisi vauhtia.
Poliittista ohjausta tarvitaan
Onko kuluttajilla sitten ratkaiseva rooli kasvisruokamurroksessa?
“Kuluttajilla on ehdottomasti mahdollisuus vaikuttaa ostamalla kasvistuotteita. Kaupat reagoivat hyvin nopeasti kuluttajien vaatimuksiin”, sanoo Niemi.
Lisäksi kuluttajien valinnat tuottavat poliittista painetta päättäjiä kohtaan. Kuluttajapaineen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös erilaisia ohjauskeinoja ja taloudellisia kannusteita maataloustuottajille ja uusille elintarvikeyrityksille. Verotus ja maatalouden tuet ohjaavat tuotantoa, ja nämä näkyvät myös tuotteiden kuluttajahinnoissa.
Ruuantuotantotavat ovat innokkaan tutkimuksen kohteena. Alalla kehitellään täysin uudenlaisia menetelmiä raaka-aineiden tuottamiseksi. Esimerkiksi sienet ja solumaatalous on otettu avuksi proteiinien tuotannossa. Kananmunanvalkuaista on tehty lahottajasienen avulla ja kananugetteja eläinten lihassoluista.
Tulevaisuuden yhä kasvipainotteisemmissa ruokavalioissa tarvitaan kuitenkin myös tuttuja raaka-aineita ja elintarvikkeita. Ruokamurroksessa voikin olla kyse paljolti vakiintuneiden ajattelu- ja toimintatapojen muutoksesta. Nyt suuri osa kasviproteiinista kulutetaan rehuna tuotantoeläimille. Esimerkiksi vain prosentti Suomessa tuotetusta härkäpavusta käytetään korkeamman jalostusasteen elintarvikkeiksi.
Kasviperäinen ruokavalio pohjautuu viljoihin ja proteiinipitoisiin kasveihin, kuten palkokasveihin, sekä juureksiin, vihanneksiin, hedelmiin, marjoihin, siemeniin ja pähkinöihin. Monia näistä voitaisiin tuottaa ja jalostaa yhä enemmän Suomessa.
Kasvisruoka ja ekokriisien aikakausi
Ruuantuotanto on globaali järjestelmä, jossa liikkuvat elintarvikkeet ja työvoima, mutta myös lannoitteet, polttoaineet, siemenet ja taimet sekä eläimet. Nykyaikaisen ruokajärjestelmän keskeinen osa on kansainvälinen kauppa. Elintarvikkeita voidaan tuottaa siellä, missä niiden viljely on kannattavinta. Ilmaston näkökulmasta tämä on järkevää, koska kuljetus muodostaa vain murto-osan valmiin elintarviketuotteen hiilijalanjäljestä.
Pahenevan ilmastokriisin myötä ruuantuotanto tulee mullistumaan. Monien muiden muutosten ohella viljelykelpoinen peltopinta-ala tulee vähenemään ja sääilmiöt muuttuvat yhä äärevämmiksi, mikä vaikeuttaa viljelyä. Keskustelua käydään myös lannoitteiden liikakäytöstä. Typpi- ja fosforikierrot ovat häiriintyneet ja vesistöjen rehevöityminen on uhka vesiekosysteemeille.
Muuttuvassa maailmassa kasvaa konfliktien uhka. Tällöin valtioiden väliset riippuvuussuhteet tulevat esiin. Suomeenkin tuodaan muun muassa polttoaineita ja eläinten rehua. Koronapandemian aikaan uutisotsikoihin nousi myös ulkomaisten kausityöntekijöiden ratkaiseva rooli kasvinviljelyssä.
Kun Ukrainan sota katkaisi lannoite- ja viljakaupan Venäjän kanssa, viljan käyttö rehuksi nousi yleiseen keskusteluun. Niemi pohtii, että riippuvuuden katkaisu Venäjästä voi tukea pitkällä aikavälillä vihreää siirtymää kohti kestävämpää ruuantuotantoa. Viljan riittävyys on myös globaali eettinen kysymys. Ukrainan sota vaaransi muun muassa Lähi-Idän ja Afrikan maiden ruokaturvaa. Niemen mukaan olisikin pystyttävä jakamaan oikeudenmukaisesti niukkoja viljavaroja.
Muutos on jo käynnissä
Nykyinen liha- ja maitotalous on muodostunut Suomeen pitkän ajan kuluessa. Elintarvikkeiden alkutuotanto ja ruuanjalostusyritysten infrastruktuuri perustuvat runsaaseen lihan- ja maidontuotantoon.
”Meillä on varaa siirtyä pois nykyisestä järjestelmästä sitä mukaa kuin korvaavat kasviproteiinituotteet valtaavat tilaa kuluttajien lautasilla”, sanoo erikoistutkija Csaba Jansik Luonnonvarakeskuksesta.
”Isojen tuoteryhmien väliset kulutustottumusten muutokset ovat aina vieneet vuosikymmeniä. Myös nykyinen ruokamurros tulee viemään aikaa.”
Suomalaiset ruokainnovaatiot voivat tarjota työtä ja vientimahdollisuuksia. Esimerkiksi kaura sopii hyvin pohjoisiin kasvuolosuhteisiin, ja kauratuotteilla, kuten juomilla ja jugurteilla, on merkittävää vientipotentiaalia. Kaurajuomien viennin euromääräinen arvo kasvoi viime vuonna 89 prosenttia ja kaurajogurttien 128 prosenttia. Sen sijaan, että Suomesta viedään kauraa esimerkiksi Saksaan jalostettavaksi, voisimme tuottaa itse siitä vielä enemmän korkeamman arvon tuotteita.
Suomessa tarvitaan myös ruokakulttuurin muutosta, joka puolestaan vaatii entisestään kasvavaa tuotevalikoimaa.
“Globaaleita kasviperäisten tuotteiden ruokamarkkinoita jaetaan juuri nyt. Suomella on potentiaalia päästä jaossa hyville osille”, Jansik sanoo.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Ella Olsson / Unsplash
