Marian Stamp Dawkins määrittelisi eläinten hyvinvoinnin uudestaan





Animalia
Sanna Piippo


Eläinten käyttäytymistieteen professori tutkii eläinten hyvinvointia ja vastustaa eläinten inhimillistämistä.

Marian Stamp Dawkins (s. 1945) on englantilainen eläinten käyttäytymistieteen professori, joka työskentelee Oxfordin yliopistossa. Hänen nykyiset tutkimusohjelmansa liittyvät eläinten ja erityisesti tuotantoeläinten hyvinvointiin. Myös eläinten tunteet ja tietoisuus ovat hänen tutkimuskohteitansa. Hän on antropomorfismin eli eläinten inhimillistämisen ankara vastustaja. Siltä osin hän menee ajoittain ajattelussaan äärimmäisyyksiin ja on kenties myös hieman ristiriitainen.

Dawkins on julkaissut lukuisia kirjoja ja artikkeleita. Hänen viimeisin teoksensa on Why Animals Matter. Animal Consciousness, Animal Welfare, and Human Well-Being (2012). Kognitiivisen etologian edustaja Marc Bekoff (2012) syyttää häntä vaarallisesta ajattelusta kyseisessä teoksessa: eläimiltä viedään pois niille kuuluvia ominaisuuksia. Dawkins puolustautuu ja esittää tulleensa väärinymmärretyksi.

Marian Dawkins.
Marian Stamp Dawkins on etologian professori Oxfordin yliopistossa.

Tunteet ja tietoisuus

Dawkins valittiin vuonna 2014 Englannin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi. Valinnan yhteydessä mainittiin hänellä olleen huomattavaa vaikutusta konkreettisiin toimenpiteisiin ja uuteen ajattelutapaan koskien eläinten hyvinvointia: ihmisten ja eläinten hyvinvointi täytyy nähdä kokonaisuutena, josta molemmat osapuolet hyötyvät.

Dawkins ei varsinaisesti kiellä muiden eläinten kuin ihmisten tietoisuutta. Hänen mukaansa meillä on positiivinen ja rajaton mahdollisuus kuvitella eri lajeille subjektiivinen tietoisuus, koska luonnontieteen keinoin on mahdotonta todistaa sen puolesta tai sitä vastaan.

Eläinten hyvinvoinnin edistämistä ei Dawkinsin mukaan kuitenkaan voi perustaa eläinten tietoisuudelle ja kyvylle kokea subjektiivisesti tunteita ja kärsimystä. Tarvitsemme argumentteja, joilla vakuuttaa myös ne, joita kysymykset eläinten subjektiivisista tietoisista kokemuksista eivät edes kiinnosta.

Tarpeet ja halut osana hyvinvointia

Dawkinsin mukaan eläinten hyvinvointi täytyy määritellä uudestaan. Hänen esittämänsä määritelmä sisältää kaksi osaa: eläimen fyysisen terveyden, jolla hän tarkoittaa, että sen tarpeista huolehditaan. Hyvinvoinnin toiseen puoleen kuuluvat eläimen halut ja sen mahdollisuus toteuttaa niitä.

Jotkin haluista tyydyttyvät tarpeiden tyydyttämisen kautta. Eläimet sekä tarvitsevat että haluavat ruokaa. Ruoka vie nälän tunteen pois ja tuottaa mielihyvää. Osa haluista on itsenäistynyt niiden alkuperäisistä evolutiivisista tarkoituksistansa. Dawkinsin mukaan esimerkiksi hyvin ruokittu koira jäljittelee leikeissään saaliseläimen takaa-ajoa ja sen tappamista. Sillä on siis halu tähän.

Tieteelliset tutkimukset selvittävät meille, mitä eläimet tarvitsevat ja haluavat. Dawkinsin mukaan kaikki toimenpiteet eläinten fyysisen terveyden ylläpitämiseksi ja halujen toteutumisen mahdollistamiseksi täytyy perustella tieteellisillä tosiasioilla.

Nykytilanteen arviointia

Maapalloa ja sen väestöä uhkaavat tulevaisuudessa kasvavan väestön ruokkimiseen liittyvät ongelmat, ilmasto-ongelmat ja muut ympäristöongelmat. Dawkins on realisti. Hänen mukaansa vaatimukset
yhä tehokkaammasta lihantuotannosta käyvät entistä äänekkäämmiksi. Samalla kasvaa pelko eläinten hyvinvoinnin jäämisestä toisarvoiseksi sivuseikaksi, jos emme kykene sitomaan sitä yhteen ihmisten itsekkäiden etujen kanssa.

Näitä itsekkäitä syitä on: huonokuntoiset eläimet kantavat ja levittävät sairauksia, jotka voivat tarttua ihmisiin. Lisäksi ruuaksi tuotettujen eläinten huono vointi vaikuttaa suoraan niistä tuotetun ruoan laatuun ja ravintoarvoon. WHO:n raportin mukaan 75 % uusista ihmisiä tartuttaneista sairauksista viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana on peräisin eläimistä tai eläinperäisistä tuotteista.

Meidän tulevaisuutemme on väistämättä sidoksissa planeettamme muihin
eläimiin ja niiden hyvinvointiin, olivat ne olemassaolostaan, tunteistaan ja kärsimyksestään tietoisia tai eivät. Jos edes oletamme eläinten kokevan kärsimystä, sen tarpeeton tuottaminen on moraalisesti tuomittavaa.

Kuvat: Flickr / Otwarte Klatki CC BY 2.0 (vasikka) & Marian Dawkins (omakuva).

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2014. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).






Julkaistu: syyskuu 10, 2014