Eläimenä olemisen ihmeellisyys





Laura Uotila
eläinsuojeluasiantuntija
laura.uotila@animalia.fi


Eläinten tunteista ja kyvyistä saadaan jatkuvasti valtavat määrät uutta tietoa. Pisimpään on tutkittu nisäkkäiden ja lintujen kokemusmaailmaa, mutta hiljalleen tietoa kertyy myös esimerkiksi matelijoista ja kaloista.

Kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla on todettu olevan kyky seitsemään perustunteeseen: iloon, leikkisyyteen, seksuaalisuuteen, hoivatunteisiin, suruun, pelkoon ja aggressioon. Näiden joukkoon saattavat kuulua myös yllättyminen ja inho. Myös sairauden tunne, nälän ja janon tunne sekä kipu voidaan lukea perustunteisiin.

Lintujen tunnemaailma on tutkimusten mukaan varsin samankaltainen kuin nisäkkäillä. Muita eläinryhmiä on sen sijaan tutkittu varsin vähän, sillä vielä ei ole löydetty menetelmiä, joilla voitaisiin kuvantaa vaikkapa elävän kalan aivoja. Voidaan kuitenkin olla varmoja siitä, että matelijoilla, kaloilla ja sammakkoeläimillä on kyky tuntea kipua, pelkoa ja mielihyvää – ja todennäköisesti tunneskaala on vielä laajempi.

Optimismia ja empatiaa

Mielihyväkokemusten saaminen on jokaiselle eläimelle tärkeää. Jos eläimen elämässä tulee vastaan lähinnä sen hyvänä kokemia asioita, muuttuu eläimen koko elämänasenne optimistiseksi. Tällöin eläin tulkitsee epäselvätkin tilanteet positiivisesti, eikä masennu tai passivoidu, jos eteen tulee satunnaisesti pettymyksen aiheuttava tai pelottava tilanne.

Kyky empatiaan löytyy todistetusti useilta sosiaalisilta nisäkäslajeilta.

Jos eläimen elämässä on sen sijaan usein pelkoa aiheuttavia asioita, tai eläin elää kovin virikkeettömässä ympäristössä, muuttuu sen koko elämänasenne pessimistiseksi. Silloin eläin alkaa suhtautua kaikkeen uuteen varauksella. Tätä kannattaa miettiä esimerkiksi eläimiä koulutettaessa: jos eläintä on koulutettu palkitsemalla, muuttuu sen luonne optimistiseksi ja eläimen elämänlaatu kokonaisuudessaan paranee. Sama koskee tuotantoeläimiä – virikkeiden lisääminen on muutakin kuin ajanvietteen tarjoamista.

Kyky empatiaan löytyy todistetusti useilta sosiaalisilta nisäkäslajeilta. Suhteellisen harvalta lajilta tätä kykyä on tutkittu, joten todennäköisesti se löytyy huomattavasti laajemmalta eläinlajien joukolta kuin tällä hetkellä tiedetään.

Esimerkiksi rotat ovat empatiakyvyltään varsin kehittyneitä eläimiä. Tutkimuksessa suljettiin läpinäkyvään muoviputkeen yksi rotta. Sen toveri sai juoksennella vapaana putken ympärillä. Vapaana juoksenteleva eläin hätääntyi toverinsa ahdingosta ja kolme neljästä eläimestä onnistui vapauttamaan toverinsa avaamalla putken. Tyhjän tai lelurotan sisältävän putken avaaminen ei niitä sen sijaan kiinnostanut.

Kun rottien tilaan laitettiin lisäksi toinen putki, joka sisälsi suklaata, avasi puolet rotista ensin sen putken, jossa kaverirotta oli vangittuna, ja puolet avasi ensin suklaata sisältävän putken. Kaikki rotat kuitenkin aloittivat herkkujen syömisen vasta sitten, kun toverikin oli vapautettu, ja herkuttelun saattoi aloittaa yhdessä.

Mielen muita mutkia

Onko muilla eläimillä kuin ihmisillä mielen teoriaa? Voivatko muunlajiset eläimet ymmärtää, että toisellakin yksilöllä on oma tietoisuus ja tunteet?

Tutkimusten mukaan muun muassa sioilla voisi olla ainakin jonkinlainen muoto mielen teoriasta. Kun samassa karsinassa on useampi sika ja vain yksi niistä näkee, mihin ruokaa piilotetaan, ei sika mene kätkölle ennen kuin muut siat ovat poistuneet. Se siis kykenee ymmärtämään, että toiset eivät tiedä ruuan piilotuspaikkaa eikä sitä kannata niille paljastaa.

Sen sijaan esimerkiksi koirilla ei ole todettu kykyä alkeelliseenkaan mielen teoriaan. Siten monen koiranomistajan vakiolause, joissa koirasta todetaan, että miten selvästi se häpeää tekosiaan, ei ole totta. Ainoastaan ihmisillä ja eräillä apinalajeilla on kyky sellaisiin tunteisiin kuin häpeä, syyllisyys, kosto tai protestoiminen.

Eläinten tunteiden ja älykkyyden tutkimiseen tuo lisähaasteen se, että eläimillä tehtävät testit perustuvat usein niihin aisteihin, joita ihmiset itse käyttävät. Esimerkiksi näköaisti ei ole monille eläinlajeille yhtä merkittävä kuin se on ihmiselle. Jos näköaistimus ja hajuaistimus ovat ristiriidassa, uskovat muiden nisäkäslajien yksilöt yleensä hajuaistia. Ja toisaalta vaikkapa magneettiaistimusten tutkiminen on meille erityisen vaikeaa, sillä ihminen on yksi harvoista eläinlajeista, jolla sellaista ei ole.

Kuva: Laura Uotila.

Lähteet

Telkänranta, H. 2015. Millaista on olla eläin? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.