Eläinten joulurauha – mitä se on?

Pauliina Klemola

Viime vuosina on maassamme yleistynyt tapa julistella siellä täällä joulun alla joulurauhaa eläimille. Joulurauhaa julistavat niin eläinsuojeluyhdistykset kuin seurakunnatkin, mutta erityisesti tavan näyttävät omaksuneen metsästäjät, joista ainakin osa jalomielisesti suo metsän eläimille rauhan joulunpyhien ajaksi. Epäselvää on, käydäänkö erilaiset metsissä ja rannoilla saalista odottavat ansat ja loukut tekemässä vaarattomiksi siksi aikaa, vai saavatko ne jäädä rauhassa pyydystämään metsän eläimiä myös jouluna.

Muutenkin eläinten joulurauhan julistuksille on tavallista, että ne kohdistuvat tiettyyn, rajalliseen eläinjoukkoon. Vaikka itse sanamuoto sulkisikin sisäänsä ”kaikki” eläimet, ei ole tavatonta vaan pikemminkin tavallista, että julistuksen päälle haukataan eläimistä tehtyä makkaraa.

Käytännössä joulu tarkoittaa lukuisille toislajisille kaikkea muuta kuin rauhaa – ellei sitä sitten ymmärretä hyvin lopulliseksi kuoleman levoksi, sillä sitä joulu merkitsee niille miljoonille, jotka menettävät henkensä ihmisten juhlaperinteiden takia.

On mahdotonta arvioida edes likimain, kuinka monta henkeä joulu vie vuosittain, sillä tilastoja on vain tärkeimmästä jouluperinteestä, sikojen takaraajojen syömisestä. Suomessa ostetaan vähintään kuuden miljoonan kilon edestä joulukinkkuja joka vuosi. Kinkku painaa keskimäärin viisi kiloa, joten pelkästään suomalaisen joulun takia voi laskea tapettavan ainakin 600 000 sikaa. Totta kai sianlihaa syödään muutenkin, mutta olisi naiivia väittää, ettei jouluperinteellä ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomessa tapetaan vuosittain lähes pari miljoonaa possua.

Sikojen lisäksi joulu vie rajan taa kalkkunoita, hanhia, lohia, molvia (lipeäkalana käytettyjä turskan sukuisia kaloja), sillejä sekä lukuisia muita eläimiä, joita syömällä ihmiset haluavat rauhanjuhlaansa juhlistaa. Jotkut pyrkivät eettisyyteen tapattamalla sian sijasta poron tai hirven. Joulun ”päälukuun” voi laskea mukaan myös osan kanoista ja naudoista, sillä käytetäänhän jouluruokiin ja -leivonnaisiin runsaasti myös munia, voita, kermaa ym.

Joulun takia kärsivien eläinten määrä vain kasvaa, kun huomioon otetaan myös kaikki se, mitä lahjapaperiin kääritään. Eikä meidän tarvitse edes mennä Kiinassa tuotetun krääsän hiilidioksidipäästöihin ja niiden luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamiin tuhoihin. Joulupakettiin kääräistään paljon erilaisia neuletuotteita, olivat ne sitten mummon kutomat villasukat, kaupasta ostettu kašmirhuivi tai ylellinen angoravillapaita. Lampaan-, vuohen-, alpakan- ja kaninvillan tuotanto sisältää eläinten kannalta lukuisia vähemmän rauhallisia ja mukavia asioita, ja loppujen lopuksi tuotanto vie aina jokaisen siihen joutuneen eläimen hengen, jos ei itse tuotteen takia, niin viimeistään tuotantoon kelpaamattomuuden takia.

Tapettujen eläinten ihosta tehdyt tuotteet ovat oma lukunsa. Jos vaatekappaleen tai asusteen koristeena on vielä aitoa turkista, voidaan taas lisätä uhreja joulurauhan alttarille. (Ei ole sattumaa, että Turkiton perjantai ja Black Friday ovat samana päivänä, joka on kiihkein joululahjojenostopäivä suuressa osassa maailmaa.)

Voi väittää, että nämä tavarat ostettaisiin muutenkin eikä joululla ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta se ei ole totta. Joululahjoiksi ostetaan paljon tavaraa, jota lahjan saaja ei oikeasti tarvitse, koska jotain vain pitää ostaa, sillä lahjoillahan osoitetaan (tai korvataan) rakkautta. Jouluhysteriassa eettinen pohdinta helposti unohtuu ja ilmastokriisiä ja ylikulutuspäiviä tuskin muistetaankaan.

Yhden ihmislapsen kiistanalaista syntymää juhlistetaan siis lukemattomien muiden olentojen kärsimyksellä ja kuolemalla. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Tappaminen toki jatkuu teurastamoissa, hautomoissa, kalastusaluksilla ja kalankasvatuslaitoksissa ympäri vuoden, mutta joulun mässäilyperinne aivan varmasti lyö vettä (vai verta?) myllyyn.

Voisimmeko ennen jouluvalmistelujen pyörteeseen pyyhältämistä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miten tekisimme joulun, joka olisi aidosti rauhan, rakkauden ja pimeyden voittavan valon juhla – ei vain meille ihmisille vaan kaikille? Kuinka julistaisimme eläimille joulurauhan, joka ei olisi pelkkää sanahelinää?

Vastaus on tietenkin selvä ja yksinkertainen. Valitse eläimetön vaihtoehto; niitä riittää. On toinen toistaan mutkikkaampia (ja myös helpompia) vegaanisia reseptejä niille, jotka haluavat tehdä kaiken itse kuusenkoristeista jouluherkkuihin. On myös valmiita seitanpaisteja, joululaatikoita, pipareita, kakkuja ja torttuja niille, jotka haluavat ottaa rennosti. Eineshyllystä löytyy jopa vegaanista valmisriisipuuroa. Jos haluaa heittää kaikki perinteet romukoppaan ja tehdä jouluna ruokaa, joka ei millään tavalla muistuta perinteisiä pöperöitä, siitä vain. Jos perinne on huono syy tappaa joku, on se myös huono syy syödä ruokaa, josta ei pidä.

Lopuksi: vaikka joulun aterioilla voi joko pelastaa tai tuomita kuolemaan lukemattomia toislajisia, ei ole mitään syytä jättää heitä rauhaan vain joulun ajaksi. Me voimme seisauttaa eläimiä paisteiksi, siivuiksi, nuggeteiksi, pihveiksi ja pyöryköiksi muuttavat koneet lopullisesti ja julistaa pysyvän rauhan suhteessamme toislajisiin. Me voimme, ja meidän pitää tehdä se. Vain siten voimme saada rauhan myös itsellemme, tulevina jouluina ja kaikkina muinakin päivinä.

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: