Joulun alla sekä eläinsuojeluyhdistykset että metsästysseurat järjestävät joulurauhan julistuksia. Eläimille luvataan suojelua, ja metsästäjät ilmoittavat tauosta metsästyksessä.
Tietokirjailija ja dokumentaristi Mia Takula telttaili reilulla kymmenellä susireviirillä pitkästi yli 300 päivää ja 150 yötä. Lukemattoman monta tuntia hän kirjoitti, teki taustatyötä ja faktantarkistusta. Teokseen Susien mailla valikoitui kertomuksia kuudelta reviiriltä lounaisesta saaristosta itärajalle saakka.
Suomen pinta-alasta metsää tai muutoin puustoista maata, esimerkiksi suota, on kolme neljäsosaa.
Onko villieläimillä siis tilaa olla ja elää rauhassa?
”Ei”, vastaa Takula.
Hän puhuu skannaamisesta, susialueiden tarkkailusta.
”Reviiristä riippumatta susien jäljillä liikutaan hyvin aktiivisesti. Susia epäilyttävin motiivein seuraavat ihmiset hyödyntävät metsäautotieverkostoa, ja susihavaintoja kirjataan niin syrjäisiltä alueilta kuin Suomessa pääsee”, Takula sanoo.
Luonnonvaraisten eläinten tila on kutistunut. Esimerkiksi Suomen pinta-alasta 36 prosenttia on poronhoitoaluetta, jonne ei anneta muodostua lisääntyviä laumoja porovahinkojen pelossa.
”Susivihaajilla on kokoaan suurempi ääni”
Takulan mukaan enemmistö suomalaisista antaisi susien olla rauhassa. Vain pieni vähemmistö on toista mieltä ja pitää kovaa meteliä erityisesti somessa. He ovat yhteydessä myös mediaan.
”Susivihassa on taustalla hyvin monia syitä. Uskon, että melkein jokaisella susivihaajalla on omat, henkilökohtaiset syynsä. Yhteistä on vain se, että syyt eivät liity suteen. Yhä monimutkaisemmassa maailmassa siihen voi projisoida omaa ahdistustaan.”
Puheet röyhkeistä susista voivat huolestuttaa. Mia Takula muistuttaa, että on aivan tavallista, että villieläin liikkuu myös talojen lähellä.
”Pääsääntöisesti susi pyrkii kuitenkin välttämään pihapiirejä. Olen nähnyt monta kertaa lumijäljistä, kuinka susi on kääntynyt 90 astetta havaitessaan ihmisasutuksen.”
Miksi susikanta ei kasva?
Salametsästys on suden yleisin kuolinsyy.
”Suomessa ei ole kunnollista salametsästyksen ehkäisyä minkään lajin kohdalla. Eikä myöskään tutkintaa”, Takula sanoo.
Salametsästyksestä jäädään harvoin kiinni, mutta jonnekin susia katoaa. Tutkija Johanna Suutarinen selvitti, että vuosina 1998–2014 kuolleista 91 pantasudesta 52 sai surmansa salametsästyksen uhrina ja 31 katosi.
”Pantasusien metsästys tulee ilmi likipitäen aina, sillä tutkijat tietävät heidän sijaintinsa tarkkaan.”
Suutarisen tutkimuksesta on pääteltävissä, että pannoittamattomiakin susia tapetaan salaa, vuodessa 10–40 prosenttia susikannasta.
”Susihan on koiraeläin, jonka poikastuotto on todella hyvä. Silti susikantamme on pysynyt jo melko pitkään – hetkellistä kannanhoidollisen metsästyksen aiheuttamaa romahdusta lukuun ottamatta – parinsadan yksilön kokoisena. Tutkijat ja poliisikin ovat sitä mieltä, että luonnolliset syyt eivät selitä, miksei kanta pääse kasvamaan”, Takula kertoo.
Joulurauha hukassa
Sudet ovat mediassa viikoittain, mutta usein niin toimittajilta kuin lukijoilta puuttuvat perustiedotkin, Takula kritisoi. Susia pidetään hänen mukaansa verenhimoisina petoina, jotka lisääntyisivät hallitsemattomasti, jos tappaminen loppuisi.
”Harva tietää edes sitä, että susilauma on perhe”, hän sanoo.
Tärkeää olisi murtaa vaikenemisen kulttuuri, joka suojaa salametsästäjiä. Heidän toimiaan voi lisäksi vaikeuttaa yksinkertaisella keinolla: liikkumalla susialueilla.
Monille metsäneläimille joulu saattaa näkyä metsästystaukona, mutta toisaalta lomilla on aikaa matkustaa jahtiporukan kanssa metsästysmajalle. Myös pienpedoille tarkoitetut loukut voivat olla pyytävinä pyhienkin aikana. Riistakamerat kuvaavat susia peltojen reunoilla ja metsäautoteiden varsilla.
Pyhäpäivistä saattaa olla suorastaan hyötyä salametsästäjille, sillä pauke ei herätä huomiota uudenvuoden aikaan. Lumi on keskeinen tekijä, sillä se auttaa jälkien seuraamisessa – luvallisessa ja luvattomassa pyynnissä. Metsään satava lumi voi ollakin sudelle surmaksi eikä merkki joulurauhasta.
Kuvat: Kari Kemppainen (susi), Malla Juuma (Mia Takula)
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2020. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Lähteet (muualla verkossa)
Mia Takula. Susien mailla. Docendo 2020.
