Ostaisiko edes joku turkkeja? 

Roope Kanninen

Joulukuussa Sokos ilmoitti lopettavansa turkistuotteiden myynnin liikkeissään. Tämä laukaisi kiivaan vastareaktion tarhausta tukevilta poliitikoilta ja etujärjestöiltä. Vaadittiin jopa Sokoksen boikotointia. Ihan kuin olisi tapahtunut jotain ennenkuulumatonta. Sokos ei kuitenkaan ole edelläkävijä, vaan teki saman päätöksen kuin lukuisat muut vaateyritykset, jotka ovat luopuneet turkiksista.

Miksi tällainen vastareaktio siis koettiin vasta nyt? Miksei esimerkiksi Seppälän boikotointia ole aikoinaan vaadittu? Ehkä se johtuu siitä, että 2014 Saga Fursin turkismyynti laski läpi vuoden? Tai siitä, että vuodesta 2015 alkaen suuri osa nahoista on jäänyt myymättä ja myydytkin luovutettu tappiolla? Tai siitä, että 2016 turkiseläinten kasvatus laski globaalisti 25 %? Ala alkaa olla peloissaan.


Vuosi vuodelta yhä useampi valtio lakkauttaa turkistarhauksen alueellaan.

Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto arvelee, että huonosta myyntitilanteesta kärsivät eniten vasta alalle tulleet nuoret, jotka ovat tehneet mittavia investointeja. Ala on aktiivisesti houkutellut ihmisiä perustamaan tarhoja ja lupailleet suuria voittoja. Tämä siitä huolimatta, että turkistarhojen ja tarhattavien eläinten määrä on Suomessa laskenut tasaisesti jo vuosikymmeniä. Keinotekoisella tarhaajien määrän kasvattamisella on pyritty tekemään tarhauskiellosta poliittisesti vaikeampaa. Nyt tästä strategiasta maksavat nuoret, jotka uskoivat epärealistisia lupauksia.

Vuosi vuodelta yhä useampi valtio lakkauttaa turkistarhauksen alueellaan, ja esimerkiksi Intia kielsi jopa turkisten maahantuonnin. ”Jos tarhaus kielletään, siirtyy se vain muualle” on yhä vähemmän argumentti ja enemmän jotain, mitä ala pyrkii vakuuttamaan itselleen. Maailma muuttuu. Eikä pelkästään turkistarhauksen suhteen. Kasvissyöjien määrä Suomessa kasvaa vuosi vuodelta. Vegaanihaaste houkuttaa joka vuosi yhä useampia ihmisiä. Paine monista Euroopan maista jälkeen jääneen eläinsuojelulain uudistamiseksi kasvaa. Itsestään tämä ei ole tapahtunut, vaan kiittäminen on kaikkia eläinten oikeuksien eteen rehkiviä. Sellaisia ihmisiä kuin sinä, hyvä jäsenemme. Kiitos että tuet muutosta parempaan. 

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2017. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kerro kaverillesi:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: